Tilaa
Testit

Käytettyä ajamassa: Sea Ray 240 Sundancer – Ajaton retkijenkki

Sea Rayn retkivene-malleissa on paljon valinnanvaraa. Otimme koeajoon parinkymmenen vuoden ikään ehtineen 240 Sundancerin, joka tarjoaa kaksi kajuuttaa kompaktissa mitoissa.

11.05.2020

TekstiTimo Sarkkinen, Karel kakko

KuvatArto Wiikari/Otavamedia

Kenelle: Kohtuuhintaista DC-venettä harkitsevalle, joka kuitenkin kaipaa tavallisia päiväveneitä enemmän retkeily- ja asumisvalmiuksia.


Hieman päälle seitsenmetrinen 240 Sundancer oli pitkään Sea Rayn pienin malli, jota kelpasi kutsua täysiveriseksi retkiveneeksi – ja kelpaa tänä päivänäkin. Tilaratkaisuissa luotettiin perinteiseen mid cabin -konseptiin: keulakajuutan lisäksi ohjaamon alle jää minikajuutta nukkumiseen ja oleskeluun.

Koeajoon valittu, Suomessakin hyvän suosion saavuttanut Sundancer oli tuotannossa vuosina 1996–2004. Sisätiloihin tehtiin tuona aikana lähinnä kosmeettisia muutoksia, mutta avotila sai uudenlaiset istuinjärjestelyt ja muunneltavuutta vuosimallista 2000 lähtien.

Malli teki paluun vuonna 2006 uudesti muotoiltuna ja entistä hienostuneempana. Viimeisen kerran 240 Sundancer oli Sea Rayn mallistossa 2013.

Kuomu ehjä, penkit ei

Vuosimallin 1997 Sundancer odotti laiturissa perä edellä parkkeerattuna. Samaa tyyliä kannattaa suosia ja treenailla, jos mielii veneillä suuren maailman malliin. Keulakantta ei ole suunniteltu kulkutieksi, yhtenäinen kaide on vailla kulkuaukkoa, ja sivukansia ei käytännössä ole.

Kookas avotila vaatii kookkaan kuomun. Kolme miestä sai kunnon hien päälle tötteröä irrotellessa. Ei mikään pikkuhomma, ei todellakaan.

Kaksilla kaarilla varustettu kuomu on kyllä monikäyttöinen, sen voi virittää vaikkapa biminityyliin ohjaamon katteeksi. Alle jää reilu seisomakorkeus. Edellinen omistaja kertoo uusineensa kuomun kolme vuotta sitten, ja sen kunto onkin moitteeton.

Avotilan penkkien valkoisista tekonahkaverhoiluista taas paljastui repeämiä siellä täällä.

Säästöratkaisua ei ikävä kyllä ole olemassa. Istuinverhoilut on uusittava kaikki kerralla. Kallis paukku, mutta samalla mahdollisuus päivittää ulkotilojen ilmettä haluamallaan tavalla. Vaikka jollakin mauttomalla värillä tai hörhelöillä.

Sea Rayllä on nautinto ajaa kaarteissakin, se kallistuu kaikissa tilanteissa johdonmukaisesti.

Reilusti tilaa, niukasti lokeroita

Avotilan takaosassa on vastakkain istuttavat penkit, joille mahtuu viiden hengen porukka. Penkkien mataluus ihmetyttää. Polvet pystyssä on ikävä istua pitkää matkaa.

Kuskin penkki on mitoitettu tiiviisti kahdelle, mutta yksin on mukavinta. Paapuurin puolen sivupenkille on helppo kuvitella auringonpalvoja, joka pistää silmänsä kiinni ja jalkansa pitkälleen. Mutta kun matkanteko muuttuu kuoppaiseksi, loikoilija nousee äkkiä pystyyn ja harmistuu siitä, ettei tarjolla ole kunnon tukea.

Avarasta tunnelmasta huolimatta avotila ei palvele retkikäyttöä niin hyvin kuin toivoisi. Säilytystiloja on nimittäin vain ajopenkin yhteydessä. Vuosimallista 2000 eteenpäin tilanne on parempi, esimerkiksi perään tuli suuri uimatasolta avattava ruuma.

Niille, jotka haikailevat kokkailusta tai kahvienkeitosta ulkosalla, 240 Sundancer tuottaa pettymyksen. Malliin ei kuulunut missään vaiheessa ulkopentteriä. Viimeisissä, 2006–2013 valmistetuissa veneissä oli kuitenkin ”wet bar”, kuten jenkit vesipistettä kylmäkaappeineen kutsuvat.

Ohjaamoon kaipaisi tummempaa värimaailmaa heijastuksia vähentämään. Pyöreä muotoilu tuo haasteensa lisälaitteiden asentamiseen.

Pöydän äärelle mahtuu viiden hengen porukka aterioista tai kahvihetkistä nauttimaan. Matalat penkit kuitenkin verottavat mukavuutta. 

Hyvät kajuutat

Liukuoven takana kajuutassa on reilu seisomakorkeus, kun sinne astelee 180-senttinen mittatikku. Huomio kiinnittyy retrohenkisiin istuinverhoiluihin – niistä joko pitää tai sitten ei. Tuoreemmissa 2000-luvun malleissa sisustukseen on käytetty enemmän tunnelmaa tuovaa puuta.

Kaikki palikat ovat tutuilla paikoillaan. Pentteri jää sisälle tullessa vasemmalle ja oven takaa paljastuva toiletti oikealle. Keulassa on mitä perinteisin, V-mallinen vuode, jonka alla on melko pienet säilytystilat. Nukkumaan mennessä vuoteen väli täytetään pöytälevyllä ja lisäpatjalla. Tilaa on hyvin kahdelle, eikä kolmaskaan välttämättä yöunia veisi.

Keulakajuutassa on jopa hienoista retrohenkeä istuinverhoilujen myötä. Pentterissä on paljon kaikkea, ei kuitenkaan kunnon tasotilaa.

No, onhan veneessä se toinenkin kajuutta. Kulkutie ohjaamon alle on hieman ahdas, mutta patjalle kömmittyään huomaa, että korkeutta ja leveyttä on mukavasti. Kelpo paikka lapsille ja kahdelle aikuiselle. Tosin niukkojen lokerotilojen johdosta siellä saattaa olla useammin tavaroita kuin ihmisiä.

Minikajuuttaan mennään kyyryssä tai konttaamalla, mutta sen jälkeen pääsee nauttimaan mukavan korkeasta, veneen levyisestä lepotilasta.

Retkivarusteiksi on asennettu tähän yksilöön Wallas 800 -keitin sekä Eberspächerin diesellämmitin. Kumpikin osoitti elonmerkkejä pikakokeilussa.

Kaikkiaan sisätiloista ei paljastunut suuria huolenaiheita. Erityisen ilahduttavaa oli, ettei karvalankaverhoilussa näkynyt homepilkkuja. Käytettyjä kiertäneet tietävät, että monissa jenkkiveneissä näkyy.

Pelkistetty toiletti on helppo pitää puhtaana. Peseytymiseen on suihkupäällä varustettu hana.

Dieselin voimalla

Kun Volvo Penta 90-luvulla lanseerasi nelisylinterisen KAD 32:n, markkinoinnissa iskettiin voimakkaasti repower-segmenttiin. Moottoria siis tarjottiin vaihtoehdoksi joko uuteen taikka vanhaan bensa-V8:iin, ja siinä onnistuttiin. Näin lukuista janoisina pidetyt jenkkiveneet saivat kokonaan uuden statuksen kohtuutaloudellisina matka- ja lomaveneinä.

Sama 170-hevosvoimainen KAD on myös tämän Sea Rayn moottoritilassa, ahtaasti mutta tukevasti. Riesa orastaa juuri ikääntyvässä kalustossa, kun omistajiksi alkaa siunaantua omatoimisia nikkareita. Joka tapauksessa huollettavuuden suhteen löytyy helpompia kohteita kuin tämän Sea Rayn täyteen ahdettu moottoritila.

Volvo Pentan sisäperädiesel täyttää konetilan niin, että esimerkiksi septitankin tai lämminvesivaraajan huoltotoimet menevät aika taiteiluksi.

Tehonsa puolesta piskuinen, vasta 472 tuntia ajettu KAD riittää Sundanceriin, vaikka vauhti on lähinnä tyydyttävää tasoa. Huippunopeudeksi mittasimme viime kauden päätteeksi 26,5 solmua – likaantuneen pohjan takia jäätiin ehkä pari, kolme solmua odotetusta. Huolestuttavampaa oli kuitenkin se, että suuremmalla yli 80 prosentin tehoasetuksella lämpö alkoi pikkuhiljaa kohota yli 95 asteen, kun sen pitäisi pysytellä reilussa 80:ssa. Tähän saattoi olla yksinkertaisena syynä levä ja kasvillisuus, kun vedenottoaukot jäivät syvälle vetolaitteen hippikampauksen syövereihin.

Itse ajettavuuden osalta Sea Ray on taattua tavaraa. Korkea, V-pohjainen vene vaatii trimmitasot, mutta ominaisuuksiltaan Sundancer peittoaa monet aikalaisensa, ja melutasokin on varsin siedettävä.

Avotilan ainoa säilytystila on ajopenkin yhteydessä, ja sieltä paljastui tässä yksilössä pieniä liimaushommia.

Hintalappu kohdallaan

Sea Rayn tyyliä voi luonnehtia neutraaliksi ja ajattomaksi. Persoonallisempiakin mid cabin -malleja markkinoilla on, kuten vaikkapa Fjordit ja muut 1970-luvun klassikot. Näihin tutustumalla saa hyvän vertailupohjan uudempiin ehdokkaisiin.

Ikänumerot ovat lopulta sivuseikkoja, vaikka monia päätöksissä ohjaavatkin. Käytettyä ostaessa kannattaa ennen kaikkea keskittyä selvittämään, millaisessa kunnossa vene ja moottori ovat – ja millainen laatutaso on ollut aikanaan uutena.

Sea Ray on hyvin tehty perusjenkki. Loistokkuutta, saati nostalgiaa ei ysäripaketti tarjoa, mutta joillekin luksusta on ehkä se, että reilut seitsenmetrinen vene tarjoaa ”alakerrassaan” kaksi huonetta, keittiön ja toiletin.

Tämä yksilö oli myynnissä viime syksynä 24  000 euron hintalapulla. Se vastasi pyyntönä markkinoiden tasoa, ja uusi omistaja löytyi nopeasti.

Sea Ray 240 Sundancer

Pituus 7,16 m, leveys 2,59 m, paino n. 1 950 kg (vakiomoottorilla)
CE-luokka C
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Polttoainesäiliö 227 l, vesisäiliö 42 l
Moottori Volvo Penta KAD32, diesel (-97)
Valmistaja Sea Ray Boats Inc., Usa
Vuosimalli 1997
Valmistusvuodet 1997–2004
Hinta 24 000 €

Lue myös nämä

X