Tilaa
Jutut

Kokemuksia veneestäni: Finmar Commodore – Retkivene parhaasta päästä

Yli 35-vuotias kabiini­vene Finmar Commodore on käynyt läpi kasvojen kohotuksen ja teknisen päivityksen. Bertta on ollut jo kolme vuotta Kinnusten retkiveneenä Näsijärvellä Virtain ja Ruoveden maisemissa.

30.04.2021

Tekstija kuvat eero pöyhönen

Seinäjoella asuvalle Pertti Kinnuselle vesillä liikkuminen periytyy jo lapsuudesta saakka. Kesät Saimaan vesistön Heinävedellä ja veneilyelämykset sieltä lähinnä soutuveneellä ovat jääneet elävästi mieleen. Sittemmin aikuisiällä mies on meloskellut sisävesillä paljon kanootilla.

”Kun vesillä on tottunut liikkumaan, kaipuu vesille on aina olemassa”, sanoo Kinnunen, jolle veneilykipinä iski jälleen lakeuksien keskellä Seinäjoella kahdeksan vuotta sitten.

Pariskunta hankki vuonna 2009 ensimmäiseksi veneekseen Terhi 520 HT:n, joka kulki kätevästi trailerin päällä. Vuonna 2010 mentiin kesälomalla ensimmäisen kerran Virroille ja Ruovedelle. Silloin sattui juuri hieno hellekesä, jolloin lämpötilat olivat jatkuvasti 24—25 astetta, ja vaimo Terttukin oli myyty veneilylle. Vaikka vaimolla ei ollut ollenkaan aiempaa kokemusta veneilystä, vesillä retkeilystä tuli pariskunnan yhteinen harrastus.
”Sinä hienona kesänä Tertulle jäi kyllä ihan väärä kuva veneilystä. Sittemmin on saatu totutella säiden suhteen myös veneilijän arkeen”, Pertti Kinnunen kertoo.


Juttu on julkaistu Kipparissa 7/2017.


Liukuvarunkoinen sopii paremmin

HT-venettä paremmin säiltä suojatun veneen hankinta tuli ajankohtaiseksi vuonna 2014, jolloin merikelpoisemman ja säiltä paremmin suojatun veneen hankinta tuli ajankohtaiseksi. Retkeilyyn sopivaa venettä tutkailtiin netistä. Ehdolla oli useampi vaihtoehto hintaluokassa 20 000—25 000 euroa. Hintaluokkaan tiloiltaan sopivimmat ehdokkaat olivat liukuvarunkoisista klassikko Finmar, Marinon 7000, Bella 685 ja puoliliukuvista Bellan 8000-sarjan veneet.

”Hakusessa oli nimenomaan joka sään kabiinivene, jossa olisi hyvät ovella eristettävät sisätilat, riittävän kokoinen avotila ja hyvät kannet vaikka vähän kalastellakin”, kertoo Kinnunen, joka halusi veneeltään myös liukuvarunkoisen edut eli päästä nopeammin haluttuun retkikohteeseen ja takaisin lyhyen viikonlopunkin aikana.

”Pääseehän tällä hitaastikin. Usein hyvillä keleillä ajelen 5—6 solmun nopeuksilla, istun kattoluukusta ulkona, ohjailen jaloilla ja nautiskelen maisemista. Samalla ehditään pohtia mihin seuraavaksi mennään. Tämä kulkee uppoumanopeuksillakin melko hyvin suoraan eikä kiemurtele suuremmin”, Pertti Kinnunen sanoo.

Lähes uusi moottori

Kinnunen kertoo, että vene on rakennettu 1980-luvun alkuvuosina. Valmistusnumeroa tai sinistä kilpeä ei ole, eikä myöskään tarkempaa tietoa veneen rakennushistoriasta. Tuohon aikaan talou­dellisiin vaikeuksiin ajautuneen veistämön tuotemerkki ja muotit myytiin ja muotteja ajautui aikaa myöten eri omistajien haltuun.

Veneeseen on vaihdettu uusi moottori, kuusisylinterinen Mercruiserin 4,2-litrainen, 220 hevosvoiman turbodiesel Bravo 2 –vetolaitteella. Moottori on vuoden 2002 mallia, mutta se oli seisonut maahantuojan varastossa ja asennettu veneeseen vasta syksyllä 2013. Kinnusen ostaessa veneen vuoden 2014 syksyllä, moottorissa oli käyttötunteja vasta kymmenkunta. Nyt ajotunteja on kertynyt reilut 200.

Avotilan alla olevaan konehuoneeseen mahtuu väljästi kuusipyttyinen Mercruiserin diesel, akut sekä lämmitin.

Vaikka moottori on nykymalleihin verrattuna kookas ja painava, eikä edes kovin taloudellinen, omistaja on tyytyväinen koneeseen.

”Moottorissa ei ole liikaa elektroniikkaa, joten perushuollot syksyllä ja keväällä pystyy tekemään itsekin, vaikka en ole kovin kummoinen asiantuntija. Huoltoja helpottaa vielä tilava konehuone.”

Kinnusen mittausten mukaan moottori liikuttaa venettä parhaimmillaan 28 solmun nopeutta. Marssinopeutena käytetään 18—20 solmua, jolloin kierrokset ovat taloudellisimmalla alueella eli 2750—2800 rpm.

”Kulutus on silloin 1,35 litraa merimailille. Modernimmalla koneella kulutus olisi varmasti pienempi, mutta näin painavalle (2,7 tonnia) veneelle se on kuitenkin siedettävä, kulutuksesta kirjaa pitänyt Kinnunen sanoo.

Veneensä ajo-ominaisuuksia Kinnunen pitää erittäin hyvinä.

”Vene on erittäin vakaa ajaa ja nousee hyvin liukuun viidenkin henkilön kuormalla ilman runkotrimmien käyttämistä. Pituuteensa nähden melko leveän veneen pohjan ominaisuuksia parantanevat vielä pohjaan molemmille puolille tehdyt, noin 50 sentin pituiset jatkopalat.”

Uimatasoon on kiinnitetty kuusiheppainen Suzukin nelitahtiperämoottori uistelua varten.

”Nykyveneistä ei löydy näin reiluja tiloja”

Kinnusen Finmarissa sisätilat poikkeavat hieman veistämön alkuperäisestä layoutista. Keulakajuutan V-vuoteen tilalla on poikittain oleva leveä vuode. Apukuskin paikan alle on saatu osaksi aterion ja osaksi keulavuoteen alle ulottuva pistopunkka, apukuskin penkki kääntyy tarvittaessa pöytäryhmän istuimeksi.

Ylös taitettavan apukuskin lattian alta on käynti pistopunkkaan.

Ohjaamon pulpetin alla on ovella erotettava pieni, ikkunallinen wc, jossa on myös käsiallas. Miinuksena omistajat mainitsevat wc-kopin 160 sentin korkeuden.

”Ei se nyt suuri miinus ole. Onhan vesivessa kuitenkin huima parannus aiemman veneen Terhin fasiliteetteihin”, nauraa Pertti Kinnunen.

Melko kapea aterio on hieman ahdas neljälle, mutta kahdelle juuri sopiva. Aterion penkit kääntyvät 195 senttiä pitkäksi vuoteeksi. Tarvittaessa nukkumatilaa sisätiloihin saa viidelle.

Ohjaamon takana ja osittain ylös kääntyvän kuskin istuimen alla salongissa on peräseinään saakka ulottuva pentteri. Sisätila on erotettu itsetyhjentyvästä avotilasta väliseinällä, jossa on lukittava tukeva pleksiovi.
Kinnusten mukaan tilat ovat juuri sopivat kahdelle hengelle.

”Olen kiertänyt venemessuja, mutta näin hyviä tiloja ei tässä hintaluokassa löydy. Sisätilat ovat valoisat. Niissä on hyvä seisomakorkeus ja sisällä mahtuu hyvin liikkumaan myös leveyssuunnassa. Säilytystilaa tavaroille on jopa enemmän kuin tarpeeksi”, Pertti Kinnunen sanoo.

”Tilat ovat sopivat presiis meille. Moitittavaa ei niiden suhteen juuri löydy. Ainostaan se, että onhan tämä vähän kulahtanut”, Terttu Kinnunen kommentoi.

Eteen taittuvan kuljettajan istuimen alla on pentterin tiskiallas. Pentterissä on Primuksen kaasuliesi ja hyvin säilytystilaa.

Pientä fiksaamista sisällä ja ulkona

Sisätilat ovat yleisilmeeltään melko siistit. Pientä kunnostusta ovat vaatineet ja edelleen vaativat puupinnat, joita sisällä on melko paljon sivuseinissä ikkunalinjan alapuolella.

Alumiiniset ikkunakehykset ovat säilyneet hyvin, eikä vuotojälkiä näy. Omistaja sanookin, että vain yhden kehyksen hän oli ruuvannut kireämmälle.

Kinnunen on pikkuhiljaa kunnostellut puupintoja hiomalla kevyellä kädellä ja lakkaamalla.

”Olen käyttänyt ympäristöystävällistä Le Tonkinois -lakkaa, joka ei sisällä liuottimia eikä tuoksu”, selvittää Kinnunen, joka ei ole aivan tyytyväinen työhönsä.

”Osa pinnoista pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn, hioa kunnollisesti ja lakata uudelleen. Mallia voisin ottaa vaikka tuosta seinäjokisen ammattimiehen entisöimästä pöytälevystä, jota aluksi yritin itse turhaan kunnostaa”, mies kritisoi työtään.

Alun perin valkeat turkkivanerit salongissa on vaihdettu tiikkiviiluihin. Viimeistely on vielä tekemättä. Avotilan lattialevyt on tarkoitus pinnoittaa synteettisellä tiikillä. Tavarat on tilattu ja jo kotona odottamassa kelien lämpenemistä ja asennusta.

”Synteettinen tiikki on käytännöllinen pinnoite avotilaan. Siihen voi huoletta heittää kalatkin ja huuhdella jälkeenpäin”, Kinnunen sanoo.

 Jälkeenpäin asennettu uimataso ja sen sivuilla olevat viisteet virtaviivaistavat perän linjaa. Avotilan kuomulle ei alaslaskettuna ole koteloa, johon kuomun saisi suojaan.

Kylmää ja lämmintä

Käyttömukavuutta sisällä on paranneltu uudella Waecon sähkökäyttöisellä jääkaapilla, joka on sijoitettu kuljettajan istuimen alle.

Veneessä ostettaessa ollut iäkäs Webasto on vaihdettu uuteen Safiren 2600-diesel-lämmittimeen, jolla on hyvä paikka konehuoneessa. Lämmittimeltä on puhallukset keulakajuuttaan ja salonkiin.

”Vanhan lämmittimen kanssa pelaaminen olisi ollut vähän epävarmaa. Se olisi vaatinut peruskunnostuksen. Uusi lämmitin on hiljainen ja varmatoiminen, kun vaan muistaa käyttää sitä tarpeeksi usein ja huolehtia siitä, että talven yli tankissa seisonutta polttoainetta ei jää letkuihin seisomaan ja parafoitumaan”, Kinnunen sanoo.

Ajon aikana lämmitintä ei tarvitse käyttää, vaan tuulilasille ja salonkiin on moottorin lämpöä hyväksikäyttävät defrost-puhallukset.


Haluatko kertoa veneestäsi?

Jos Sinulla on venetyyppi tai -malli, jota ei vielä ole esitelty, ja olet halukas kertomaan kokemuksistasi sen kanssa, ota yhteyttä Kipparin toimitukseen tästä.

Kokemuksia veneestäni -juttusarjassa julkaistut veneet löydät täältä.


Ulkopuolen kohteita

Ulkopuolen kunnostuksista ovat odottamassa pohjan sekä kävelykansien kunnostaminen. Viime kesänä pohja pestiin painepesurilla ja maalattiin.

”Seuraavaksi pitää puhaltaa pohja puhtaaksi, vetää primeri ja maali. Eliönestomaalia ei sisävesillä pohjaan tarvitse. Kansien loiva kuviointi on jo kulunut kävelykansilla sekä ankannokassa. Niihin olisi hyvä vetää karhennuspinnoite”, Kinnunen ynnää tulevia työkohteita.

Retkisatamissa omavaraisia

Seinäjoella asuvilla Kinnusilla on vajaan sadan kilometrin matka veneen kotisatamaan Virroille. Sieltä tehdään vesille viikonloppuretkiä pitkinä tai lyhyinä kummankin työtilanteen mukaan. Ajotunteja kertyy kauden aikana noin 70.

”Mukavia retkisatamia löytyy paljon, ilman että tarvitsee kovin kauaksi ajaa. Vaihtelevissa maisemissa löytyy suojaisia ja isompia selkävesiä, sopivasti kallioisia saaria ja kaislikkoisia haukirantoja, jotka vastaavat hyvin Heinäveden maisemia lapsuudessa”, Pertti Kiunnunen sanoo.

Pääasiassa retkisatamien hiljaisuudessa viihtyvät Kinnuset ovat veneellään täysin omavaraisia, joten palvelusatamien melskeeseen ei juuri tarvitse mennä. Sähköä ja lämpöä riittää.

Veneessä on kaksoisakkujärjestelmä. Akkujen kapasiteetti on 2×100 Ah startille ja 2×100 Ah käyttövirralle. Maasähköjärjestelmää ei ole nähty tarpeelliseksi rakentaa. Moottorin tehokas laturi työntää hyvin virtaa ajon aikana ja paikallaan ollessa akkujen latauksessa on apuna kajuutan katolle sijoitettu pieni aurinkopaneeli.

Virtaa retkillä ei paljonkaan kulu, sillä sisävalaistuksen polttimot on vaihdettu ledeihin. Suurin kuluttaja on jääkaappi ja lämmittimen puhallus. Keittäminen tapahtuu uimatason laatikon päälle nostettavalla hiiligrillillä ja kaksiliekkisellä kaasuliedellä.

Traileriveneilyä jo viisi vuotta harrastaneet Kinnuset ovat muutoin veneeseensä tyytyväisiä, mutta painavan veneen liikuttelu nostoissa ja laskuissa sekä siirto haluttaessa vesistöstä toiseen on haasteellista ja vaatii jo raskaampaa ajokalustoa. Siitä pieni miinus kevyempään traileriveneeseen verrattuna.


Omistajan plussat ja miinukset

+ Merikelpoinen ja tukeva joka sään vene.
+ Riittävän nopea, kulkee melko suoraan myös uppoumanopeuksilla.
+ Helppokulkuiset kannet.
+ Runsaasti säilytystiloja.

– Keulapotkurin puute. Yksin rantautuminen tuulella työlästä.
– Matala wc.
– Taloudellisuus voisi olla parempi.
– Raskas trailerilla liikuteltavaksi.


Lue myös nämä

X