Kenelle: Pitkien etappien yhteysvenettä etsivälle – etenkin, jos kriteerinä on myös toimivuus satunnaisena nukkumapaikkana.
Saaristolaisveneistään tunnettu Minor – nykynimeltään Sargo – teki vuonna 2005 lanseerauksen, joka aloitti veistämön historiassa uuden aikakauden. 27 WRS oli merkin ensimmäinen sisäperämoottorilla varustettu venemalli. Yhdessä akselivetoisen sisarmallinsa kanssa se tarjosi hieman päälle 100 000 euron keskihyttivaihtoehdon varakkaille asiakkaille.
Ja heitähän tiedettiin etenkin vientimaissa riittävän. Pohjanmaan rannikon toinen suuruus Targa oli jo tehnyt maailmanvalloitustyötään ympärikäveltävillä malleillaan, ja Nord Star oli nouseva tähti vanavedessä. Ei ihme, että Minor alkoi vuosituhannen alussa panostaa entistä tarmokkaammin samankaltaisiin monikäyttöveneisiin.
Pituudeltaan 8,5-metrisestä Minor 27:stä tuli veistämön ”best seller” moneksi vuodeksi. Toimitusjohtaja Thomas Sarin muistaa 27-mallin tilaajina muun muassa Saksan ja Unkarin poliisin. Kaikkiaan veneitä valmistettiin noin 150 kappaletta, joista satakunta oli sisäperäversioita. Olipa erikoisuutena jettiversiokin, niitä tosin tehtiin vain kaksi.
Juttu on julkaistu Kipparissa 1/2021
Kansitilaa moneen tarpeeseen
Minorin ulkonäkö säilyi muuttumattomana koko elinkaaren, vuoteen 2014 saakka. Käytettyä vuoden 2005 yksilöä on helppo kutsua ajattomaksi, malli voisi olla periaatteessa tuotannossa tänä päivänäkin. Eroja nykypäivän keskihyttiveneisiin toki on, mutta vaikea uskoa, että kukaan menettäisi kiinnostustaan ulkonäön takia. Tuttua ja turvallista.
Ei muuta kuin kannelle keskeltä kaiteiden välistä. Kulkutilaa on hytin molemmilla puolilla juuri sen verran, kuin tämän kokoiselta veneeltä voi odottaa. Ei juhlavasti mutta riittävästi.
Keula säväyttää laajuudellaan. Tämän päivän vastaavissa malleissa turkkitilaa on yleensä vähemmän, koska valmistajat haluavat aina vain lisäsenttejä sisätiloihin. Minorin harmaalle turkille kelpaa nostella jokusen sementtisäkin. Perinteinen leveä penkki palvelee askelmana, lokerona ja istumapaikkana – oletettavasti juuri tässä tärkeysjärjestyksessä.
Perän avotila on kauttaaltaan kalustamaton, täydellinen niin kuormankuskaukseen kuin illanistujaisiinkin. Tarvittaessa vain terassipöytä ja -tuolit kalusteiksi. Esteettömästä takatilasta saattaa ilahtua myös lohenuistelija, jolle viisitoistavuotta vanha käytetty ei ole enää liian pramea – paitsi todennäköisesti hinnaltaan.
Ulkoisesti tämä yksilö ei näyttäisi kaipaavan muuta kuin peruspesua. Keulan ja perän tiikkiosien harmaantuminen on luonnollista ikääntymistä, niille ei kannata tehdä ainakaan akuutisti mitään.
Rannikon yhteysveneen keulassa on kokoa ja näköä, varmasti myös kuormatilaa tavaroille. Kaiteita on kaikilla kulkuväylillä kiitettävästi.
Taka-avotilan loistavaa tyhjyyttä, jonka jokainen täyttää haluamallaan tavalla. Päivällä vaikka mökin rakennustarpeilla – illalla pöydällä, tuoleilla ja mukavilla vierailla.
Matkustamo viidelle
Ohjaushyttiin kuljetaan perinteisesti sivuovista, joiden uskoisi olevan riittävän leveitä isokokoisillekin. Tunnelma vaaleiden istuinverhoilujen sävyttämässä kopissa on arkisen asiallinen. Kun veneen hintalapussa lukee 82 000 euroa, joku saattaa odottaa enemmänkin.
Kuski ja apukuski istuvat erillispenkeillä, jotka ovat ihan mukavan tuntuiset sekä paikallaan että ajossa.
Ohjaamossa on auttavasti tasaista pintaa elektroniikalle, jota mahtuu myös kattopaneeliin. Parasta antia ovat säädettävä rattikonsoli sekä riittävän leveä sivuovi.
Perusmatkustamo viidelle, perhekäytössä ehkä useammallekin. Vaaleat verhoiluvärit ja isot ikkunat antavat tilan tuntua.
Kyytiläisten U-sohva on epämukavampi lyhyiden istuinosien takia. Tilaa on kohtalaisesti kolmelle aikuiselle. Yhtä kaikki, Minor ei ole mikään ison porukan yhteysvene jos lähdetään siitä, että kaikki istuvat matkan aikana hytissä.
Kiitos kääntyvien etupenkkien ja taitettavan pöydän, eväshetketkin onnistuvat. Tai eniten kai pitäisi kiittää suuren kojetaulutason alta apukuskin edestä paljastuvaa pentteriä, jossa on lisävarusteherkkuina Wallaksen keraaminen liesi sekä lämmintä ja kylmää painevettä tarjoava hana.
Pentteri olisi paljon vaatimattomampi, ellei sitä olisi sijoitettu ohjaamon laajan tasotilan viereen. Tuuletus ainakin onnistuu, kun vierestä saa avattua oven ja päältä kattoluukun.
Tuskinpa niitä on koristeiksi hankittu. Epäilemättä Minorissa on myös joskus ruokailtu ja yövytty. U-sohvasta saa järjesteltyä kahden hengen vuoteen, mutta päämakuupaikkana palvelee v-vuoteella ja siihen yhdistyvällä pistopunkalla kalustettu keulakajuutta. Sinne mahtuu pitkälleen mittanauhan perusteella jopa kolme noin 180-senttistä, jos vain yksi sietää pistopunkan mataluutta.
Keulakajuutan rappusten juurella on seisomakorkeus 180-senttiselle, mikä helpottaa esimerkiksi pukeutumisia.
Ja onpa kajuutassa wc:kin. Ei tosin suurten seinien takana, vaan liukukiskoilla ohjaamon alla. Kyllähän tällaistakin ratkaisua hädän hetkellä kiittää. Käytettyjä kiikaroiville tiedoksi, että erillinen wc-tila tuli Minoriin vuoden 2007 malliuudistuksen yhteydessä.
Entä sitten sisätilan remonttikohteet? Niitä ei löydy luukkujen altakaan, kaikki on ehjää ja siistiä. Uutena arvokas vene on selvästi nauttinut ansaitsemastaan huolenpidosta.
Kun joku puhuu tässä veneessä vessan vetämisestä, hän saattaa tarkoittaa pytyn esille ottamista. Öisin asiointeja on paha tehdä keulakajuutassa muita herättämättä ja poistuttamatta.
Laiskistumisen merkkejä
Minorin potkusta vastaa Volvo Pentan KAD-300 -diesel, joka on valmistajan mukaan tämän venemallin suosituin voimanlähde. 700 ajotunnin perusteella moottori on vasta elinkaarensa alkutaipaleella.
Eikä ikä ainakaan tässä yksilössä ole mitenkään heikentänyt tämän sisäperämoottorin sivistystä. Käynnistyvyys, käynnin tasaisuus ja hiljaisuus ovat kuin uutena.
Jonkin asteinen laiskuus sen sijaan näyttää iskeneen valioonkin. Kiihdytykset olivat verkkaisia ja moottoria sai välillä vedättää pitkällä vieterillä, ennen kuin kunnolla päästiin vauhtiin. Ahtimen ja kompressorin toiminta voisi olla hyvä tarkastuttaa.
Samoin kaikkien ikääntyvien sisämoottoreiden vakiomurheenkryyni ovat ennen pitkää lämmönvaihtimet. Vuosien mittaan kerrostumat kanavissa heikentävät lämmönvaihtimen tehoa, ja sellaista oiretta saattoi olettaa tässäkin yksilössä jo tuntuvan. Kovemmassa kuormituksessa kipusi lämpömittari hissukseen lähemmäs 100 asteen rajaa, kun se muutoin pysytteli nätisti 80 asteen tienoilla.
Huippunopeutta saatiin kerättyä neljän hengen kuormalla 27,3 solmua, eli muutama solmu alle odotusten. Vetolaitteelle kerrotaan tehdyn isompi huolto alkukesästä 2020, eikä sen ainakaan käyttötuntien perusteella voi olettaa sanoutuvan heti irti.
Käypä kokonaisuus
Minor kuuluu niihin veneisiin, joissa ikä ei vanhemmitenkaan loppupeleissä ole kovinkaan ratkaiseva tekijä. Kokonaisuus ja toteutustapa on ajaton ja toimiva. Joistakin tyylillisistä seikoista voi vuosimallin päätellä, mutta käyttöarvoon niillä ei ole vaikutusta.
Ja jos vene kestää aikaa, niin näyttäisi kestävän hintakin. Yli 80 000 euroa 15 vuotta vanhasta veneestä ja moottorista, hyvästäkin sellaisesta, on aika pitkä hinta. Varsinkin moottori, joka lähestyy pyöreää 20 vuoden ikää on jo tilastollisestikin isompien perusparannustöiden tai jopa uusimisen edessä lähitulevaisuudessa.
Oman lukunsa muodostaa aina käytetyn veneen varustelu, jota ainakin keskivertokäyttäjä yleensä haluaa päivittää. Tässä kohdin nyt koeajettu Minor pärjää hyvin uudemmilleen. Vaikka elektroniikka ei ole uusinta uutta, ovat aikanaan tasokkaat vempaimet edelleen toiminnoiltaan ja ominaisuuksiltaan uudempien ja halvempien veroisia. Siksi niiden uusimista ei ainakaan kannata kiirehtimä, niin kauan kuin ne toimivat.
Korkea keskihyttivene kallistuu kaarteissa voimakkaasti, jolloin hytin rakenteet peittävät myös näkyvyyttä.
Minor 27 WRS
Pituus 8,5 m, leveys 2,85 m, paino n. 2950 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Polttoainesäiliö 330 l, vesisäiliö 100 l, septisäiliö 60 l
Moottori Volvo Penta KAD-300, 285 hv diesel
Valmistaja Ab Sarins Båtar Oy, Kokkola
Vuosimalli 2005
Valmistusvuodet 2005–2014
Hinta 82 000 € (2021)
