Kansi on nimittäin liukuvaa sorttia ja palvelee ulosvedettynä kulkuramppina. Kokeilussa se liikkui kiskoillaan hieman takellellen, mutta asettui venesataman laiturille lastausta ajatellen mukavan loivaan kulmaan. Kulkuväli on peräti 1,3 metriä, joten kyytiin mahtuvat niin mönkijät kuin puutarhatraktoritkin. Ja onko markkinoilla toista tämän kokoista venettä, jota pyörätuolilla liikkuvat voivat edes harkita omaan käyttöönsä?
Hankaluuksia voi tosin tulla tämänkin rampin kanssa, mikäli se jää jyrkkään kulmaan. Kaikilla rannoillahan ei laituria tai muita korkeita tasanteita ole.
Liukukiskojen välissä oleva keulakansi palvelee ramppina, kun veneellä tullaan laitureille. Luonnonrannoilla ramppi jää paljon jyrkempään kulmaan.
Kalusteratkaisuista näkee, että laaja turkkipinta-ala on ollut ykkösasia. Keskituhto pysyy paikallaan omalla painollaan, ja sen saa nostettua vaivatta sivuun tarpeen vaatiessa. Peräpenkki on asennettu kiinteästi, mutta sekin on tilaa säästävää – ja vähemmän mukavaa – mallia.
Keskipenkki on paikallaan vain omalla painollaan, ja se on helppo siirtää laidalle tarpeen vaatiessa.
Roiskeet kiusana
Kantavuudesta ei veneen toimivuus jää varmasti kiinni. Enimmillään kyydissä saa olla seitsemän henkeä ja tavaroita niin, että maksimikuorma on 525 kiloa. Yhden hengen käytössä kantavuudeksi ilmoitetaan vastaavasti 605 kiloa.
Jokamiehen rahtipaatilta ja kalaveneeltä sopii odottaa vakautta. Kyytiin astuessa huomasi, että Alpo täyttää odotukset loistavasti eikä kaverinkaan mukaantulo muuttanut asiaa.
Vesillä fiilis valitettavasti laski. Harvassa veneessä on ollut yhtä haastavaa suojautua roiskeilta, ja kuten todettu, keli ei ollut haastava. Tuulilasin asiaa ajavalle, suoralle pleksilevylle voi viitata kintaalla. Roiskeita sai hieman hillittyä liukuvauhtia tuntuvasti hiljentämällä ja siirtymällä keskemmälle peräpenkkiä, mikä ei taas ajamista yhtään helpottanut.
Roiskeita lentää kiusaksi asti jo pienessä aallokossa. Suora tuulilasin tekele ei riitä kunnon suojaksi.
Ei helpottanut sekään, että potkurin pito osoittautui surkeaksi. Siitä todisteena potkuri haukkaili ilmaa jo loivissa kaarteissa ja suoraankin ajettaessa, vaikka moottori pidettiin trimmillä ala-asennossaan.
Koeajon jälkeen moottorin asennuskorkeutta on laskettu ja ponttonien listoja muotoiltu uuteen uskoon. Näiden muutosten seurauksena potkurin pidon kerrotaan parantuneen ja roiskimisen vähentyneen.
Katamaraanirunkoisen veneen runko on yhtä leveä perästä lähes keulaan saakka. Kun laidat ovat kapoiset ja suoralinjaiset, turkkitilaa on loistavasti moniin tarpeisiin.
Pääkytkin saisi olla paremmin suojattu.
Alpon tehosuositus on 20–30 hevosvoimaa. Esittelyveneen kolmekymppinen Suzuki antoi kahden hengen kuormalla nipin napin 17 solmun huippunopeuden. Osaltaan näin vaisun tuloksen selittää se, että veneen painoksi ilmoitetaan peräti 540 kiloa – vertailun vuoksi, samaa kokoluokkaa edustava Faster 460 painaa 330 kiloa niin ikään ilman moottoria.
Ehkäpä vaatimaton suorituskyky ei kuitenkaan nouse kynnyskysymykseksi niille, jotka etsivät suojaisille mökkivesille kalavenettä, jolla silloin tällöin kuskaillaan suuria kuormia.
Isompi malli Alpo Classic Twin esittelyssä Kipparissa 4/2018.
