Simppu jakaa ihmiset selvästi niihin, jotka siitä pitävät ja niihin, joita se ei kiinnosta lainkaan. Se poikkeaa huomattavasti venetarjonnan valtavirrasta, paitsi poikkeavalla ulkonäöllään, myös käyttöominaisuuksillaan. Sähkömoottorilla varustettu Simppu 620 e kirkastaa jakoa entisestään.
Vene kertoo kipparistaan. Huvi- ja virkistyskäyttöön hankittu vene kertoo omistajansa elämäntyylistä ja arvoista. Yhteiskunnallinen arvomaailma vaikuttaa suoranaisesti siihen, minkälaisia purtiloita satamissa kelluu ja venekanta kertoo ajan hengestä. Yleinen taloudellinen tilanne ja muuttuvat arvot vaikuttavat ihmisiin ja sitä kautta veneiden kysyntään ja tarjontaan. Venekauppa seuraa trendejä, eikä venevalmistajilla ei ole varaa jäädä niiden ulkopuolelle.
Hiilineutraalin veneilyn ensiaskelia
Simppu 620 on vanhan fiskarirungon pohjalta rauhallisen retkiveneilyn tarpeisiin kehitetty lujitemuovinen avovene, joka hankki nopeasti itselleen innokkaiden ”slow life” -veneilijöiden ihailun.
Uudempi sarjatuotantoversio bensamoottorilla toimivasta veneestä on Simppu 620 e, joka on kehitetty toimimaan 4-6 kilowatin Torqeedo-sähköperämoottorilla. Kuten arvata saattaa, on tämän mallin optimaalinen käyttö entistä kiireettömämpää ja ideologisempaa veneilyä, mutta tietyissä rajatuissa tapauksissa myös käytännöllisempää.
Sähköveneiden kehityksen haasteita ja hidasteita on ensisijaisesti akkujen vielä hyvin rajallinen kapasiteetti painoon ja kokoon nähden. Jos muutaman kilowattitunnin ajeluun vaadittava akkukalusto painaa saman verran kuin tavallinen mökkivene perämoottorilla, on sähkövene väistämättä raskas ja hidaskulkuinen. Käyttökohteita ja kysyntää kelvolliselle ja säädyllisiin kuluttajahintoihin asettuvalle sarjatuotantosähköveneelle olisi.
Simppu 620 on runkomuodoltaan ja kulkuominaisuuksiltaan erittäin merikelpoinen, kuten sillä tehdyt matkat ovat osoittaneet (Kippari 2/2010). Koska rungon geometria on peräisin perinteisen fiskarin muodoista, soveltuu se luonnostaan hidasvauhtiseen sähkömatkaveneilyyn.
Sähkösimppua ohjataan ohjauspulpetista, jonka etuosaan tuolimaisen kuomun alle, suurin piirtein veneen keskikohtaan, on piilotettu neljä 160 ampeeritunnin akkua. Neljän kilowatin Torqeedo on veneen laakeaan ja massiiviseen olemukseen nähden huvittavan pienen näköinen.
Simpun takatuhdon paikalla olevassa moottorikaivossa suriseva sähköperämoottori on pieni ja kuljettajan kannalta miellyttävän hiljainen.
Eniten sähkösimppu herättää kummastusta, kun sen kanssa lähtee rannasta. Sähköhammasharjaa muistuttava surina hukkuu lähes täysin moottorikaivoon, edes polttoaineen katku ei kerro veneen moottorin olevan käynnissä. Moottori tottelee ohjausta nätisti ja satamasta lähtö on vaivatonta, sillä vene kääntyy paikallaan lähes akselinsa ympäri.
Moottorissa käytössä olevat kilowatit välittyvät veteen muovipotkurin kautta äänettömästi uisteluvauhdilla. Ääni lisääntyy luonnollisesti moottorista irti otettavien tehojen myötä, mutta huippunopeudella, noin kuuden solmun vauhdilla, melutaso on erittäin alhainen ja ääni miellyttävä. Veneen tuottama veden kohina on huomattavasti äänekkäämpi kuin itse moottori.
Vaikka veneen matkanopeus ei ole suuri, on matkan taittaminen merellisessä ja pehmeässä äänimaailmassa mukavaa, eikä matkaan kulunut aika mene hukkaan kun siihen asennoituu oikein. Ajatukset Simpun ajamisesta plaanissa tai edes puoliplaanissa kannattaa hylätä, etenkin sähkömoottorilla, se sopii tälle veneelle yhtä hyvin kuin kiihdytysajot traktorille.
Sähköveneellä matkustaminen vaatii polttomoottoriajelijan näkökulmasta uutta asennoitumista. Lyhyemmät ajomatkat ja maltilliset nopeudet on välttämätöntä hyväksyä. Aika on kuitenkin sähköveneilyn puolella: akut paranevat jatkuvasti ja veneitä on jatkossa tarjolla useampia malleja.
Lisätiedot: Simppu
Lue testi kokonaisuudessaan Kipparista 1/2011.
