Eliönestomaalit ovat kehittyneet vähemmän myrkyllisiksi sekä veneilijöiden ympäristötietoisuuden että lainsäädännön paineessa. Eivät turhaan, sillä huviveneilyn kuormitus on merkittävä Itämerellä, vaikka joskus laivoja syytetään mieluummin.
Yleisimmin käytössä olevat myrkylliset eli biosidiset ainesosat eliönestomaaleissa ovat sinkki ja kupari. Esimerkiksi kuparin osalta huviveneily on suurin yksittäinen päästölähde Suomessa. Veneiden pohjista mereen päätyy kuparia 17 000 kiloa vuodessa, eli enemmän kuin massa- ja paperiteollisuuden, metalliteollisuuden, yhdyskuntien jätevesien sekä kaivostoiminnan päästöistä yhteensä.
Näin kertoo myrkyttomastivesilla.fi -sivusto, jota pitävät yllä kaksi suurinta harjapesuketjua (Seaboost ja Boatwash) sekä Pidä Saaristo Siistinä ry
Myös myrkyttömiä maaleja on kehitetty. Ne perustuvat yleensä silikoni- tai teflonpintoihin, jotka liukenevat kauden aikana veteen. Silloin haitta-aineeksi muodostuvat mikromuovit ja taas huviveneiden osuus on huomattava. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan määrä vastaa synteettisten tekstiilikuitujen pesusta aiheutuvia päästöjä ja on moninkertainen mikromuoveja sisältäviin kosmetiikkatuotteisiin verrattuna, sama sivusto kertoo.
Myrkylliset yhdisteet vaikuttavat rakkoleviin ja muuhun vesikasvustoon, pieneliöihin, simpukkaeläimiin ja kalakantoihin. Ravintoketjua pitkin myrkyt ja muovit päätyvät lopulta myös ihmisiin.
Haluamme nyt omalla veneellämme kokeilla, kuinka kätevästi siirtyminen kokonaan myrkyttömään veneilyyn tapahtuu, ja miten se vaikuttaa polttoaineen kulutukseen ja suorituskykyyn. Testin tulokset julkaistaan kauden päätyttyä.
Viime kauden päätteeksi kuvausvene Zodiacin pohja näytti tältä, kun sen käsittelynä oli tavanomainen myrkytön eliönestomaali. Tänä kesänä kokeilemme harjapesuja ja toivomme siistimpää lopputulosta.
Pohjan kuntoa tarkkaillen
Teorian mukaan 2–4 harjapesua kauden aikana riittää pitämään pohjan puhtaana limasta, levästä ja näkeistä eli merirokosta. Jälkimmäisten osalta oleellista on pesujen ajoitus. Näkki tarttuu pohjaan Itämerellä tyypillisesti kerran kaudessa noin kahden viikon aikana siitä, kun veden lämpö nouse yli 18 lämpöasteen. Jos pesu myöhästyy, isoksi kasvanut näkki tarttuu pohjaan liian tiukasti.
Pohjan eliöstömäärää täytyy siis itse tarkkailla ja vedenlämpöä seurata. Pidä Saaristo Siistinä ry:n lähettää tietoja merirokon kiinnittymisestä sähköisessä jäsenkirjeessä, takavuosien tekstiviestipalvelu Rocco on lopetettu.
Liukuvalla V-pohjalla ja kipattavalla perämoottorilla varustettu Zodiac on lähes ihanteellinen kohde harjapesuun. Ongelmaksi voivat muodostua ponttonien alapinnat, mutta veneen voi ajaa käytännössä mille pesurille tahansa. Siksi emme sitoudu minkään yksittäisen palvelun käyttöön, vaan valitsemme tilanteen mukaan sopivimman.
Zodiacimme pohjassa on nyt pesun jäljiltä pari kautta vanhentunutta kovaa maalia. Tämä lienee yleinen tilanne veneilijöiden keskuudessa. Oppikirjamalli olisi maalata pohjaan ennen harjapesukautta epoksiprimeri tai muu kova, liukas maali, mutta siihen voimme siirtyä seuraavalla kaudella, jos tulokset nyt osoittautuvat tyydyttäviksi.
Kesäkuun puolivälissä pohja oli käytännössä puhdas, vain pientä limaisuutta löytyi. Vesi oli vielä aivan liian kylmää merirokolle.
Pesurit eri venetyypeille
Harjapesureita on lähinnä kahta mallia. Liikuteltavat soveltuvat yleensä vain V-runkoisille veneille, jotka ovat päämitoiltaan noin 7 x 3 metriä. Yrittäjät liikkuvat niiden kanssa sesonkiaikaan vierassatamissa ja venekerhoilla, jolloin puhdistus onnistuu vaikka kesken veneloman.
Isompia veneitä ja myös purjeveneitä pestään suuremmilla pesureilla. Niitä voi suositella myös pienille siinä mielessä, että niissä on yleensä kangasallas keräämässä pesujätteet ja etenkin irtoavan vanhan pohjamaalin. Altaasta jäte imetään maihin käsiteltäväksi.
Tarkat ohjeet oman veneen soveltuvuudesta pitää varmistaa aina suoraan pesurin pitäjältä. Kätevimmin se tapahtuu ajanvarauksen yhteydessä.
Ilman keräysallasta toimivat eivät yleensä halua pestä vanhoja pehmeitä, itsekiillottuvia tai biosidejä sisältäviä maaleja.
Myös pesureiden mallit tuovat rajoitteita. Tyypillisesti niissä on laidoilla vaakasuuntaiset, pohjan muodon mukaan kallistuvat pyöröharjat, sekä keskellä vastaavat pystysuuntaiset kölien puhdistukseen. Pystyharjojen välinen etäisyys ja niitä yhdistävä alatuki asettavat rajat pestävälle veneelle.
Kölin syvyys vedenpinnasta ei yleensä saa olla paljon yli kahta metriä. Paksut bulbit tai eväsiivet voivat estää pesurin käytön. Kaksoisperäsimillä tai -akseleilla varustettuja veneitä ei voi pestä koko pituudelta. Yhdellä akselilla tai vetolaitteella varustetuissa veneissä kriittinen mitta on potkurin halkaisijan jääminen alle 30 senttimetrin.
Myös puuveneiden harjapesuun pitää suhtautua varauksella. Pehmeä materiaali saattaa kulua pesussa, eikä sen suojaksi yleensä voi maalata kovaa pinnoitetta, joka ei jousta puun elämisen mukana.
Yleistyvä tapa näyttää olevan se, että harjapesuyrittäjät tarjoavat reilun sadan euron hintaisia sarjakortteja, joilla pesulla voi käydä yhden kauden aikana usein, jopa rajattoman määrä kertoja. Silloin myrkytön veneily ei jää enää hinnasta kiinni, jos sitä vertaa parin, kolmen vuoden välein uusittavaan eliönestomaalaukseen.
LUE MYÖS:
Uudet eliönestomaalit vertailussa
Siirry myrkyttömäksi
- Ennen kautta älä käytä pehmeitä tai liukenevia eliönestomaaleja.
- Paras lähtökohta on epoksiprimeri tai harjapesuun tarkoitettu kova erikoismaali.
- Vanha, kova eliönestomaali painepesurin jäljiltä kelpaa hyvin (näin testiveneessä).
- Seuraa veden lämpötilaa. +18 asteen jälkeen merirokon kiinnittyminen alkaa kahdessa viikossa.
- Tutki pohjan tilannetta käsivaralla. Limaisuus ennakoi muuta eliöstöä, kovat rakkulat merirokkoa.
- Arkoja paikkoja ovat auringolta suojaisat palteiden alustat.
- Suositus on 2–4 pesukertaa. Tärkeimmät ovat merirokon kiinnittymishetkiin ajoitetut.
Löydä harjapesuri
Harjapesureita löytyy esimerkiksi tätä kautta:
Miten olet poistanut näkkiä pohjasta kauden jälkeen?
”Näkinpoistoaine, painepesuri ja mekaaninen irrotus. Hankalat paikat kuten vetolaite, tiskiharjan kärkitaltalla.”
”Raaputtamalla laudanpätkällä ja/tai tiskiharjan kovalla muovipäällä sekä Star Briten näkinpoistoaineella.”
”Veneen pohjaan ei ole tullut näkkiä käyttäessäni antifouling-maalia. Vetolaitteesta ja duoprop-potkureista olen poistanut näkkiä puutikulla raaputtamalla. Potkureita harjaan vedessä kesän aikana muutaman kerran.”
”Puupalikalla hankaamalla. Oksaalihapolla voi pehmentää näkkiä ensin niin irtoavat. Pohjassa ei ole näkkiä mutta vetolaitteessa kyllä.”
”Ei tarvitse poistaa kun on kunnollinen myrkkymaali. Vetolaitteesta olen poistanut painepesurilla, näkinpoistoaineella ja karkealla sienellä. Ovat tiukassa kun vetolaitetta ei ole maalattu myrkkymaalilla.”
”Eivät tartu kun on oikea antifoulingmaali. Niistä kohdista joita ei ole maalattu, kuten akseli ja sinkit, näkit lähtevät hyvin veitsellä ja loput karkealla teräsvillalla.”
”Venettä nostettaessa painepesuripesu ja myöhemmin rapsuttelua käsin.”
”Säilytän venettäni suolattomassa vedessä, ei näkkiongelmaa.”
”Painepesurilla, liuottimilla ja lopuksi yksi kerrallaan puutikulla.”
”Muovisella jääraapalla.”
”Lasimaisen kovasta, liukkaasta ja myrkyttömästä eliönestomaalista ne lähtevät yleensä painepesurilla ja kovalla paineella jälkiä jättämättä. Muutaman joutuu peukalon kynnellä raapimaan irti.”
Lähde: Kipparin lukijapaneeli
