Tilaa
Jutut

Aja paremmin kovassa kelissä – Aallokko kutsuu, miten vastaat?

Kovassa kelissä ajaminen on tekniikkalaji, jota voi ja kannattaa harjoitella vaiheittain. Veneen ja omien kykyjen tunteminen auttavat tekemään oikeat päätökset siitä, milloin on järkevää lähteä vesille ja milloin ei.

08.04.2022

Tekstikarel kakko

Kuvatanton reenpää

Veneen käsittelyyn myrskyisällä kelillä on saatavilla paljon oppaita ja neuvoja. Niiden ongelma on usein kuitenkin siinä, että veneet ovat erilaisia ja merenkäyntikin vaihtelee.

Useat suomenkieliset aihetta käsittelevät kirjat ja tekstit perustuvat ulkomaalaisiin teoksiin, tai ovat jopa suoria käännöksiä. Ajo-ohjeisiin kannattaa suhtautua varauksella, sillä Suomen saariston ja rannikkovesien aallokko eroaa esimerkiksi Välimeren ja Atlantin rannikkoseudun tyrskyistä. Tärkeintä on tutustua omaan veneeseen ja sen käytökseen.

Mikä sitten on kova keli? Rankasta kelistä voidaan puhua silloin, kun vene ottaa normaalilla marssinopeudella ilmalentoja, joissa potkurin ote irtoaa vedestä. Keliin sovitetun ajo-tekniikan tarkoitus on tuoda vene ja miehistö mahdollisimman mukavasti ja turvallisesti perille. Ei ole mitään väliä saavutaanko perille aktiivisesti ajaen nopeasti vai hitaammin ja rauhallisemmin. Yhtä oikeaa tapaa ei ole.

Pääsääntöisesti kuitenkin moottorivene, varsinkin nopea sellainen, hyötyy nopeuden tuomasta dynaamisesta nosteesta. Omalta osaltaan se vakauttaa menoa merenkäynnissä, vaikka ryskettä olisikin. Nosteen voima on valtava, sillä tuhansienkin kilojen vene jaksaa liukua veden pinnassa. Uppoumanopeuksilla ollaan pelkän staattisen vakauden armoilla.

Veneen ja sen varusteiden rakenteellisen kunnon lisäksi myös miehistön tulee olla kunnossa. Jännitys ja stressi voivat hetkellisesti parantaa keskittymiskykyä, mutta pidemmän päälle moinen tila johtaa uupumiseen ja jopa toimintakyvyn menetykseen. Harjoittelu tuo varmuutta ja helpotusta myös tähän.


Kovan kelin ajokoulu on julkaistu Kipparissa 11/2017.


Kuva on otettu Kipparin testitilanteesta Helsingin edustalla Katajaluodon eteläpuolella. Tuuli kaakosta 11 m/s, 5 boforia, merkitsevä aallonkorkeus 1,7 metriä ja korkeimmat yksittäiset aallot 2,9 metriä. Kuvissa esiintyvän XO DFNDR -veneen testiraportin voit lukea Kipparista 12/2017.

Ennakoi jo satamassa

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja huono suunnittelu voi johtaa suoranaisiin ongelmiin ylimääräisestä tekemisestä puhumattakaan.

Seuraa sääennusteita. Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksella on tietoa merkitsevästä aallon korkeudesta, ja saatavilla on myös sen ennuste.

Mitä vaikeammat olosuhteet ovat, sitä tärkeämpää on huolellinen valmistelu. Pienikin aallokko saa irtonaiset kassit ja matkatavarat tippumaan penkeiltä ja päätymään yhteen nurkkaan hyteissä. Siksi välillä ihmetyttää, miten vähän nykyveneissä on toimivia tavaraverkkoja ja kuorman kiinnityspisteitä.

Lue myös: Kuormaa vene oikein

Kuormaamisen nyrkkisääntö on helppo. Hyvin suunniteltu vene on lähtökohtaisesti tasapainossa, joten säilytä tuo tasapaino asettamalla kuorma mahdollisimman lähelle veneen massakeskiötä. Jos onnistut tässä, niin veneen kellumisasento ei silmin nähden muutu laiturissa. Vie kuitenkin se laatikollinen Dom Perignonia mahdollisimman taakse, jossa liikeradat ovat kaikista pienimmät.

Mieti reitti etukäteen. Lyhyin reitti ei ole aina nopein ja mukavin. Jos vettä riittää väylien ulkopuolellakin, käytä sitä hyödyksi. Yhdellä ja samalla avoimella selällä voi olla iso ero liikutaanko tuulen alla vai sen yläpuolella. Myös madaltuvaan vesialueeseen sattuva reittiosuus voi olla haastavampi jyrkkenevän aallokon takia. Meri on usein tasaisempaa syvemmässä vedessä.

Reittiä valittaessa kannattaa myös muistaa moottorihäiriön mahdollisuus. Jos moottori pysähtyy, kuinka paljon on pelivaraa ennen kuin tuuli ja virta on kuljettanut veneen kivikkoon.

Huomioi myös kasvanut polttoaineen kulutus vaikeissa olosuhteissa. Kuten lukuisat testimmekin ovat osoittaneet, liukukynnyksen tuntumassa kulutus matkaa kohden kasvaa nopeasti kaksinkertaiseksi.

Köydet niputetaan oikeaoppisesti jo lähtiessä, jolloin ne ovat tarpeen vaatiessa heti käyttövalmiina.

Video: Näin niputat köydet

Löydä aallokon rytmi

Yleinen ohje isossa aallokossa ajettaessa on, että tehoa lisätään aaltojen pohjalla ja vähennetään ennen harjaa. Vesiemme aaltojen pituus on tosin yleensä niin lyhyttä, että moisen yrittäminen johtaa usein vain tolkuttomaan kaasuvivun kanssa voimisteluun. Homma ei siltikään tahdo pysyä hanskassa, koska ajoitus on pidemmän päälle hankalaa. Kaiken lisäksi alituinen kiihdytys ja hidastelu moninkertaistavat kulutusta etenkin silloin, jos se tapahtuu liukukynnyksen molemmin puolin. Lyhyessä aallokossa onkin suotavampaa pyrkiä löytämään sopiva nopeus, ja sen jälkeen keskittyä vain kaksin käsin ohjaamiseen pahimpia aaltojen huippuja väistellen.

Nopeus ja trimmi säädetään siten, että veneen lähtiessä loikkaan aallon harjalta potkurin ote säilyy koko ajan vedessä, jolloin myös ohjattavuus säilyy. Katseen on hyvä viipyä siellä, minne vene muutamassa sekunnissa ehtii.

Nopeimmatkaan trimmitasot, automaattitrimmeistä puhumattakaan, eivät ole avuksi kuin perusasetuksen säädössä. Vene haetaan aallokossa oikeaan asentoon ohjausliikkeillä. Automaattisesti säätyvät trimmit voivat jopa olla haitaksi tilanteessa, jossa automatiikan korjausliikkeet tulevat sellaisella viiveellä, että korjaus vie veneen vain entistä rajumpaan virheasentoon. Laitteiston asetuksista ja mahdollisuuksista riippuen voi olla viisainta kytkeä koko automatiikka pois toiminnasta silloin, kun kelissä ajaminen vaatii jatkuvaa ohjaamalla tehtävää asennon korjaamista.

Mitä pienempi ja nopeampi vene, sitä herkempi se on. Isommissa matkaveneissä liikehdintä on verkkaisempaa ja automatiikka voi olla jopa avuksi.

Käytä tappokytkintä. Se sammuttaa moottorin jos joudut syystä tai toisesta pois paikaltasi.

Katso video: Kiinnitä tappokytkin oikein

Ohjaa koko ajan

Ohjaamisen tärkeys ja ennakointi korostuvat, kun keli muuttuu sellaiseksi että vene ottaa ilmaloikkia. Vene pidetään sopivilla ohjausliikkeillä koko ajan pystyssä kölillään, jolloin aaltojen iskut rasittavat vähiten. Aaltohuippujen välillä suuntaa haetaan ennakoiden niin, että seuraavan huipun ylityksen jälkeen ollaan edelleen reitillä.

Koska ohjaaminen kovassa kelissä on työlästä, kannattaa kumpikin käsi pitää ohjauspyörässä. Kaasua säädellään toisella kädellä esimerkiksi tehoa hölläten vain silloin, kun se kuuluisa seitsemäs aalto lähestyy.

Trimmitasoilla haetaan hyvä perusasetus, jota hienosäädetään ajon aikana. Tasojen kanssa pelataan harvemmin kuin kaasulla.

Vene reagoi ohjausliikkeisiin heti, kaasuun pienellä viiveellä ja trimmitasojen muutoksiin kaikista hitaimmin. Tämä edellyttää vallitsevaan aallokkoon sopivaa nopeutta, joka pidetään mahdollisimman vakiona.

Mikäli vene putoaa aallosta niin, että rungon peräosa alkaa lyödä aaltoihin, on keulaa laskettava tasoilla tai moottorin rikikulmalla. Rungon pituudesta ensimmäinen kolmannes on se alue, jolla aallot otetaan pehmeimmin.

Liika keulan painaminen puolestaan johtaa usein työläämpään ohjaamiseen, koska keula alkaa ”hakea”. Silloin joko lasketaan nopeutta tai nostetaan keulaa.

Vene pidetään jatkuvalla ohjaamisella kölillään. Käännökset ajoitetaan mahdollisimman pitkään aallonväliin.

Myötä- ja vastainen

Liikkeelle lähtö rajuun vasta-aallokkoon onnistuu miellyttävämmin, kun trimmitasoja lasketaan reilusti alas. Peliin laitetaan vaikka ”ihan täydet laput”, joita sitten liukuun nousun jälkeen vauhdin karttuessa nostetaan tarpeen mukaan. Päinvastaiseen suuntaan eli myötäiseen on perusteltua aloittaa ilman tasoja. Lähdön jälkeen tasoja lasketaan tarvittaessa asteittain, ja seurataan veneen käyttäytymistä.

Myötä-aallokko on lähes poikkeuksetta pehmeämpi mutta monessa mielessä haastavampi. Broaching on vaarallinen ilmiö, jossa vene joutuu äkkinäiseen poikittaiseen liikkeeseen. Silloin keula ei nousekaan aaltoon vaan se ”leikkaa” ja takaa tuleva aalto vahvistaa sitä puskemalla perää sivuun. Pahimmassa tapauksessa broachi voi kaataa veneen. Siksi keulaa tulisi pitää myötä-aallokossa ennemmin hiukan koholla kuin alas painettuna.

Veneen leikkaamistaipumus on yksilöllistä ja siksi omaan veneeseen kannattaa tutustua vaiheittain, jotta sen käytöksen oppii tuntemaan. Veneestä riippuu kuinka alkavasta broachista selvitään. Usein äkkinäinen vauhdin hidastaminen vain huonontaa tilannetta, vaikka se tuntuisi loogiselta reaktiolta. Tehon vähennys heikentää ohjattavuutta, jota takaa tulevan aallon harjan myötävirta vielä heikentää. Sen sijaan hetkellinen täysi teho ja nopea vastaohjausliike oikaisevat veneen tehokkaimmin poikkeavasta tilasta. Siksi jo ihan teknisestä näkökulmasta ei ole koskaan hyvä idea ajaa myötäiseen jatkuvasti täydellä teholla, jolloin mahdollisesti tarvittavaan oikaisuun ei ole enää reserviä.

Aalloilla surffaten

Kun aallokko tulee sivusta, voi rajuihin kallisteluihin hakea helpotusta ajamalla sik-sakkia, jolloin aallot eivät koskaan tule jatkuvalla syötöllä suoraan sivusta. Aaltojen harjat ylitetään nopeasti ohjaamalla. Joskus aaltojen välissä pystyy ajelemaan pitkiäkin pätkiä, ja meno on mukavaa.

Mitä loivempaa aallokko on, sitä paremmin aaltojen välissä pystyy etenemään sujuvasti. Aaltojen myötämäissä voi jopa ottaa ”ilmaista vauhtia” ja yrittää pysytellä harjan alapuolella mahdollisimman pitkään.

Aaltoihin ajamista viistoon on mahdollista soveltaa myös silloin, kun aallot tulevat suoraan kohti. Viistosti aallot kohtaamalla aaltojen väli pitenee, mutta vastaavasti veneen asentoa joutuu korjaamaan suuremmilla liikkeillä. Veneen mallista riippuu, kumpi tapa on miellyttävämpi.

Pysy maissa!

Joskus lähtö kannattaa kuitenkin perua. Yli 20 sekuntimetrin tuuli alkaa olla haaste muutenkin kuin vain aallokon takia. Merituuli voi tavallisina kesäpäivinäkin nousta kymmenen sekuntimetrin tai viiden boforin lukemiin, jolloin aaltojen korkeus avomerellä alkaa olla reilusti toista metriä. Kovan tuulen varoitus annetaan, kun tuulen keskinopeudeksi ennustetaan 14 — 20 metriä sekunnissa. Suomenlahdella se tarkoittaa, että alle kolmen metrin aallot ovat harvassa.

Tämän jutun tarkoitus ei ole kannustaa ketään leikkimään turvallisuudella ja lähtemään omat kyvyt ylittäviin olosuhteisiin. Sen sijaan tässä on tarkoitus kannustaa opettelemaan miten oma vene käyttäytyy ja kehittämään pelisilmää merenkäyntiin nimenomaan turvallisuuden takia. Parhaimmassa tapauksessa ulapalla näkyvät vaahtopäät eivät olekaan enää esteenä reissun tekemiseen, kun tietää mitä tuleman pitää.

Lue myös nämä

X