’Jo 14-vuotiaana menin saaristoon töihin rakennusliikkeeseen. Teimme mökkejä, laitureita ja terasseja. Heti armeijan jälkeen aloin tehdä töitä omiin nimiini.
Nyt Timpuriliigassa on lisäkseni kaksi vakituista työmiestä, alihankinnassa pari ja päälle kesähessut. Teemme kaiken alusta loppuun, on kyse sitten maaurakoinnista, huvilan listoituksesta tai neljän metrin korkuisesta meren päälle kurkottavasta hyppylaiturista. Luottamus, työnjälki ja yhden tiskin periaate on asiakkaille tärkeää. Talouden suhdanne ei ole kurittanut meitä, liiketoiminta kasvaa.
Moni ostaa rakennuttamalleen saaristohuvilalle myös huoltopalvelun. Talvella tarkastan asiakkaittemme tiluksia. Alukinilla voi ajaa viiden sentin paksuisessa uudessa jäässä. Silloin mennään hissukseen ja kuunnellaan mitä jää juttelee. Riitteessä ajetaan plaanissa. Korvakuulolla ja tähystäen varmistan, että jää on kyllin ohutta. 300 tunnin vuotuisesta ajosta kymmeniä menee jäissä. Kerran hajosi trimmilevy, kun suuri jäälautta ajautui veneen alle. Pimeällä ei jäävesille mennä. Kun jään paksuus on viisitoista senttiä, siirrytään mönkijään. Reitin kantavuuden varmistan poraamalla reikiä 20 metrin välein. Päällä on kuivapuku, kaveri seuraa matkan päässä.
Saarimökeillä vesivessat ja käänteisosmoosilaitteet yleistyvät. Yleensä porataan suolakaivo, josta saatu vesi puhdistetaan käänteisosmoosilla käyttöön, koska meriveden levät tukkivat helposti suodattimet. Vessan säiliö sijoitetaan kallionkoloon, josta tyhjennysalukset imaisevat tavaran. Laituritöissäkin näkyy uusi trendi. Vahvalla laiturisähköllä varaudutaan sähköveneisiin.
Vuodenajoista upein on kevät. Ei muita ihmisiä liikenteessä. Neitseellisessä saaristossa saa rauhassa tutkia talven jälkiä, ja joskus ihastella, kuinka hirvet liikkuvat saaresta toiseen.”
Ratissa
Samu Salo, 36, yrittäjä
Kotipaikka: Strömma
Vene: Alukin CE750 + Honda 200 hv
Kotisatama: Kasnäs
