Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Uuden aikakauden lapioankkurit testissä

Joillekin ankkuri on symbolinen koriste ja joillekin väline selviytymisen ja tuhon välillä. Tässä testissä vertaamme uusia ankkurityyppejä vanhoihin ja koettuihin.

11.03.2015

Tekstija kuvat Klaus Salkola

On ilo havaita kehitystä tapahtuneen tälläkin alalla viimeisen 20 vuoden aikana. Kipparin edellisen ankkuritestin (4/1992) parhaimmisto on edelleen hyvää, mutta uudet ankkuriratkaisut ovat kehittyneet selvästi pidemmälle.

Ankkurin päätehtävä on väliaikaisesti kiinnittää vedessä kelluva vene maapalloon. Monesti ankkureiden hyvyyttä arvioidaan vain tämän ominaisuuden avulla.

Koska ankkuri säilytetään veneessä ja käytön jälkeen halutaan myös takaisin veneeseen, tulee sille asettaa myös muita, usein sivuseikan asemaan jätettyjä vaatimuksia. Ankkureiden pitovoimaa verrattiin testikentällä. Lisäksi arvioimme ankkureita muista näkökulmista.

Testatut ankkurit

Ankkureita on saatavana muutamia alkuperäisen valmistajan malleja ja lukemattoman monta erilaista niiden kopioita sekä pienten valmistajien omia kehitelmiä.

On selvää, että kaikkien edes Suomessa myytävien ankkureiden testaaminen ei olisi mahdollista ja moni kiinnostava malli on pitänyt jättää tästä testistä pois. Halusimme vertailla yleisiä perusmalleja ja aikaisempia testimenestyjiä alan uutuuksiin.

Kiinnosti myös todeta, mikä on halpatuotantoankkureiden laatu merkkituotteiden rinnalla.

Ankkurit valittiin 10 kilon painoisina. Jokaista ankkuria ei kuitenkaan valmisteta tasan sen kokoisena, jolloin valittiin lähinnä samaa painoa oleva malli – paitsi alumiinisen Fortressin kohdalla, joka oli testissä 6,4 kilon painoisena.

Testiin valittiin seuraavat ankkurit:

– Bilteman sinkitty ja Nautikulman haponkestävä Bruce-kopio.

– Danfort-levyankkurin halpatuontikopio ja saman ankkurikonseptin pitkälle kehitetty alumiininen Fortress.

– Aito CQR-aura-ankkuri.

– Aikaisempi testimenestyjä Delta.

– Perinteinen tukkiankkuri.

– Uuden kulttuurin mukaiset lapioankkurit Mantus ja Rocna.

– Testin ulkopuolella kokeiltiin myös sieniankkuri ”Blyplätt”, joka on Ruotsissa veneilijöiden suosikki.

Ankkuri tarvitsee painoa

Yksinkertainen sääntö on, että painava ankkuri pitää paremmin kuin kevyt.

Paino kuitenkin vaikeuttaa käsittelyä ja lisää veneen lastia, joten tavoitteena on hyvä pito kevyemmällä ankkurilla tai mahdollisimman hyvä pito tietyn painoisella ankkurilla.

Toimiakseen tulee tehokkaan ankkurin olla huolella suunniteltu ja tarkoin valmistettu. Vähäisetkin muotoerot voivat olla ratkaisevia. Samannäköiset, alkuperäisten ankkurimallien kopiot saattavat ominaisuuksiltaan jäädä halpakopiota huonommaksi. Niin kovin kuin asia kirvelee, kannattaa hyvään ankkuriin satsata ajatuksen lisäksi myös kohtalaisesti rahaa.

Tasalaatuinen koekenttä

Ankkureiden testaaminen edellyttää tasalaatuista pohjaa, mistä jokainen ankkuri saa samanlaisen mahdollisuuden tarttua. Vesistön ankkuripohjat vaihtelevat suuresti ja todistettavasti tasalaatuisen pohjan löytäminen koepaikaksi on epävarmaa. Ankkureita tulee myös voida seurata kokeen aikana. Tasalaatuinen sorakenttä kuivalla maalla on ihanteellinen kokeilupaikka vaikka saadut pitovoiman mittaustulokset eivät välttämättä vastaa vesistössä saavutettuja arvoja. Ankkureiden väliset erot pidossa, käyttäytymisessä ja tarttuvuudessa tulevat kuitenkin selkeästi ilmi ja siihen testauksessa pyritään.

Testimme koekenttänä oli Lohja Rudus Oy:n sorakuoppa Virkkalassa. Käytössä oli tasalaatuisten sorakasojen vaakasuoria pohjia. Ennen kokeita soran tasalaatuisuus ja riittävä paksuus todettiin kaivamalla.

Lue ankkuritesti kokonaisuudessaan Kipparista 3/2015

Lue myös nämä

X