Tilaa
Testit

Kokemuksia veneestäni: Mahonkiklassikko Porvoon Kråköstä

Utö 21 HT on mahonkiklassikko, joita on myynnissä hyvin harvoin, jos silloinkaan.

09.08.2018

TekstiTimo Sarkkinen

KuvatTimo Sarkkinen ja Mikko Rajala

Utö-veneiden historia olisi kenties toisenlainen, jos markkinoille ei olisi 1960-luvulla ilmestynyt ensimmäisiä sisäperämoottoreita. Porvoon Kråkössä 1950-luvulta lähtien puuveneitä rakentanut Bror-Henrik Johansson halusisuunnitella pienehkön veneen, joka kestäisi perämoottoria huomattavasti painavamman ja tehokkaamman sisäperämoottorin rasitukset. Suunnitelmat vauhdittuivat, kun pääkaupunkiseudulta löytyi jälleenmyyjä, joka oli kiinnostunut tilaamaan veistämöltä useita tällaisia veneitä.

Johansson kehitteli Utö-malliston veneisiin useita ainutlaatuisia ratkaisuja, eritoten pohjaan ja tukirakenteisiin. Suoranaista esikuvaa veneellä ei ole, mutta moni on verrannut Utöä amerikkalaisen Raymond Huntin nopeakulkuisiin veneisiin. Utö ja Hunt muistuttavatkin toisiaan, mutta niissä on myös eroja. Yhden havaitsee kun katsoo veneitä suoraan takaapäin. Utön kyljet ovat takaa aivan suorat, Huntissa
ne kaartuvat ulospäin.

Kaikissa 1960-luvun lopulla ja -70 -luvun alussa rakennetuissa Utö-veneissä on vaneripohja ja täysliimatut, tasasaumaiset mahonkikyljet. Tuohon aikaan ihmetystä lienee herättänyt myös Utön poikkeuksellisen syvä V-pohja, jonka ansiosta veneen ajo-ominaisuudet ovat hyvät kovissakin nopeuksissa.

Pohjan muotoja voi ihailla vain ylösnostetusta veneestä, ei paperilta. Utö-veneistä ei koskaan tehty varsinaisia piirustuksia.

Puurunkoisia Utö-veneitä on rakennettu kaikkiaan noin 50. Mallistoon kuuluivat 17-, 21- ja 23-jalkaiset veneet. Niistä valtaosa on saatu tilastoitua Mahogany Yacht Societyn ylläpitämään rekisteriin. Veneitä myivät Helsingissä perinteikkäät veneliikkeet, aluksi Maritim ja myöhemmin Nikolajeff-niminen yritys. Menekki oli etenkin 1960-luvun lopulla mainiota, mutta kun lasikuiturunkoiset veneet 1970-luvulla valtasivat pienvenemarkkinat kysyntä hiljalleen hiipui.

Ensimmäiset Utö 21 -veneet olivat todellisuudessa 20-jalkaisia. Kun malli sai lopullisen muotonsa ja varustelunsa vuosina 1968–69, ne eivät sen jälkeen juuri eronneet toisistaan. Kaikissa on V-vuode keulakannen alla, etuistuimet kipparille ja kahdelle matkustajalle sekä istumapaikat kahdelle moottorikopan molemmin puolin.

Suurin osa 21-malleista oli HT-versioita, MYS:n rekisteriin niitä on ilmoitettu neljätoista. DC-malleja on kymmenen ja kiinteällä takaseinällä
varustetusta Cabinista on kolme ilmoitusta.

Ensimmäisinä valmistusvuosina 1966–68 veneet varustettiin  amerikkalaisen OMC:n sisäperämoottoreilla ja kaukosäätölaitteilla. Myöhemmin useimpiin veneisiin asennettiin Volvo Pentan moottorit.

Volvo Pentan sisäperämoottori on hyvin viimeistellyssä moottoritilassa. Reiítetty alumiinilevy vähentää osaltaan melua ja peittää varsinaiset äänieristeet.

Utö 21 maksoi 1970-luvun alussa alle 30 000 silloista markkaa. Käytettynä niitä on tuskin koskaan myynnissä, joten nykyisiä hinta-arvioita on vaikea esittää. Selvää on, että Utöä haluava saa varmuudella etsiä omaansa hartaasti, ellei sitten tuttava vihjaise myyntihaluista.

Viimeisin täysin puusta rakennettu Utö on mitä ilmeisimmin vuonna 1977 rakennettu, 24-jalkainen vene.

Kun viimeisiä Utö-puuveneitä tehtiin, veistämö alkoi rakentaa myös lasikuiturunkoisia veneitä ja tehdä sisustustöitä muiden valmistajien veneisiin. Veistämö toimii yhä, ja sitä pyörittää Bror-Henrik Johanssonin poika Bengt. Hänen mukaansa 21-malliakin on kyselty aina silloin tällöin, mutta enää sellaista ei veistämöltä saa.

Ainoa tuotannossa oleva malli on nyt lasikuiturunkoinen, mahonkikajuutalla varustettu Utö 31. Se esiteltiin jo 1980-luvun alussa, ja veneitä on valmistunut kaikkiaan 35 kappaletta.

Lue omistajan kokemukset Kipparista 8/2005.

Lue myös nämä

X