Arkistoesittely: AMT 150 R – Puolivallaton pienokainen yllättää tiloillaan

Hiottua käytännöllisyyttä

Kokoluokasta riippumatta AMT on aina panostanut veneilyä helpottaviin yksityiskohtiin. 150 R:ssä sellainen ilahduttaa jo veneeseen tullessa: pulpetin etupuolella on karhennettu askelma, jonka kautta veneeseen on luonteva tulla oikealta sivulta. Viistoreunaisena askelma ei vie paljoa tilaa, mutta on kuitenkin sen verran laaja, että palvelee penkkinäkin. Istujaa varten on kädensijakin laidassa.

Kulku keulasta onnistuu niin ikään luontevasti. Turvallisimmin silloin, kun vene on varustettu keulasta korkeilla ja pitkälle perää kohti jatkuvilla lisävarustekaiteilla. Pieni miinus tulee siitä, että kulkiessa joutuu tallomaan keulapenkin pehmustetta – jos siis on pehmustesarjan veneeseen ostanut.

AMT:n avotila ei ole mikään pikkupotero, pikemminkin hulppea amme. Jos on etsimässä tavaran kuskaukseen venettä, jonka pitää olla syystä tai toisesta näin lyhyt, AMT:ta ei kannata ohittaa. Harva samanpituinen vene on kuitenkaan viittä senttiä vaille kaksi metriä leveä. Ammemaista vaikutelmaa lisää, että leveyttä on keulassakin reiluhkosti, ja että laidat yltävät selvästi yli polven korkeuden.

Laaja turkkipinta houkuttelee varmasti sekä heitto- että pyydyskalastajia, epäilemättä myös siksi, että se on kauttaaltaan harmaa. Kengänjäljistä ja muusta liasta ei synny samanlaista sotkua kuin valkoiseen pintaan, eikä harmaa myöskään heijastele kiusallisesti aurinkoisella säällä.

Pienessä veneessä on siis kerrankin avotila, jossa kelpaa liikkua. Ja ilahduttavasti AMT on myös varsin vakaa.

Esittely on julkaistu Kipparissa 1/2014

AMT on pituuteensa nähden leveä vene. Tilaa turkilla liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen on loistavasti. Istumapaikoista keula- ja keskituhto ovat epämukavia pomputtavassa kelissä.

Kunnon kuri kansien alla

Esteetöntä liikkumatilaa ja hyviä säilytystiloja on haastavaa yhdistää tässä kokoluokassa. AMT:ssä isommille tavaroille on tilaa ainoastaan keula- ja peräpenkkien alla. Lisäksi moottorikaivon vieressä on köysiboksi, johon joutuu kurottelemaan peräpenkiltä.

Kansi ulottuu perässä korkealle, minkä ansiosta peruuttaminen on kaikissa oloissa turvallista. Köysiboksi on melko alhaalla moottorikaivon vieressä, ei siis ihan helpoimmassa paikassa.

Peräpenkin alla vallitsee esimerkillinen kuri ja järjestys. Sekä polttoainesäiliölle että varakanisterille on muotoiltu omat paikkansa.

Toimintasädettä ajatellen on hyvä, että tilaa on toisellekin polttoainesäiliölle.

Ankkuri kurkistaa omasta onkalostaan, eikä melahakaa ja valomastoakaan joudu tarpeen tullen metsästämään.

Akku asustaa niin ikään peräpenkin alla, ei kuitenkaan polttoaineiden kanssa, vaan omassa tilassaan laadukkaan pääkytkimen kanssa. Tuuletusritilät ovat kumpaankin tilaan erikseen.

AMT:n vaalima järjestelmällisyys auttaa suurpiirteisempääkin veneilijää. Ja hattua voi nostaa sille, että niin ankkuri, melahaka, lepuuttimet kuin kiinnitysköydetkin kuuluvat niin tämän, kuin kaikkien muidenkin mallien vakiovarustukseen.

Kyse on ennen kaikkea periaatteesta – siitä, että vene on jo tehtaalta lähtiessään valmiimpana vesille.

Voisiko jotain vielä parantaa? Kyllä, säilytystilojen käytettävyyttä. On näet ärsyttävää, että peräpenkin suuri kansi avautuu vain puolitiehen pehmusteiden kanssa. Toinen käsi pitää kantta ja toinen touhuaa. Helpompaa olisi, jos toisen käden virkaa hoitaisi kaasujousi. Sellaista kaipaisi myös keulapenkin lokeroon.

Levottomuutta ajossa

AMT 150 R antaa harmonisen vaikutelman niin tilaratkaisuillaan kuin ulkonäölläänkin. Mutta vesillä huomaa, että ajokäytöksessä on kulmikkuutta.

Kokeilimme venettä kolmen ja kahden hengen kuormilla, ilman mainittavaa tavaralastia.

Kun kaikki kolme istuivat peräpenkillä, vene ei noussut suurimmalla sallitulla 50 hevosvoiman teholla liukuun.

Vauhtiin päästiin vasta, kun yksi matkustajista siirtyi keskipenkille, joka oli lisävarusteena testiveneessä. Jos sitä ei ole, ainakin tällä potkurilla yhden on istuttava liukuun lähdön ajan keulassa.

Lyhyt mutta leveä vene reagoi äkkinäisesti aaltoihin ja ohjausliikkeisiin. Levottomuutta on havaittavissa jo maltillisilla liukunopeuksilla ja runkoäänetkin antavat kuulua itsestään.

Kuten odottaa saattaa, moottoritrimmillä pystyy vaikuttamaan tuntuvasti kulkuasentoon. Etenkin terävässä vasta- ja sivuaallokossa on syytä pitää keula alhaalla ja pudottaa vauhtia, muuten vene lähtee hyppelemään jopa yllättävästi.

Kun vesilinjan pitää pitkänä, kulku on kohtalaisen pehmeää, mutta hieman vaappuvaa. Kaarteissa kuski ja kyytiläiset kuitenkin yllättyvät, sillä AMT ei juuri kallistu 18 asteen V-pohjastaan huolimatta. Tiukoissa kaarteissa vauhti hyytyy potkurin kavitoimiseen, joten vaaratilanteilta tuskin syntyy.

Huippunopeus oli kolmen henkilön kuormalla lievässä myötätuulessa 31,5 solmua, kahden hengen kuormalla päästiin, kone aivan pintaan trimmattuna, jo lähelle 33 solmua.

AMT 150 R:n ajokäytös ei ole niin jouhevaa ja vakaata kuin toivoisi. Vähänkin haastavammissa oloissa on ajettava keula alhaalla, pitkällä vesilinjalla, jolloin kulku on pehmeintä.

Kuski istuu tukevasti

Peräpenkiltä ohjattavissa pulpettiveneissä ajoasento on tuskin koskaan täydellinen kaikille. Ilman penkin säätömahdollisuuksia ratti jää aina jollekin liian etäälle ja toiselle se on liian lähellä.

AMT vaikuttaa ergonomisesti hyvältä kompromissilta. Kun kuski istuu tukevasti kiinni selkänojassa, rattiin yltää hyvin. Ajoasento tuntuu luontevalta myös siksi, että jaloille on erinomainen – ja tässä kokoluokassa harvinainen – tuki. Seisaaltaan ajaminen onnistuu kohtalaisesti, vaikka ratti hieman alas jääkin, eikä kaukosäätölaite ole niin ulottuvilla kuin istuessa.

Ohjaamon mitoitukset ovat onnistuneet. Tukeva ajoasento on osaltaan myös erinomainen jalkatuen ansiosta. Seisaaltaan ajettaessa kaukosäätölaite ei ole niin hyvin hollilla.

Tuulilasi antaa kelpo viimasuojan kuskille, ehkä myös vieressä istuvalle lapselle. Selvää on, ettei tuulilasi riitä kahden peräpenkillä istuvan aikuisen suojaksi. Silti peräpenkki on mukavin matkustuspaikka, ainakin pehmusteilla varustettuna. Vauhdikkaammassa matkanteossa saa tukea sekä tuulilasin kaiteesta että laitaan kiinnitetystä kädensijasta.

Se tosin peräpenkillä hieman häiritsee, että kovimmilla kierroksilla moottorin melu tuntuu karkeana.

Muista matkustuspaikoista keulapenkille voi istahtaa hitaasti ajettaessa tai liukuvauhdissa kesyllä kelillä. Aallokon rytkyttäessä siinä harva viihtyy. Saman voi sanoa lisävarusteena saatavasta keskituhdosta.

Kiinnostusta AMT:tä kohtaan lisää se, että vene vaikuttaa yksityiskohtia myöten hyvin tehdyltä. Selkeää liikkumatilaa on loistavasti moneen tarpeisiin.

Kaikkiaan vene on helppo nähdä kalastus- ja yleisveneenä suojaisilla vesillä. Moottorivalintaa puntaroidessa olennaisin kysymys on, kuinka monta kyytiläistä reissuilla on mukana.