Käytettyä ajamassa: Minor 700 C – Enemmmän kuin kuormajuhta

Kenelle: Kohtuuhintaluokan yhteysvene sisäsaariston siirtymille. Vie lautakuormat ja sementtisäkit varmasti perille. Bonuksena makuupaikat ja pikkupentteri.

Perinteiset akselivetoiset takahyttiveneet ovat kadonneet uusien markkinoilta, mutta eivät suomalaisesta merimiljööstä. Monille mökkiläisille ja asukkaille ne tarjoavat edelleen kaiken tarvittavan: kuormankuskausta palvelevan avotilan ja säällä kuin säällä suojaisan matkustamon.

Erityisen suosittuja takakopit ovat olleet Pohjanmaan rannikolla, jossa merta kynnetään pitkiä matkoja vailla suojaavaa saaristoa. Sieltä ponnisti venekansan tietoisuuteen myös Minor – merkki, joka jäi historiaan vuonna 2014 valmistajan muuttaessa brändinsä Sargoksi.

Nyt kiikariin otettu Minor 700 C tuli markkinoille 1981. Tuoreeltaan se sai huomiota tavallista retkikelpoisempana takahyttiveneenä. Nukkumapaikat oli järjesteltävissä hyttiin yhdistettyyn avoimeen peräsalonkiin. Aiemmin vastaavia oli nähty lähinnä hitaammissa ja isommissa, ”fiskarihenkisissä” takakopeissa.

Vuoteen 1991 tuotannossa ollut ”seiskasatanen” oli valmistajalleen tärkeä malli, suunnannäyttäjä monille myöhemmille. Sarins Båtarin toimitusjohtaja Thomas Sarin kertoo, että niitä myytiin paljon myös Ruotsiin ja Norjaan.

Malliin ei tehty suuria muutoksia. Tosin viimeisinä vuosina moottoritilaa suurennettiin, kun tehokkaammat dieselit yleistyivät. Suurin 700 C:hen asennettu moottori oli Sarinin mukaan Volvo Pentan 150 hevosvoiman diesel, joka antoi veneelle noin 24 solmun huippunopeuden.

Kaikkiaan veistämö teki tätä mallia 157 kappaletta, joista pieni osa oli puolivalmiita. Veistämön kokonaan tekemistä veneistä yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat akselivetoisia – se yksi poikkeus oli sisäperämoottorilla varustettu taksivene.

Minorin kaltaisia takahyttiveneitä alkoi ilmestyä 1980-luvun loppua kohti monilta merkeiltä. Käytettyjen palstoilta voi löytyä myös ilman peräkajuuttaa oleva 700 T -malli, jota valmistettiin vuosina 1979–87.

Rahtikeikoille kutsuva

Veneliikkeen laiturissa odottava vuosimallin 1988 Minor on ulkoisesti melko lailla alkuperäisasussaan. Runko näyttää joka suunnasta arvokkaasti vanhentuneelta, häiritsevät naarmut loistavat poissaolollaan. Ei muuta kuin kannelle katsomaan lähemmin.

Laidoilta pääsee kyytiin vaivatta. Jos tarkoituksena on kuskata tavaroita, lastaus onnistuu leveän keulan kautta tai kylkiparkissa ollessa laidoilta. Kaidevarustus on suunniteltu fiksusti: tukea saa auttavasti, mutta mikään ei törrötä lastausoperaatioiden tiellä.

Ja sellaisista on varmasti monella seiskasatasen omistajalla kokemusta. Etuavotila on nimittäin kohtuullisen kookkaasta hytistä huolimatta aika mahtava. Ne kuuluisat lautakuormatkin mahtuvat kyytiin, ja esimerkiksi moottorikoppaa voi hyödyntää pitkien tavaroiden tasona.

Toisaalta kun avotila on tyhjillään, mikään ei estä tekemästä siitä terassia retkituoleilla ja -pöydällä. Näin kesäpäivästä nautitaan valmistajan alkuperäisesitteessäkin.

Peräkannelle noustaan porrastetusti sivukansia pitkin. Laidoilla olevat vaijerikaiteet eivät oikein herätä turvallisuuden tunnetta. Kansi taas palvelee lähinnä rantamanööverejä, niin pieni se kooltaan on.

Ulkotilat eivät vaadi mitään suurta remonttia, pientä laittoa kylläkin. Keulakaiteet hölskyvät, samoin hytin ovensaranat. Teemme myös pikatestin katon varustekaareen asennetuille äänitorvelle ja hakuvalolle – töötti törähtää mutta lamppu pysyy pimeänä.

Hytti jopa kahdeksalle

Minorin hyttiin pääsee vain yhtä tietä, etuavotilan kautta. Siinä on mainittava ero verrattuna nykypäivän ympärikäveltäviin hyttiveneisiin, jotka ovat järjestään kaksi- tai kolmiovisia.

Mutta hyvä se on vanhakin. Seitsenmetrisessä takahyttiveneessä sivuovet kaventaisivat väistämättä sisätiloja. Nyt hytissä on mukavasti leveyttä, ja 180-senttisen vinkkelistä myös korkeutta. Sekä ohjaamon vierellä että taaempana patsastellaan pää pystyssä ja selkä suorana.

Tunnelmaltaan hytti on vahvasti 80-lukulainen siitä huolimatta, että istuinverhoilut ovat matkan varrella vaihtuneet. On parhaat päivänsä nähnyttä puupintaa, vinyyliseinäverhoilua ja rallivehkeet mieleen tuova ratti. Puuta ja lasikuitua yhdistävä, sinänsä ihan toimiva ohjaamo on itserakentajan käsialaa.

Yhtä kaikki: jos tämä malli on ollut uutena luokassaan herraskaisempaa sorttia, niin päälle kolmenkymmenen vuoden jälkeen se ei enää sellaiselta näytä. Yleisilme on arkisen tavallinen.

Tilaa on kaikkiaan kahdeksalle, jolloin kaksi istuu parhailla maisemapaikoilla ohjaamon penkeillä ja kuusi alempana takasalongin U-sohvalla. Se on oikein viihtyisä, ja selkänojien avulla siitä syntyy jopa neljän hengen makuutila.

Kuinka moni sitten innostuisi tällaisessa veneessä retkeilemään, on hyvä kysymys. Perusvarusteita joka tapauksessa löytyy: ohjaamon käännettävien penkkien alla odottavat Wallaksen keraaminen liesi ja vesiallas, sekä jälkimmäisen alapuolella arkkumallinen jääkaappi. Toimivia kaikki.

Sisällä on monipuolisesti säilytystiloja, ja luukkujen alta paljastuu myös teknisiä asennuksia. Pikaisella silmäyksellä tiloissa on aika paljon siistittävää ja raivattavaa. Yksittäisistä varusteista laitakoteloon asennettu käsikäyttöinen pilssipumppu saa siirtotuomion, niin hankala sitä on nykyisessä paikassaan käyttää.

Laitakoteloon asennettua pilssipumppua on kurja käyttää tosipaikan tullen.

Vakaata matkantekoa

Minorin moottorikoppa aukeaa avotilaan, joten huoltotoimia ei tarvitse monen muun veneen tavoin olla sotkemassa sisätiloissa.

Moottori, alkuperäinen 88-hevosvoimainen Yanmar käynnistyy kuin uutena, nikottelematta ja liikoja savuttamatta. Kytkimen toiminta on moitteetonta ja veneen käsittely akselivetoiseksi vaivatonta.

Runko on teräväpalteinen, loivapohjainen, tasaperäinen ja varustettu pienellä kölillä. Suomennettuna se siis tarkoittaa maltillisia puoliliukunopeuksia.

Moottorin lämmettyä on aika pistää ”nokivasaran” kaikki neljä pyttyä hommiin. Ääni on miellyttävää kehräämistä ja kierrokset nousevat verkkaisesti. Saavutamme 17 solmua ja lämmöt pysyvät kurissa. Tähän asti kaikki hyvin.

Ohjaus sen sijaan ei pysy kurissa, vaan se kampeaa vahvasti oikealle. Peräsin on saanut tällin ja vääntynyt, muuta selitystä ei oikein löydy. Menon hillitseminen kuitenkin rauhoittaa tilanteen. 12 solmussa meno on miellyttävimmillään, rattia ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina, ja melutaso mahdollistaa jutustelun.

Minor on tuota ohjauksen yksilövikaa lukuun ottamatta miellyttävän helppo ajaa. Trimmitasoja ei tule kaivanneeksi ja meno on muutenkin vakaata. Ohjauspyörä saisi tosin olla isompi.

Pienikehäinen ja paksu ralliratti voi olla paikallaan nopeassa kilpaveneessä, tämänkaltaisessa lossissa ei.

Marssivauhdilla kulutus pyörinee jossakin karvan päälle litran per meripeninkulma, jolloin 120-litrainen polttoainesäiliö riittää yhteysajoihin hyvin.

Avotilan puolella olevaa moottoria on helppo tarkastella. 88 hevosvoiman Yanmar on veneen alkuperäismoottori, ajotunteja oli koeajopäivänä takana 1222.

Helppoja merimaileja

Minorin kaltaiset takahyttiveneet pysyvät Suomen rannikolla ja saaristossa vielä pitkään, vaikka moni on vaihtanut nopeakulkuisempiin, sisäperämoottorilla varustettuihin malleihin – niin kuulemma myös tämän yksilön edellinen omistaja.

Yhteysveneenä Minor palvelee niitä, joille tuollainen 12–15 solmun matkanopeus riittää. Lyhyillä siirtymäajoilla sisäsaaristossa ei suuremmasta nopeudesta juurikaan käytännön hyötyä saa.

Akselivetoisena tekniikan huoltaminen on huokeaa ja helppoa. Tämän yksilön kohdalla voi ennustaa, että tekniikalla on vielä monta vuotta käyttöä edessään huolellisella ylläpidolla.

Toisin kuin monessa pienemmässä takakopissa, Minorissa kelpaa myös satunnaisesti yöpyä. Retkeilyssä ja matkailussa suurin puute on vessa.

Niin asiallinen kuin koetettu vene kunnoltaan onkin, 19500 euron hintapyynnössä olisi ainakin parisen tonnia viilausvaraa. Netin myyntipalstoilla kaikkien muiden yksilöiden hinnat ovat lähempänä 15 000 euroa.

Joka tapauksessa Minorin kaltaiset veneet eivät yleensä pitkään myyntipalstoilla roiku. Siitäkin voi päätellä, että niille on vielä tilausta ja tarvetta. Erikoista on, että uusiin vastaaviin ei usko enää mikään valmistaja. Käytetyn kauppaa se ei ainakaan tässä tapauksessa haittaa.

Varustekaareen asennettu äänitorvi todettiin toimivaksi.

Juttu on julkaistu Kipparissa 4/2020

Tekniset tiedot

Minor 700 C

Pituus 7,1 m, leveys 2,6 m, paino n. 1600 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Polttoainesäiliö 120 l, tehosuositus 35–130 hv, moottori Yanmar 4JH2-DTE, 88 hv diesel (-89)
Valmistaja Sarins Båtar, Kokkola
Vuosimalli 1988
Valmistusvuodet 1981–1991
Hinta 19 500 € (2020)