TG on venemerkkinä jo kuudennella vuosikymmenellään. Porvoon saaristossa vuonna 1973 perustettu yritys, TG-Marin, on noussut vuosikymmenien aikana yhdeksi merkittävistä suomalaisista venevalmistajista. Ei niinkään veneiden vuosittaisten valmistusmäärien perusteella, kuin TG-veneiden hyvien ajo-ominaisuuksien ansiosta. Niitä on osattu arvostaa sekä Suomen rannikoilla että myös muissa Pohjoismaissa. TG-veneitä näkee paljon esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.
Lyhyen ja ytimekkään TG-nimensä venemerkki sai perustajaltaan Tage Gustafsonilta, joka aikanaan tunnettiin menestyksekkäänä kilpaveneilijänä. Tage alkoi tehdä veneitä TG-Marinin nimellä ja myöhemmin hän jatkoi yhdessä veljensä Kim Gustafsonin kanssa TG-Boatin nimellä. Kun tuli seuraavan sukupolven aika, yrityksen nimi muuttui Freja Marineksi. Vetovastuun ottivat Tagen poika Fredrik ”Frese” Gustafson ja Jan Gustafson.
Alkuvauhti Voolahdelta
Tage Gustafsonin Isoisä Albin Gustafson oli rakentanut jaaloja, mutta Tage aloitti vähän pienemmillä veneillä. Ensin tehtiin muutama pikkuluokan vanerinen TG-Special, joista kehitettiin lasikuituisten kilpaveneiden sarja. Vuosien varrella veneitä valmistui tasaiseen tahtiin ja siinä sivussa meni kaupaksi myös Mercuryn perämoottoreita.
Tagen suunnittelema TG-Special oli pieni, 4,10 metrin pituinen puhdasverinen kilpavene. Sitä on vaikea kuvitella muussa käytössä kuin kilpailuissa.
Toki terävän keulakannen alle mahtuivat makkarapaketti ja mäyräkoira – pahvinen tai karvainen – vaikkapa päiväretkelle saareen. Tosin siihen käyttöön paremmin sopivia urheiluveneitä oli muillakin valmistajilla. Niille Gustafsonilta tuli kilpailijaksi TG-Marin, joka näytti perinteisemmältä pikaveneeltä verrattuna Specialiin.
TG-Special oli kevyt, vain vajaat 50 kiloa, joten se oli pienelläkin teholla nopea. Kilpapotkurilla varustettu 20 hevosvoiman moottori vauhditti sen reilusti yli 40 solmun nopeuteen. Vene oli tarkoitettu 1970-luvulla rataveneiden SB-kilpailuluokkaan.
TG-Specialin erikoisuus oli leveät siivet takaosassa.
Tage Gustafson itse ajoi kilpaa, vieläpä menestyksekkäästi. Tuloksena oli useita Suomen ja Pohjoismaiden mestaruuksia.
Paremmin matkavenekisoihin sopiva TG-Marin oli 3,85 metrin pituinen ja hiukan painavampi kuin Special. Se soveltui niin huviveneeksi kuin kisaveneeksi B- ja C-luokkiin. Perämoottorin suositustehoalue oli 10–40 hevosvoimaa. Pienimmällä moottorilla se kulki noin 22 solmun huippunopeudella ja 20 hevosvoiman moottorin kanssa yli 30 solmua. Isolla 40 hevosvoiman moottorilla vauhti saattoi nousta yli 40 solmun.
Kisamenestystä riitti
TG-Specialin jälkeen Porvoon saariston Voolahdessa valmistui myös kaksirunkoinen kisavene, katamaraani TG-Cat. Myös se osoittautui nopeaksi. Vene oli tehty luokkaan SE, ja 850 kuutiosenttimetrin moottorilla se kulki yli 130 km/h eli 70 solmua
Kesäkuussa 1982 Gustafson ajoi katillaan kaksi ME-tulosta. Veneessä oli moottorina 60-hevosvoimainen Mariner ja ennätykset syntyivät SE-luokassa. Keskinopeusennätys kolmen tunnin ajossa oli 93,27 km/h eli 50,36 solmua. Neljän tunnin uusi ennätys oli 91,30 km/h eli 49,30 solmua. Kuka vielä väittää, ettei Marinereista ollut moottoreiksi?
TG:n katamaraanilla tehtiin nopeusennätyksiä.
Hieman pienempi TG-Minicat oli suosittu varsinkin luokassa SC. Se soveltui myös SB- ja CD-luokkiin. Kisaveneen huippunopeus oli 500 kuutiosenttimetrin koneella ja kilpapotkurilla varustettuna helposti yli 110 km/h eli kuutisenkymmentä solmua.
Melko pian kilpaveneet kuitenkin saivat antaa tilaa huviveneille ja niiden myötä TG otti suuren harppauksen kaupallisempaan suuntaan. Kilpaveneilyn suosio alkoi hiipua, eikä kisaveneille ollut sellaista kysyntää, joka olisi mahdollistanut veistämön tulevaisuuden.
Enemmän veneilijöitä kiinnosti TG-Marin 19 Cabin, joka esiteltiin vuonna 1979. Sen sisarmalli oli 19 Fishing, joka myötä takahyteistä muodostui TG:lle tunnusomainen piirre.
Cabin-mallin pituus oli 5,80 metriä, leveys tasan kaksi metriä ja se painoi noin 500 kiloa. Keulassa oli makuupaikka kahdelle. Veneen sai joko perämoottorilla tai sisäperämoottorilla. Perämoottorin tehosuositus oli 40–80 hv ja sisäperäksi oli valittavissa MerCruiserin 120–140 hevosvoiman moottori.
Loikka pienestä kilpaveneestä perhekäyttöön sopivaan 19 Cabiniin oli veistämölle iso, mutta onnistunut.
Ajohytti perässä
Perähytti tai peräkajuutta, miten vain halutaan, ovat joskus olleet pääasiassa vain työ- ja kalastusveneille ominainen piirre. Suomalaisissa huviveneissä ne alkoivat yleistyä 40–50 vuotta sitten.
Suomalaisille veneilijöille oli mieleinen keulasta ja keskiveneestä avoin runko, jonka jatkona oli säältä suojaa antava peräkajuutta. Mieleinen ainakin siitä päätellen, miten paljon sen konseptin omaavia veneitä on myyty. Monikäyttöisyys mahdollisti yhteysvenekäytön ja rajoitetusti tavaroiden kuskaamisen vaikka mökkityömaalle.
Avoimessa keulassa oli tilaa kalastamiseen, mitä moni mökkiläinen ainakin joskus halusi harrastaa. Vetouistelussa perähytti ei ole parhaimmillaan, mutta heitto- ja verkkokalastus onnistuvat paremmin.
TG-Marin 19 Fishing oli puhdasverinen peräkajuuttavene, joka sopi niin työveneeksi kuin huvikäyttöönkin. Keulan avotilassa pystyi kuskaamaan tavaraa saareen peräti 1 100 kilon verran. Kyytiin mahtui seitsemän henkilöä. Kahden hengen kuormalla ja 50 hevosvoiman moottorilla vene kulki noin 30 solmua.
Perähytti on pitkään ollut TG:lle tunnusomainen, jos TG-Marin 19 Cabinia ei huomioida. Mallimuutosten ja nuoremman suunnittelijasukupolven myötä uudemmissa veneissä hytti on alkanut siirtyä keskemmälle ja kohti keulaa.
19 Fishing sai malliuudistusten myötä seuraajikseen 19 SportFisherin ja 5000 SportFisherin. Perähytillisinä ne olivat suosittuja saariston yhteysveneitä. 1990-luvun alussa kyseisten venemallien lähtöhinnat olivat 54 000–59 000 silloista markkaa.
Kuninkaallinen lippulaiva
TG-mallistossa oli periaatteessa kaksi mallisarjaa: KingCruiser ja KingFisher. Lisäksi tehtiin avoveneitä ja SportFisher-malleja. Eroa KingCruiserien ja KingFisherien välillä oli lähinnä kajuutassa ja perässä. Cruiserien hytti oli hieman edempänä ja takana oli pieni kansi, jota ei ollut Fishereissä.
TG-7000 KingCruiser oli pitkään malliston lippulaiva. TG-7000 esiteltiin vuonna 1988 ja se oli ensimmäisiä keskihytillisiä malleja. Keulassa oli edelleen reilusti avotilaa ja hytin takana pieni kansi. Rungot ja kannet laminoitiin Pohjanmaalla ja veneet koottiin Porvoossa. KingCruiser oli kätevä retkivene, johon mahtui iso porukka kyytiin ja periaatteessa neljä yöpymään.
Ja nyt pääsemme jutun alussa mainittuun KingCruiser-kipparia ja Ranskan kuningasta yhdistävään tekijään. Vaikka 7000 oli retkivene, ei sen tiloihin mahtunut erillistä wc:tä. Asia ratkaistiin erikoisesti sijoittamalla lisävarusteena saatava kemiallinen wc kipparin istuimen alle.
Oliko idea saatu Ranskan hovista, sitä en tiedä. Mutta Aurinkokuninkaalla oli tiettävästi valtaistuin, jossa oli reikä ja sen alla potta, johon kuningas teki tarpeensa, kun hätä yllätti. Vessassa istuminen laskettiin historiankirjojen mukaan monarkin työajaksi ja alamaisia saattoi ottaa vastaan myös silloin, kun naama vähän punotti pinnistäessä.
Uskallan epäillä, ettei yhdessäkään TG:ssä asiaa kuitenkaan toimitettu vauhdissa.
Esitekin sen kertoi, TG-7000 on ajajaa miellyttävä vene.
Rallimiesten suosikki
Vuosituhannen vaihteessa syntyi TG-7200 KingCruiser. Tilaratkaisut olivat hyvin samanlaiset kuin ”seiskatonnisessa”. Rungoltaan pidemmän uutuuden tehosuositus oli 70–150 hevosvoimaa.
Veneiden hyvät ominaisuudet eivät liene yllätys. Suunnittelijat – Tage ja poikansa Fredrik – ovat itsekin olleet menestyneitä kilpavenekuskeja. Gustafsonit on tunnettu moottoriurheilupiireissä veneurheilua laajemmin, samoin kuin heidän veneidensä ominaisuudet. Ainakin ralliautoilun maailmanmestarit Hannu Mikkola ja Marcus Grönholm ovat tunnettuja TG-veneen valinneita.
TG-veneitä sai pitkään lähes vain perämoottorilla. Jo aikaisessa vaiheessa 19 Cabinin sai myös sisäperämoottorilla, ja 1990-luvun lopussa tulivat markkinoille sisäperällä varustettu TG-6400 SeaCruiser ja avovene TG-616, jossa oli keskimoottori.
TG-7000 oli suosittu ja pysyi malliston lippulaivana pitkään.
TG-6400 SeaCruiserin perustana oli vanha 6200 SeaCruiser. Uusi malli sai isomman takakannen ja veneen runkoa muutettiin. Perä oli kantavampi ja keulakulmaa oli muokattu. Ajo-ominaisuudet olivat uudistuksen myötä jopa aiempaa paremmat, ainakin joidenkin mielestä.
Myöhemmissä TG-veneissä on käytetty ainoastaan perämoottoreita. TG kulki pitkään käsi kädessä Yamahan kanssa, mutta vuonna 2021 Freja Marinesta tuli osa Oy Otto Brandt Ab -konsernia. Silloin TG-veneet saivat peräänsä harmaat Hondat, joiden maahantuoja Brandt on ollut jo vuosikymmeniä. Ei silti ole mahdotonta joskus nähdä sellainenkin TG, jonka perälaudassa on Suzukin iso moottori.
TG:n siirtyminen kisaveneistä huvivenekäyttöön sopiviin avo- ja hyttiveneisiin 1980-luvulla näyttää kannattaneen. Merkistä on syystäkin tullut yksi arvostetuimmista pohjoismaiseen saaristoon sopivista hyttiveneistä.
TG-Alfa oli uutuus 2009 ja valittiin Helsingin venemessujen Näyttelyn veneeksi. Runko perustui Frese Gustafsonin kisaveneeseen.
TG-7000 KingCruiser
Pituus: 6,96 m
Leveys: 2,50 m
Paino: n. 950 kg
Valmistusmat.: lujitemuovi
Makuusijat: 2
Polttoainesäiliö: 170 l
Tehosuositus: 80–140 hv
Valmistaja: TG-Boat Oy, Porvoo (nyk. Freja Marine Oy Ltd)
Hinta 1991–92: 112 900 mk
