Kulunut kevät on kääntymässä historiaan yhtenä karuimmista jaksoista vesistöjen ystäville. Tilastot kertovat tylyä kieltään: jakso 1.1.–15.5. on ollut digitoidun mittaushistoriamme (vuodesta 1961 alkaen) kuivin. Erityisen kriittinen tilanne on etelässä ja idässä, missä sademäärät ovat jääneet vain 40–50 prosenttiin tavanomaisesta.
Tämä poikkeuksellinen kuivuus ei ole vain sääilmiö, vaan se näkyy konkreettisesti rantaviivan pakenemisena. Esimerkiksi Saimaan, Päijänteen ja Pielisen rannoilla moni laiturin omistaja katsoo nyt epäuskoisena tyhjää rantaa, kun vesi on vetäytynyt kauas tontin rajasta ja veneet kolisevat pohjaan matalissa lahdissa.
Matalien vedenpintojen taustalla on useamman epäsuotuisan tekijän summa. Vähäsateinen trendi on piinannut Suomea jo viime vuodesta lähtien. Tilannetta pahensi lyhyt ja vähäluminen talvi; lumen vesiarvo jäi tänä vuonna vain puoleen normaalista. Kun ennätyksellisen lämmin maaliskuu sulatti nämäkin vähäiset lumet ennätysajassa, jäi tyypillinen keväinen vedenpinnan nousu toteutumatta.
Sääilmiöiden taustalla vaikuttavat suuret maailmanlaajuiset muutokset. Pohjoisen napa-alueen jääpeitteen väheneminen ja alueen voimakas lämpeneminen häiritsevät matalapaineiden kehitystä. Tämä on johtanut siihen, että Pohjois-Eurooppaan voi jämähtää yhä useammin pitkäkestoisia korkeapainejaksoja, jotka estävät sateiden saapumisen.
Veneilijöiden ja mökkiläisten toiveet sateisesta pelastuksesta näyttävät pitkien ennusteiden valossa laihoilta. ECMWF:n tuoreen ennusteen mukaan on jopa 60–70 prosentin todennäköisyys, että ilmanpaine pysyy Suomessa normaalia korkeampana kesä–elokuun jaksolla. Eurooppaan povataan laajalti tavanomaista lämpimämpää kesää pitkine hellejaksoineen.
Tilannetta saattaa kirittää Tyynellä valtamerellä voimistuva El Niño -ilmiö, josta ennustetaan historiallisen voimakasta. Vastaava tilanne koettiin viimeksi vuonna 1997, jolloin Suomessa paahduttiin erittäin kuivassa ja kuumassa säässä.
Äkillistä helpotusta ei ole näköpiirissä, sillä vesitilanteen korjaantuminen vaatisi kuukausien mittaisen jatkuvan sadeputken. Viranomaiset ovat jo reagoineet tilanteeseen: esimerkiksi Saimaalla juoksutukset on säädetty alimmalle tasolle 20 vuoteen, jotta edes vähäinen vesi saataisiin pysymään altaissa. Edessä on kesä, jolloin veneilijöiltä vaaditaan tarkkuutta karikoissa ja laiturin omistajilta malttia vetäytyvän rantaviivan äärellä.
Markus Mäntykannas, meteorologi
