Testit

Kipparin kalenteri 2020: Maaliskuun vene-esittelyssä Finnmaster P6

Pienet keskikoppiveneet ovat väkisin­kin hyvin samanlaisia, joten erot veneiden välille syntyvät hienosäädöllä. Finnmaster P6 kulkee marssi­vauhtia pienellä melulla ja marssin jälkeen kahvit voi nauttia kunnon tiikkipöydän äärellä.

01.03.2020

TekstiKarel Kakko

KuvatTimo Sarkkinen, Arto Wiikari/Otavamedia

Läpikäveltävien keskikajuuttaveneiden syntyhistoriasta löytyy monta näkemystä. Onko kyseessä takakoppivene, jonka kajuuttaa on hivutettu eteenpäin? Vai onko taustalla idea tehdä pohjoismaisia olosuhteita paremmin vastaava kiinteäkatteinen bowrider? Näiden väliin joka tapauksessa syntyi keskikoppiveneiden luokka 1990 -luvun alussa.

Kuuden metrin veneessä mittasuhteet eivät mahdollista juuri kikkailuja ja variaatioita tilankäytössä. Kummassakin päässä on pieni avotila, jossa juuri mahtuu matkatavaroiden kanssa kulkemaan. Ja keskellä on yhden perheen nielevä kajuutta matkantekoon. Kaikki muu on hienosäätöä.

Matkustamo on valoisa ja näkyvyys erinomainen. Paapuurin takapenkille mahtuu kaksi solakkaa. Matot ovat vakiovarusteita.

Finnmaster kosiskelee ostajia luokassaan melko harvinaisella ”oleskeluryhmällä”. Avattava tiikkipöytä on vakiovaruste.

Finnmasterilla on aiheesta kokemusta jo 90-luvun puolivälistä asti, jolloin tätä suuntaa mallistossa edustivat 530 MC ja sittemmin huiman suosion saavuttanut 6100-sarja kaikkine muunnelmineen. Kun viimeinen lajissaan, 61 CA oli tullut elinkaarensa päähän vuonna 2014, mallistoon jäi juuri kuuden metrin keskikajuuttaveneen mentävä aukko.

Vajetta täyttämään Finnmaster lanseerasi viime vuonna samaa peruskaavaa noudattavan C6:n, joka sittemmin nimettiin P6:ksi isompien P-sarjan umpiohjaamoveneiden tyyliin.

Bensatankki täytetään ankkurilaatikon lukolla varustettavan kannen alta. Tällä tavalla polttoainevarkaiden touhu ainakin hidastuu.

Kaava markkinoilta

Joskus tuntuu, että valmistajat eivät halua tai uskalla poiketa kilpailijoista edes vähän, mitatkin ovat melkein samoja. Mitä kilpaillumpi luokka, sitä yksitoikkoisempaa on tarjonta.

Kun perusta ja lähtökohta ovat annettuja, huomio kiinnittyy yksityiskohtien viilaamiseen.

Keskikäytävä ja ovet sijoitetaan näissä veneissä keskelle, koska pohjan V-muodon takia keskelle venettä saadaan suurin korkeus. Tästä taas seuraa, että ohjaamo on pakostikin mahdutettu melko kapeaan tilaan. Yhteysveneessä tosin riittää vaatimattomampikin instrumentaatio.

Tilava keskikajuutta on saatu istutettua onnistuneesti samalle rungolle, jota käytetään avonaisessa S6-mallissa. Moottorikaivojen rajat ovat viime vuosina hälvenneet, mutta P6:ssa voi säilyä kuivin jaloin, vaikka aallokko kävisi takaapäin.

Uuden Finnmasterin pahin kilpailija tulee todennäköisesti Kuopiosta. P6 on nimittäin hyvin samankaltainen kuin Bellan 620 C, joka oli mukana kolmen keskikajuuttaveneen vertailussamme viime vuoden helmikuussa. Tehosuosituskin on molemmissa sama 100–150 hevosvoimaa, ja Bella oli varustettu Mercuryn 115-hevosvoimaisella moottorilla. Siksi tämä Finnmaster oli mielekästä testata saman tehoisella moottorilla. Mittaus- ja suoritusarvoissakin veneiden erot ovat marginaalisia.

Finnmastereiden myynti ja markkinointi tapahtuu Yamaha-jälleenmyyjäverkoston kautta, joten sen mukaan moottorit ja niiden esiasennuksetkin on valikoitu. Finnmasterit tultaneen näkemään juuri Yamahan moottoreilla varustettuna.

Asiallinen ajettavuus

P6:n runko on sama, jota käytetään urheilullisemmassa avomallissa S6:ssa. Joko runkoa piirrettäessä on otettu huomioon kajuuttaversio, tai sitten hyvä tuuri on ollut mukana. P6 painaa runsaat sata kiloa enemmän kuin avomalli, ja lisäkilot kertyvät luonnollisesti P-mallissa ylärakenteisiin. Silti Finnmaster on lajissaan varsin kelvollinen ajettava ja käsiteltävä.

Sivukansia ei käytännössä ole, mutta keskiknaapit löytyvät. Harmaa kansipäällyste on Synteak-nimistä tekomateriaalia, joka on 4000 euron hintainen lisävaruste.

Pieniä kajuuttaveneitä paljon tehneet ranskalaisethan luottavat leveisiin ja kantaviin runkoihin, joilla ajaminen on helppoa, mutta usein pehmeyden ja vauhdin kustannuksella.

Luonteeltaan Finnmaster on lähellä Yamarin Cross 60 Cabinia. Cross on kuitenkin hiukan ke­vyem­pä­nä sutjakampi liikkeissään, ja se tulee toimeen pienemmällä moottorilla.

Trimmitasoja on Finnmasterissa käytettävä, mutta runko toimii hyvin, eikä vettä roisku laseille liiemmin.

Finnmaster kallistelee reilusti kaarteissa. Trimmitasot ovat yksi tämän veneen tärkeimmistä lisävarusteista, vaikka muuten haluaisikin olla askeettisella linjalla.

Suurin mukavuutta rajoittava tekijä on kovuus isossa ja terävässä aallokossa. Se on melko suora seuraus siitä, että ohjaaja istuu edessä alueella, johon aallot pääsevät lyömään.

Syksyinen ja tuulinen koeajopäivä vahvisti kuitenkin, että P6 suoriutuu samoista tehtävistä merenkäynnissä yhtä hyvin kuin kilpailijansakin. Mitään uutta pienten kajuuttaveneiden ajettavuudessa ei nähty, mutta sitä ei odotettukaan.
Positiivinen yllätys oli, että kalusteet ja sisustus on koottu niin, ettei resonansseja tai räminöitä juuri esiintynyt. Selvin melunlähde oli moottori, ei veneen rakenteet.

Hiukan päälle 80 desibeliä marssivauhdilla on hyvä lukema, josta pienissä umpiveneissä vielä vuosituhannen taitteessa saattoi lähinnä haaveilla. Vajaasta 30 solmusta ylöspäin karkaa melu kuitenkin turhan korkeaksi.

Keskitason taloudellisuus

Testiveneen moottorina oli 115-hevosvoimainen Yamaha, joka on tehosuosituksen alkupäästä. Huippunopeutta mittasimme hiukan yli 33 solmua, eli 100 hevosvoiman moottorillakin saavutettaneen 30 solmua.

Henkilöluku on viisi, joka saattaa tuntua pieneltä, mutta sille joukolle paikat löytyvät. Luontevimmillaan veneen matkustamo on kuitenkin neljälle. Kuormankestosta ei siis tarvinne huolestua.

Taloudellisin nopeus on noin 25 solmua, jolloin meripeninkulmaa kohden kuluu hyvissä olosuhteissa melko tasan 9 desilitraa bensiiniä. Nopeatempoisessa etenemisessä litran rajapyykki ylitetään vajaassa 30 solmussa, tai hidastellessa nopeuden pudotessa alle 17 solmun.

Epätaloudellisin vauhti on noin 10 solmua, jolloin ylitetään jopa huippunopeuden kulutuslukemat matkaa kohden laskettuna. Liukukynnyksen vene ylittää hyvässä asennossa ja vaivihkaa, joten arkailu kaasunkäytössä saattaa tällä veneellä jopa johtaa epätaloudelliseen ajotapaan.

Finnmasterin polttoainesäiliön tilavuus on 150 litraa, joka riittää marssinopeudella runsaan 130 meripeninkulman matkalle, 20 prosentin varalla laskettuna.

Näennäinen retkivene

Yhteysveneen vaatimukset säilytystiloille ovat löyhemmät kuin pidempien matkojen lomaveneissä. Kuljetettavat tavarat saattavat sen sijaan olla suuriakin. Finnmasterin kuormatilat rajoittuvat keulan pieneen avotilaan ja perän avotilan ja kannen yhdistelmään. Pidempien mökille vietävien lautakuormien kanssa pitää improvisoida avoimien ovien periaatteella, kunhan muistaa, että painoa voi kertyä äkkiä liikaa. Pikkutavaroille, kuten käsineille ja taskuelektroniikalle löytyy pieni lokero ohjaamosta ja vakiona lukolla varustettu hansikaslokero apumiehen puolelta.

Vaikka Finnmasteria ei ole varsinaisesti tehty retkeilyyn, ja vielä vähemmän yöpymiseen, ei veistämö voi tuoda tällaistakaan venettä markkinoille, ilman jonkinlaista viritystä nukkumista varten.

Tällä(kin) kertaa kaksi tilapäistä nukkumapaikkaa voidaan rakentaa keskikäytävän tukkeeksi muutamalla putkella ja selkänojatyynyllä. Kuljettajan istuin on kiinnitetty saranoituun levyyn, jonka alustuhtoon on muotoiltu pesuallas. Hanan ja vesisäiliön saa lisävarusteena, niin myös butaanikeittimen.

Nämä ovat muodollisuuksia, jotka on oltava, koska kilpailijoillakin on. Mitä kilpailijoilla tässä kokoluokassa sen sijaan ei välttämättä ole, on kahvittelupöytä matkustamossa. Finnmasterissa sellainen on sisällytetty jopa vakiovarusteisiin, ja se on lajissaan iso, taittoreunoilla varustettu.

Paapuurin puolen takapenkki on levennetty, jotta se ainakin teoriassa mahduttaa kaksi solakkaa, ja etupenkin selkänoja kääntyy. Vielä kun styyran puolen takaistuin olisi levennettävissä kahden istuttavaksi sivupenkiksi, voisi matkustamoa kutsua jo kahvituvaksi.

Mutta kuten kilpailijoilla, lisävarustelu maksaa Finnmasterissakin hunajaa. Retkeilyä mielessään pyörittelevä poiminee listalta esimerkiksi tupla-akut, lämmittimen, stereot, keittimen, jääkaapin, vesisäiliön ja verhot. Tehdasvarusteina tämä lataus maksaa noin 7000 euroa. Kallista, vaikka kaikki onkin suhteellista.

Karavaani kulkee

Joku saattaa nähdä tämän tyyppisen veneen jo ikääntyneenä, jopa tylsänä. Se on tylympi tapa sanoa, että tämän tyyppisten veneiden tarve ei oikeastaan ole vuosikymmentenkään aikana muuttunut tai vähentynyt.

Pienten umpiohjaamollisten retki- ja yhteysveneiden mittasuhteet eivät anna pelivaraa uuden keksimiselle, kun tietyt toiminnot ja tilat on vaan saatava mahtumaan. Suurimmat harppaukset ovat tapahtuneet tekniikassa, joka on enemmän sidoksissa moottoriin ja sähköpuoleen.

Keulan tylppä muoto on käytännöllinen. Sekä keulassa, että perässä on kahden lepuuttimen telineet.

Mutta on muutakin kehitystä sentään tapahtunut. Varsinkin marssinopeuksien kohtuullisella melutasolla Finnmaster P6 erottuu selvimmin edukseen menneiden vuosikymmenten vastaavista luomuksista. Tämä on vain osittain moottoritekniikan kehityksen ansiota. Materiaalit ja valmistustekniikat ovat tehneet tuotannosta systemaattisempaa ja tuotteista jämäkämpiä. Siksi räminöitä ja resonansseja ei uudessa P6:ssa juuri huomaa.

Led-rantautumisvalot on asennettu keulaan, joten ne eivät häikäise muita kuin korkeintaan lähistöllä olevia.

Kun Finnmasteria vertaa aiemmin mainittuun Bellaan, ovat veneet numeroiltaan, tyyliltään ja tiloiltaan kuin kaksi marjaa.

Varustelussakaan ei oikeastaan eroja ole. P6:ssa on kenties hivenen hiotumpi tunnelma, tiikkinen pöytä kahvitteluun ja hyvällä tahdolla yksi istumapaikka lisää. Mutta niin on hintaakin sitten muutaman tuhatlappusen verran enemmän.

Finnmaster P6: testi on julkaistu Kipparissa 3/2019.

Lue myös nämä

X