Suomalaisuus, sellaisena kuin sen nykyisin tunnemme, on pitkälti karjalaista juurta. On siis vain osuvaa, että Höytiäisen omailmeisin anti löytyy saunoista. Niitä järven saaret ovat suorastaan täynnä, ja niitä myös vaalitaan. Vanhin yhä pystyssä oleva kalasauna on 1800-luvulta. Siellä ei enää saunota, mutta kiuas on ehjä ja hormi vetävä. Monessa muussa kuitenkin kylvetään kyllä.
Höytiäinen on Pohjois-Karjalan suurista järvistä kolmanneksi suurin Pielisen ja Pyhäselän jälkeen. Järvellä on erityisen aktiivinen veneilyn kulttuuri. Se käy selväksi jo Kontiolahden satamassa, joka on viihtyisyydessään Suomen kärkeä. Huolitellussa altaassa on erilaisia kiinnittäytymisen innovaatioita, mitoitus on parhaimmillaan valtamerialusten luokkaa ja onpa siellä jopa suihkulähde. Nurmialueet on trimmattu paikallisen pursiseuran HöPSin suuren kerhorakennuksen edestä tarkasti.
Loppukesän reissu Höytiäiselle oli mieleenpainuva – näitä saunoja on tultava kokeilemaan uudestaan.
Jouhteninen – Nautinnon saari kaikille
Jokaisella suomalaisella keskikokoisella järvellä on yksi tai kaksi keskeistä suosikkisaarta. Saarta, joka kerää suurimmat kävijämäärät ja joka nousee järvestä seitapaalun lailla esiin. Höytiäisellä se on Jouhteninen.
Lyhyen matkan päässä Kontiolahden satamasta sijaitseva saari on kuitenkin lähes ainoa järven saarista, jossa ei enää ole saunaa. Toisaalta se on veneilyn tukikohdista se, joka sopii kaikille veneille.
Poikansa kanssa avoveneellä kauniin päivän kunniaksi retkelle saareen lähtenyt mies viittoilee ympärilleen, kun kuulee kysymyksen, mihin voisi teltan laittaa. Vastaus ei ole kovin ansiokas eikä perustu tietoon – kymmenvuotias poika haluaisi kalastaa lähinnä ”kuhhoo” ja päiväretkeilyä harrastava isä istuskella tulilla, ja telttailu Jouhtenisessa on jäänyt aikeeksi.
Jouhtenisen itärannan pääsataman laituri on samaa valtameriluokkaa knaapeineen ja mitoituksineen kuin on Kontiolahden pienvenesatamakin. Nuotiopaikka on kuitenkin täällä kulunut ja metsä sen takana lähinnä viidakko, isoilla pulterikivillä. Maastotiedustelu eteläkärjen toiselle leiripaikalle tuottaa kuitenkin miellyttävän tuloksen. Kangas on tasaista, leiripaikka pittoreski eikä puhkierästelty ja rannalle saa ajettua alumiiniveneen helposti. Yöllä kääntyvä ja voimistuva perään iskevä tuuli osoittaa myös sen, että ankkuri pitää tässä pohjassa.
Jouhteniseen, kuten koko Höytiäiseen, ovat luonnonmullistukset vaikuttaneet voimakkaasti. Dramaattisin viimeisimmistä on – kuinkas muutenkaan – ihmisen aiheuttama: 1850-luvulla järven pintaa haluttiin laskea ja kaivettiin kanava muinaisen maanmuodostuman Jaamankankaan läpi Pyhäselkään. Työmaa epäonnistui ja vedet valuivat hallitsemattomasti järvestä. Höytiäisen pinta-ala kutistui lähes puoleen ja veden pinta laski 9,5 metriä. Siksi Höytiäinen on saaririkas, suhteellisen karikkoinen ja ehdottoman matalarantainen. Se lienee myös Jouhtenisen suosion syy, sillä täällä saaren päälaiturin edessä syväys riittää järven järeimmille aluksille ja akselivetoiset, yöpymisen mahdollistavat veneet ovat sen laiturissa tuttu näky.
Me tulistelemme iltaan kuitenkin etelässä. Saaren erikoisuus ovat valtavat samettimuurahaiset, joita on alueella runsaasti. Ne käyvät tutuiksi yöllä teltassa, onneksi ei kuitenkaan kivuliaasti.
Oranssilla merkitty polku kahden saaren keskeisen satamapaikan väliä kulkee luonnonsuojelualueen läpi. Myös se on kokenut kovia, sillä vuonna 2004 sen läpi kulki voimakas trombi. Se katkoi puita murroksiksi, jotka ovat metsässä polun varressa edelleen nähtävissä. Silti toisen polun varressa Sirmitsanharjulla kasvaa edelleen myös aihkimäntyjä, eli vertaistensa yläpuolelle kohoavia puita – sellaisia kuin on itse Jouhteninen.
Sikosaari – Vanhin kaikista
Höytiäisen vesi on yllättävän kirkasta. Toki se on voimakkaan humuspitoista, mutta näkösyvyys on aivan toista kuin esimerkiksi toisella puolella Pohjois-Karjalan kannasta Pielisellä. Eittämättä vesi on ollut kristallinkirkasta silloin kun 1800-luvulla järveä kiersivät kalastajat.
Saaristossa merellä tunnetaan silakkatupien ja muiden kalakömmänöiden kulttuuri, joista jopa joitain tupia on yhä pystyssä. Niissä yöpyivät viikkokausia merellä eväkkäiden perässä olleet, ruokaa perheelleen hakeneet kalastajat. Täällä niitä kutsutaan kalasaunoiksi.
Järvenpinnan laskun jälkeen kalastus nousi Höytiäisellä ammattimaiseksi, kun siikaa, taimenta ja muikkua myytiin myös kotitarvekalastuksen ohella muualle. Kaupallista kalastusta kesti isossa mittakaavassa 1950-luvulle asti.
Erityisesti muikun kevät ja syysnuottaus vaati yöpymistä vesillä. Yhteiskäyttöön perustuvat kalasaunat rakentuivat näin juuri nuotta-apajien lähelle, vaikka järvellä kalastettiin myös verkoin, tuulastettiin ja laskettiin pitkääsiimaa satojen koukkujen jatoin.
Vastaavia yhteiskäyttöisiä kalamajoja on ollut kaikkialla suurilla järvillä. Muualta ne ovat kuitenkin kadonneet, eikä vastaavia keskittymiä tunneta muualta Sisä-Suomesta. Höytiäisen kulttuuri on uniikki.
Säilyneet kalasaunat on muutettu hormillisiksi, mutta jäljet savusauna-ajoilta näkyvät yhä muun muassa Sikosaaren vanhan saunan seinien noessa. Sikosaaren sauna on vanhin yhä pystyssä oleva kalasauna. Se on rakennettu 1894.
Saunasta on pidetty hyvää huolta. Se on nykytermein yhä täydellisessä ”mintissä”. Siellä ei saa kylpeä, mutta valtava kiuaskamiina on ehjä ja hormi vetävä. Hirret on suojattu omintakeisesti paksulla aaltopellillä ja kamiinanpaikka tiilimuurauksin. Lauteet ovat puhtaat ja ilma raikas – autiotupana varsin pätevä yhä.
Sikosaari on pieneksi osaksi yksityisomistuksessa. Isoin alue on luonnonsuojelualuetta. Kalasauna nuotiopaikkoineen löytyy kaakkoiskulmasta. Sen edustan ranta on kivinen ja matala, mutta pienemmällä veneellä siihen saa kyllä kiinni. Rantautumista avustaa ranturi.
Toisaalta vieressä on syvempi laguunimainen lahti. Me ajamme veneemme kuitenkin hiekkarannalle länsirannan yksityisalueen rajan luonnonsuojelualueen puolelle. Väylä suojaisaan lahteen on matala, mutta Buster X:n muutamalla kymmenellä sentillä hyvin tultavissa.
Metsässä kävellessä käy selväksi, että nyt ei olla Pääkaupunkiseudulla. Edestä lehahtaa ilmaan metso, maa on herkkutatteja pullollaan ja kulkua hidastaa viimeisimpien myrskyjen katkomat puunrungot.
Laitasaari – Löylyn lämpöön
Kalasaunoja rakennettiin Höytiäiselle eniten 1920-luvulla.
Enimmillään niitä on laskettu olleen saarissa 27 ja yksi, nyt Jereen siirretty, mantereella. Yhtä aikaa niitä oli runsaimmin 1930-luvulla, jolloin pystyssä oli 14.
Myöhemmin kun vesijättöjaossa maata jaettiin, saunojen käyttäjille lohkottiin oikeuksia vene- ja rantavajoihin. Niitä on yhä nähtävissä ihan ”saaristolaisissa mitoissa” punamultaisina Kontiolahden sataman suulla rivissä. Samalla useimmat kalasaunat siirtyivät kalastuskuntien hoitoon. Ja se osoittautui pelastukseksi, sillä mikään ei pidä loppujen lopuksi asioita kunnossa yhtä hyvin kuin selkeät omistussuhteet.
Nykyisin Höytiäisellä on yhä yleisessä käytössä kahdeksan kalasaunaa. Ne sijoittuvat selkävesien keskialueelle. Kalasauna on kuitenkin harhaanjohtava nimi, sillä kömmänöissä ei saunota ainakaan enää. Mutta – kyllä! Kolme kalasaunaa on varustettu nykyaikaiseksi saunaksi, jossa löylyttely onnistuu.
Jouhtenisen illassa 90-hevosvoimainen moottori on kiidättänyt paikalle kaksi miestä Jere-saaresta lumipallokoristevaloin somistetulla ht-veneellä.
”Tultiin hakemaan puita, kun Jeressä ei ole puuhuoltoa ja ollaan siellä saunomassa”, kuuluu selitys.
Jere on yksi saunoista, joissa kiukaankyljen lämmittäminen mansikaksi onnistuu yhä. Se on myös ainoa, jossa se onnistuu vapaalla periaatteella, ilman etukäteismaksua – Jeressä löylyt eivät ole lukon takana.
Me lähdemme kuitenkin tutustumaan Laitasaareen. Jouhtenisen itäpuolelta löytyvässä Laitasaaressa, kuten pohjoisempaa Jussinluodolla, sauna on lukittu. Toisaalta – varausmaksu on peräti 5 euroa. Sanotaanko: kohtuullista. Avaimet saa paikallisen rakennustarvikeliike PR-Aitan tiskiltä.
Kapeaan kärkeen huipentuvassa Laitasaaressa on kaksi laituria, jotka molemmat ovat eri lailla kenollaan. Sauna on keskellä nokkaa, jonka itäinen laituri on vaipunut keulastaan aaltoihin. Läntinen on käytettävämpi, sillä se sojottaa päinvastaiseen suuntaan taivasta kohti.
Reitti väylältä on syvä ja laiturin lähelle pääsee vaivatta. Aivan laiturin edessä on kiviä, joita pitää tihrustella. Kolina vältetään, sillä tosiaan: Jouhtenisen vesi ei ole Pielisen suovettä – vielä.
Laitasaaren nuotiopaikka ja saunan pihakenttä ovat kuluneet. Silti tunnelma on katossa; kummallinen kesä, jolloin hellejaksoja on seurannut märät ja kylmät viikot, alkaa kääntyä jälleen viileyden jälkeen lämpöä kohti.
Inha vilu on kuitenkin pesiytynyt luun ytimeen, ja se on sieltä piiskattava vastalla pois!
1. Jouhteninen
62°47’04.1″P, 29°46’02.6″I
Missä: Höytiäisellä Sikosenselällä.
Kiinnittyminen: Joko laituriin poijulla tai ankkurilla tai hiekalle.
Ota huomioon: Itärannan laituri on järeä ja mahdollistaa syväykseltään suurten alusten ottamisen kiinni. Etelän siisti leiripaikka puolestaan sopii telttaileville avoveneilijöille, sillä rantaan pääsee vain matalakulkuisilla veneillä.
Erityistä: Jouhtenisen paikkoja on nimetty siellä 1600-luvulla asuneen, Kuhasalon luostarista tulleen erakkomunkki Sirmitsan mukaan. Saaressa 1910-luvulla miehensä kanssa asuneen Saren Sannan torppa on yhä pystyssä, mutta Sirmitsan kömmänä ei.
2. Sikosaari
62°45’56.4″P, 29°44’34.2″I
Missä: Höytiäisellä Sikosenselällä.
Kiinnittyminen: Matala ranta mahdollistaa vain matalakulkuisten veneiden tulla ja ottaa kiinni ranturiin. Ympäri saarta on kuitenkin luonnonrantoja, joihin voi kokeilla. Hiekkarannalle lännessä pääsee puoli metriä syväykseltään olevilla veneillä.
Ota huomioon: Hiekkarannasta osa on yksityisomistuksessa.
Erikoista: Sikosaaressa oleva Höytiäisen vanhin yhä pystyssä oleva kalasauna toimii autiotupana, joten siellä ei nimestään huolimatta voi saunoa.
3. Laitasaari
62°48’22.6″P, 29°45’46.6″I
Missä: Höytiäisellä Sikosenselällä.
Kiinnittyminen: Joko niemen länsi- tai itäpuolen laituriin ankkurilla tai kyljestä.
Ota huomioon: Länsipuolen laituri on erityisen huonossa kunnossa. Itäpuolen laituri on tukeva mutta vino. Sinne pääsee syvempikulkuisella veneellä, mutta laiturin edustan irtokivien vuoksi niillä kannattaa ottaa kiinni ankkurilla, ei kyljestä.
Erikoista: Laitasaaressa on yksi kolmesta löylyttelykäytössä olevasta Höytiäisen kalasaunasta. Se on varausperiaatteella toimiva – avaimen saa PR-Aitasta ja se maksaa 5 euroa päivältä, ja saunan voi varata venekunnalleen enintään 2 päiväksi peräkkäin.
Lisätietoja: Höytiaisen vanhat kalasaunat
