Tilaa
Jutut

Pikkuveneellä Tukholmaan: Simppu ja seikkailijat

Meritie Helsingistä Tukholmaan on Suomen laivaliikenteen historian kannalta tärkeä, mutta myös huviveneilijöiden näkökulmasta merkittävä reitti. Tuhannet veneilijät matkaavat vuosittain tuon kahden skandinaavisen pääkaupungin välisen reitin - tai ainakin haaveilevat siitä.

09.02.2010

Tekstianton kalland

Kuvatanton ja valter kalland

Matka on pitkä, noin 400 kilometriä, mutta vaatiiko se viimeisen päälle varustellun jahdin ja veneen täydeltä varusteita? Kokeilimme taittaa matkan jokamiehen välinein. Pitkät seikkailurikkaat merimatkat ovat kuuluneet jo pitkään harrastuksiini. Olemme tehneet matkaa veljeni Valterin kanssa milloin milläkin purtilolla. Matkoilla on riittänyt aina seikkailuja ja sattumuksia. Merkittävin niistä on kuitenkin se, kun edellisellä pitkällä merimatkalla Helsingistä Saksaan löysin moottoririkon seurauksena vaimon Ruotsista!

Tällä kertaa veneen ominaisuuksiksi eivät riittäneet merikelpoisuus ja turvallisuus, vaan sen oli oltava myös mukavasti matkustettava matkavene. Venemessuilla olimme tutustuneet kiinnostavaan venemalliin, vanhanajan kalastajaveneen runkoa muistuttavaan ja Terhi 600 -veneen muotojen perijään, Simppu 620:een. Se kiinnitti jo ensi näkemältä huomiota poikkeavalla ja erilaisella muotoilullaan.

Simppu on painava, uppoumarunkoinen noin kuusimetrinen hitaiden nopeuksien avonainen lasikuituvene. Sen erikoisuus on perämoottorin sijoitus veneen sisäpuolelle rakennettuun kaivoon. Totesimme veneen olevan kuin suunniteltu pitkien matkojen taittamiseen meriolosuhteissa. Se olisi vakaa, tilava ja säilyttäisi kuuden solmun matkanopeutensa olosuhteista riippumatta. Simpun tuuppariksi valitsimme luotettavaksi todetun Yamahan 15-hevosvoimaisen nelitahtikoneen, sillä kokemuksesta viisastuneena emme halunneet enää ottaa riskejä moottorin suhteen.

 

LUE MYÖS:

Simppu 620 e – Polttomoottoriveneen simputtaja

Testi: Simppu 620 Kippari 8/2008

Aiemmat meriseikkailumme olemme toteuttaneet yksinkertaisilla varusteilla, tavallisilla ulkoiluvaatteilla ja taskukompassein, ilman veneilyyn suunniteltuja erityisvarusteita, kuten vedenpitäviä vaatteita tai elektronista apulaitteistoa.

Jatkuva märkänä oleminen käy kuitenkin pitemmän päälle voimille, kun keho kaiken muun stressin lisäksi joutuu taistelemaan jatkuvaa hypotermian uhkaa vastaan. Päätimme siksi panostaa vaatetukseemme niin, että olosuhteista riippumatta pysyisimme kuivina ja lämpiminä. Englantilaisen merivaatetukseen erikoistuneen valmistajan valikoimista löysimme tarkoitukseemme soveltuvat haalarit ja takit.

Käytäntöömme on vakiintunut taittaa pitkät merimatkat autoilijan tiekartan ja taskukompassin opastuksella. Tiekartta on tarpeeksi suurpiirteinen näyttääkseen rannikon muodot ja suunnistuksen kannalta tärkeät kiintopisteet, sekä suurimmat saaret. Kivien havainnointi on tapahtunut ainoastaan näköhavainnoilla. Vaikka käytäntö on toiminut hyvin ja olemme välttyneet osumilta, on jatkuva valppaanaolo uuvuttavaa.

Karttaplotterit ovat veneilyn nykypäivää suunnistuksen apuvälineinä ja, pahimmassa tapauksessa, jopa perinteisten suunnistusvälineiden korvikkeina. Hankimme GPS-plotterin kokeillaksemme sellaisen todellista hyötyä meriretkeilyn apuvälineenä.

Veneilyn turvallisuuden varmistaminen on vastuullisen kipparin lähtökohtana matkan suunnittelussa. Varustimme veneemme kaksin ankkurein ja pitkillä köysillä, käsisoihduilla ja hätäraketeilla. Paukkuliivit korvasivat kömpelöt pelastusliivimme. Turvallisuuden kannalta välttämättömien varusteiden tulisi olla aina hyvässä kunnossa ja säilytettynä oikein myös matkalla. Koska veneemme on uppoumarunkoisena painava, ei sen kanssa rantauduta minne tahansa. Hankalien rantautumisten ja valokuvaamisen avuksi sidoimme pienen kumiveneen sen perään.

Matkallamme näimme upeita merimaisemia kaikkina vuorokaudenaikoina, koimme kohtaamisia erilaisten villieläinten kanssa ja saimme nauttia todellisesta merielämän tunnusta pienellä veneellä matkatessamme.

Lue juttu kokonaisuudessaan Kipparista 2/2010

Lue myös nämä

X