Kenelle: Kelpo yleisvenettä etsivälle, kun halutaan liikkua huonollakin kelillä. Hyvä vaihtoehto myös yhteyskäyttöön ja uisteluun.
Kuuden metrin kokoluokassa on totuttu näkemään monen eri valmistajan hyttiveneitä. Tilaratkaisut ovat vaihdelleet merkin mukaan. Enemmistönä ovat veneet, joissa hytti on takaosassa, kuten TG, Sea Star ja Bella. Kutsutaan näitä vaikka takahyttiveneiksi. Niiden etuna on iso ja helposti lastattava keulan avotila. Takakannet on tarkoitettu satamatouhuja helpottamaan.
Tämän kokoluokan veneiden etuna on se, että niitä voi kuljettaa jarrullisella trailerilla keskikokoisen auton perässä.
Yamarinin ensimmäinen takahyttivene oli 80-luvun lopulla markkinoille tullut Big Catch 600 (Kippari 1/1992). Sen takakoppi oli kulmikas, eikä venettä voinut kuvailla kauniiksi, mutta toimivan pelkistetty se oli.
Yamarinilla oli koppiveneitä valikoimassaan lähes 20 vuoden ajan. Suurimmassa osassa näistä hytti oli sijoitettu valtavirtauksesta poiketen pituussuunnassa veneen keskelle.
2010-luvun lopussa trendikkäät daycruiserit ja bowriderit valtasivat markkinat, joten 59 C (vertailu Kippari 8/2009) jäi Yamarinin viimeiseksi koppiveneeksi.
Erikoinen keula
Nyt koeajettu 59 C näytti laiturilta katsottuna erikoiselta. Se muistutti HT-venettä, jossa keulakannen tilalla on ainoastaan pieni syvennys.
Sisälle kuljetaan ovesta eikä sivukansien kautta, joten veneeseen on turvallista nousta lasten tai vaikka koirankin kanssa. Matalista keulakaiteista saa tarvittavan tuen.
Avotila on pieni, mutta tilaa on riittävästi esimerkiksi yhdelle heittokalastajalle. Tavaroita voi säilyttää pienessä lukitsemattomassa köysiboksissa.
Tuulilasin keskellä oleva ovi on iso, mutta kaasujousi helpottaa sen avaamista. Vaikka ovi on matala, niin siitä on helppo kulkea, koska se on myös vino. Ainoastaan korkea kynnys oli hieman tiellä. Keulasta pääsee perään myös sivukansien kautta, jolloin tartuntakaiteet helpottavat liikkumista.
Etuovi on erittäin vino, jonka takia siitä on helppo kulkea.
Keulassa on ainoastaan pieni syvennys, mutta sen vuoksi veneeseen on helppoa ja turvallista nousta.
Kelpo ohjaamo
Ohjaamossa on normaali tilajärjestely, jossa kuski istuu oikealla ja kartturi vasemmalla. Molemmille on ilman säätöjä olevat peruspenkit, jotka on saranoitu etureunasta punkan petausta varten.
Kuskin työvälineet ovat näppärästi käsien ulottuvilla. Koppiveneelle tarpeellisten trimmilevyjen kytkimet ovat ratin vieressä ja koneen hallintalaite sopivalla korkeudella sivupaneelissa. Siihen ylettyy myös silloin, kun ajaa seisaaltaan. Ja se onnistuu hyvin, sillä ohjaamon kohdalla lattiaa on korotettu, joten luukusta ylettää ajamaan. Ratin ja penkin välissä on myös hyvin tilaa. Kattoluukku on myös iso ja sen ylettyy avaamaan penkillä istuen.
Tämä vene on suunniteltu ennen plotteriaikakautta, joten plotterille ei ollut kunnollista paikkaa. Nyt plotteri oli sijoitettu karttatason päälle.
Kuskilla on kaikki palikat hyvin esillä, ainoastaan plotteri jää turhan kauas. Ohjaamosta on erinomainen näkyvyys. Mittaristo oli kojetaulussa. (Oik.) Kartturilla on edessään iso ja reunallinen karttataso. Säilytyspaikat pikkutavaroille puuttuvat. Keulan avotilaan nouseminen vaatii korkean kynnyksen takia notkeutta.
Näkyvyys oli isojen ikkunoiden ansiosta loistava. Sekä kuskin että kartturin tuulilaseissa oli pyyhkimet, samoin raitisilmasuuttimet. Lämmitintä veneessä ei ollut, mutta esimerkiksi liesilämmitin mahtuisi kartturin pulpetin päälle.
Säilytystilaa on pulpettien ja portaiden alla, mutta kaikkia paikkoja ei ollut hyödynnetty ilmeisesti kustannussyistä.
Avarat sisätilat
Ohjaamon takana on poikittaiset penkit, joten jokaiselle kuudelle matkustajalle löytyy tiiviisti istuen paikka sisältä. Isot ikkunat tekevät tilasta kokoaan avaramman tuntuisen. Seisomakorkeutta on 175 senttiä ja luukun kohdalla muutama sentti enemmän.
Takapenkeistä saa poikittain olevan punkan tilapäisiä yöpymisiä varten. Pituutta on mukavat kaksi metriä, mutta leveyttä ainoastaan 120 senttiä. Yhdelle on siis hyvät oltavat, kahdelle niukat.
Sängyn välipalat sai piiloon vasemmanpuoleisen takapenkin alle ja lisäpatjat toimivat selkänojina. Valitettavasti patjojen kangasmateriaalit olivat kauttaaltaan kuluneet ja nuhjuisen näköiset. Myyjäliike oli huomioinut tämän esteettisen epäkohdan hinnoittelussa. Se olikin ainoa isompi sanomisen aihe koko veneestä.
Punkkien alla oli paljon säilytystilaa ja paikka myös kemialliselle wc:lle.
Matkustamossa on tilaa neljälle. Takakulmissa on helppokäyttöiset säilytyssyvennykset. (Oik.) Takapenkeistä saa kelpo punkan yhdelle, tiivistäen kahdelle. Patjojen päälliset olivat vaihdon tarpeessa.
Monikäyttöinen takakansi
Kulkeminen keulasta perään on Yamarinissa helppoa. Takakansi on pari askelmaa sisätiloja korkeammalla. Saranoidun oven molemmilla puolilla on tartuntakahvat. Valitettavasti ovesta puuttui aukipitomekanismi. Ratkaisuksi riittäisi yksinkertainen köysiviritys.
Perässä huomaa miksi vene on uistelijoiden suosiossa. Lattiatilaa on paljon ja kalastusvälineiden asennusta helpottaa vakiovarusteena oleva rosterinen targakaari. Hytin jatkoksi muotoillut siivekkeet tekevät takatilasta suojaisan, joten myös mökkitavarat kulkevat takakannella roiskeilta suojassa.
Hytin takakulmiin on muotoiltu kätevät säilytystasot, joista oikeanpuoleiseen saa lisävarusteena ulko-ohjauspisteen. Tässä veneessä sitä ei ollut. Retkikäyttöä varten takakulmiin mahtuisi klaffituolit ja avotilan kuomu lisäisi tilaa huonolla kelillä. Yhteysvene- tai uistelukäytössä kumpaakaan ei kaipaa.
Ulos kaivattiin lisää säilytystiloja. Köysille ja ankkurille on keulaboksin lisäksi pieni lukittava tila uimaportaiden yläpuolella. Lepuuttajat sai sidottua takakaiteisiin tai nostettua sisälle takapenkkien taakse, mutta varakanisteri ja öljypullot eivät takapenkkien taakse mahdu.
Takatila on muotoiltu suojaiseksi. Molemmilla reunoilla on pienet, mutta erittäin tarpeelliset askelmat. Ovesta puuttui aukipitomekanismi. (Oik.) Avotila on kokoluokkansa suurimpia. Moottorikaivon etuseinä on läpinäkyvä, joten koneen asentoa on helppo seurata.
Riittävät ajo-ominaisuudet
Yamahan 100 hevosvoimaa nosti veneen yhden hengen kuormalla hetkessä liukuun. Mielessä jopa kävi, että pienempi koneteho saattaisi riittää. Täyteen lastattuna voimaa tuskin on kuitenkaan liikaa. Huippunopeudeksi mittasimme 32 solmua. Mukavin vauhti oli 20 solmua, jolloin koneessa oli 4 000 kierrosta. Usein näillä kierrosluvuilla ajaminen on taloudellisinta.
Vene pysyi ilahduttavasti liu’ussa vielä 15 solmun nopeudessa. Käyttökelpoinen nopeusalue on siis hyvin laaja. Hitailla nopeuksilla vene pyrki liukuville veneille tyypillisesti kiemurtelemaan. Sivutuulessa vene kallistui, mutta tilanne korjaantui trimmien käytöllä.
Peruuttamista helpotti hyvä näkyvyys taaksepäin sekä moottorikaivon etuseinän läpinäkyvä levy.
Kone kävi moitteettomasti. Käyntitunteja koneessa oli reilut 500, joten sillä on varmasti vielä pitkä tulevaisuus edessään. Hydrauliohjaus oli kevyt ja riittävän nopea pyöritettävä.
Yamarinia ei päästy testaamaan kovassa kelissä. Ohiajaneiden alusten aallot se selvitti, jos ei täysin mallikkaasti, niin ainakin hyväksytysti. Isommassa aallokossa vauhtia on varmasti syytä hiljentää.
Moottorikaivossa on tilaa apumoottorille. Uimatikkaita on helppo käyttää. Helpoin reitti avotilaan kulkee moottorikaivon kautta.
