Bayliner odotti tarkastelijoitaan hallissa pukkien päällä. Vene on 7,2 metriä pitkä ja 2,4 metriä leveä. Voimanlähteenä näissä on usein jenkkisisäkone, tällä kertaa OMC:n 5,8-litrainen bensa-V8.
Telakoidun veneen saattoi tarkastaa hyvin joka puolelta. Lasikuiturunko oli paria pintaviirua lukuun ottamatta vailla naarmuja. 18 vuotiaassa veneessä, jonka törmäyslistakin on vaatimaton, se lisää intoa jatkaa tutustumista, joka kärsineemmissä yksilöissä hyytyy alkuunsa.
Pikkuvikoihin voi laskea, että muoviset konetilan tuuletusritilät partaissa ja yksi runkoikkunoiden kehyksistä olivat saaneet siipeensä. Nykyistä tanakampi, muovinen törmäyslista olisi voinut niitä suojata. Nyt on lähdettävä etsimään venetarvikeliikkeistä uudet, samankokoiset tuuletusritilät, jotta isompia roskia ei pääsisi konetilan tuuletusputkiin.
Muuten rungon huolloksi riittää kylkien pesu ja vahaus, sekä pohjan eliönestomaalin aktivointi tulevaa kautta varten. Tyypiltään kovassa maalissa se tarkoittaa liitumaisen pinnan vesihiontaa ja uuden maalikerroksen levittämistä ennestään pohjassa olevalla maalityypillä.
Kipeämmin maalausta kaipaa kuitenkin OMC Cobra -vetolaite. Musta, ehkä alkuperäinen maalipinta on niin pahoin hilseillyt ja hapettunut, että paikkamaalaus on syytä unohtaa. Keskittyä pitää sen sijaan koko vetolaitteen ehostamiseen.
Veneeseen keulasta tullessa ensimmäinen askel osuu Baylinerin ankannokalle. Kulkua oli helpotettu poistamalla keulakaiteesta sen ulommaisin lenkki. Niissä yksilöissä, joissa se on jäljellä, pitää harppoa yli korkeahkon kaiteen.
Keulakannen keskellä on liukuesteteipeillä karhennettu kulkuväylä. Kävely käy silti hapuillen, sillä käsillä ei tukea saa mistään.
Ankannokan päässä törröttää keulavalo. Paikka on arka. Jos nokka lipsahtaa rantauduttaessa laiturin alle, keulavalo on entinen. Mutta mistäpä sille keksisi suojaisan paikan, jossa se näyttäisi oikean valosektorin eikä häiritsisi keulassa liikkuvaa?
Avotilaan on tarkoitus kävellä sivukansia tai kaarevaa keulakantta pitkin. Kumpikin reitti pelotti. Sivuilta kulkeakseen pitää ensin loikata kaiteiden ulkopuolelle ja kävellä sitten kenkiä kapeammilla sivukansilla. Ilman ohjaamon perälle ulottuvia kaiteita tätä ei edes kokeilisi.
Koska Beikun sivukannet ja keulakansi on luotu korkeintaan tilapäisiksi kulkuteiksi, niillä taiturointia kannattaa välttää vesillä ollessa. Laituriin on viisainta peruuttaa, kuten jenkit itse tekevätkin. Ellei laituri ole kovin korkea, sieltä uimatasolle pääsee helposti, samoin edelleen tasolta avotilaan takalaidan kulkuaukosta.
Kiitos jämäköiden alatukien, Baylinerin uimataso ei notkunut kahden hengen painosta. Ei ihme, että aiempi omistaja on uskaltanut asentaa tason vasemmalle puolelle telineen apumoottorille.
Peräkaiteet ylittävät veneen kylkilinjan niin, että niillä pitää varoa kolhimasta naapuriveneitä, tulipa rantaan perä tai keula edellä.
Tekniset tiedot
Pituus 7,21 m
Leveys 2,44 m
Syväys 0,98 m
Paino n. 2000 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 4
Polttoainesäiliö 200 l
Vesisäiliö 50 l
Moottori OMC Cobra 235 hv
Myyntihinta 18 900 euroa
Hintapyyntö: 18 900 € ”viidentoista tonnin paketti”
