Itämeri on lähellä, se on likainen, tärkeä ja kaunis. Sen yli pääsee toisiin maisemiin, sen rantakallioilla rauhoitutaan ja kuunnellaan laineiden liplatusta – tai kerätään lasinsiruja ja surraan sinilevää.
Kun kyse on lähimerestämme, monet ristiriitaiset tuntemukset nousevat pintaan. Porvoon kaltaisessa rannikkokaupungissa korostuu väljemmille vesille vievä ikiaikainen jokiväylä sekä suojaisa saaristo, mutta elokuussa Itämeripäivän pyörteissä Wileniuksen telakalla yhden jos toisen mieltä painaa myös huoli.
Kun yllätän Katariina ja Aki Ylitalon kysymyksellä Itämeren merkityksistä ja mielleyhtymistä, on vastaus nopea. Ensin mieleen tulee likaisuus ja seuraavaksi John Nurmisen säätiö, jonka käynnistämänä Itämeripäivää vuosittain vietetään ja jonka suojelutyötä Ylitalot arvostavat.
Tyttäret Halla ja Hetta muovailevat pieniä saviveneitä Hamarin purjehtijat ry:n puuhapisteellä. Pöydällä on jo kuivumassa pelastuslautta. Siihenkin voi kiteytyä Itämeren merkitys surullisimmillaan tai onnekkaimmillaan.
Katariina ja Aki Ylitalo istahtivat tyttärineen Hamarin purjehtijoiden puuhapisteelle.
Omakohtaisesti Itämeri on Ylitaloille tuttu lähinnä risteilymatkoilta, mutta Porvoossa niin maakravut kuin veneilijät linkittävät Itämeren hetimiten myös rahtiliikenteeseen, eikä vähiten siksi että Kilpilahden satama, tonnimäärältään Suomen suurin, on ihan likellä.
Titta ja Antti Suopajärvi ohittavat Kilpilahden usein merelle mennessään. Heille kokemus Itämerestä on laajentunut vaiheittain aina vähän suuremman veneen myötä. Antti on myös aikanaan työskennellyt Tallink Siljalla.
”Merellä avaruuden tuntu on ainutlaatuinen. Itämeri on jykevä ja se herättää kunnioitusta”, Antti kuvailee.
Molemmat ovat katselleet Itämerta myös yläilmoista käsin lentokoneen miehistössä, ja sääolosuhteet tietysti kiinnostavat, mutta ilmastonmuutos on vaikeuttanut ennustettavuutta. Tuulet ovat Itämerellä olleet entistä voimakkaampia ja arvaamattomampia.
Suopajärvien viimeisin pitkä matka suuntautui Örön linnakesaareen, jonka historiallisessa miljöössä ymmärsi konkreettisesti, kuinka tärkeä Itämeri on Suomelle myös turvallisuuden kannalta, puolustuksellisesti.
Titta ja Antti Suopajärvi ovat veneilleet Itämerellä vaiheittain yhä kauemmas kotisatamasta.
Lapsille kaikki toivovat puhtaita uimavesiä, ja jos voisi kysyä turskalta, se varmaan toivoisi samaa. Turskaa Itämerestä ei kuitenkaan enää tahdo löytyä. Sen sijaan vieraslajit valtaavat alaa, mikä harmittaa Itämeripäivänä Porvoossa monia, joille kalastus on mieluinen harrastus. Titta ja Antti Suopajärvikin näkisivät pilkkikoukussaan mieluummin ahvenen kuin yhä yleistyneemmän mustatäplätokon.
Titta kuvailee Itämerta monipuoliseksi ja muuttuvaksi. Suomen luonnonsaaret ovat upeita, mutta rantautumisessa hän asettaa etusijalle vastuunsa hyvin hoitavat pienvenesatamat, joissa on toimivat kierrätyspalvelut. Tulevaisuuteen hän katsoo ristiriitaisen toiveikkaasti.
”Välillä kauhistuttaa, säilyykö Itämeri jälkipolville, mutta toisaalta, kun ihmisten tietoisuus kasvaa, voi muutos muuttuakin positiiviseksi.”
Liisan ja Iiriksen hittituotteessa on kierrätysideaa, kun saaria siivotessa lasinsiruista on syntynyt koruja.
Wileniuksen telakalle kokoontuneista lapsiperheistä päätellen horisontissa ainakin siintää toivo. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Hamarin purjehtijat ry ja Hamarikupla.
Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesialue Mustanmeren jälkeen. Itämeren suolapitoisuus on vain 7 promillea, kun valtamerten suolapitoisuus yleensä on noin 35 promillea. Syynä tähän ovat monet makeaa vettä tuovat suurjoet sekä veden vähäinen vaihtuvuus Tanskan salmien kautta.
Itämeren ongelmia ovat muun muassa veden kerrostuneisuus, laajat hapettomat alueet meren pohjassa sekä ympäristövaltioiden rannikoilta tulevat ravinteet.
Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön aloitteesta syntynyt ja koordinoima tapahtumapäivä, jolloin sekä juhlitaan että kannetaan huolta Itämerestä. Itämeripäivää vietetään vuosittain aina elokuun viimeisenä torstaina erilaisten tapahtumien ja tempausten parissa, tänä vuonna 28. elokuuta.
Teemapäivä nostaa esille tärkeitä merellisiä aiheita ja innostaa tekemään konkreettisia tekoja Itämeren hyväksi. Päivä juhlistaa meren monimuotoisuutta ja arvoa. Juhlinnan lisäksi tavoitteena on lisätä tietoa meren luonnosta, kulttuurista ja historiasta.
Porvoossa Itämeripäivän keskuspaikka oli noin sata vuotta vanha Wileniuksen telakka, jonka tulevaisuudesta on kiistelty pari viime vuotta ja joka on tällä hetkellä hallinto-oikeuden käsissä.
Lisätiedot: itameripaiva.fi
Milla Jokisaari, Hamarin purjehtijoiden viestintävastaava ja Hamarikuplan yrittäjä, oli vielä seitsemän vuotta sitten maakrapu, mutta hurahti Itämereen käytyään naisten purjehduskurssin.
Muutama fakta Itämerestä
1. Itämeren syvin kohta on 459 metriä ja sen keskisyvyys on vain 54 metriä. Itämeren pinta-ala on noin 392 000 km² ja tilavuus noin 21 000 km³.
2.Itämerta ympäröi yhdeksän valtiota: Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Viro, Latvia, Liettua ja Venäjä. Itämeren alueella asuu runsaat 85 miljoonaa ihmistä.
3.Itämeren pääaltaan pituus Tanskasta Suomen lounaisosaan on noin 1 600 kilometriä. Keskileveydeltään se on noin 190 kilometriä
