Eräs merkityksellinen nähtävyys aukeaa Helsingin Pohjoissataman suurilta pienvenelaitureilta ulos ajettaessa veneilijöille, kun keula kääntyy Katajanokan kärjen ympäri kohti Kaivopuiston ränniä.
Kivimuurin laituriin, siihen mihin vuosisatojen ajan laivat suurilta suolaisilta meriltä tullessaan ovat ottaneet kiinni, on jäänyt muistoja. Samoja, joita tavataan kaikissa maailman merkittävissä vanhoissa satamissa: laivojen nimiä, maalauksia, kirjoitusta. Kuin graffiteja, mutta hyvin yksinkertaisia sellaisia; ehkä nimien tuherrusta muistuttavaa.
Nykyinen Katajanokan laituri on 1950-luvun peruja, jolloin sitä kunnostettiin holvirakenteella. Sen jälkeen laituri on saanut modernia tekniikkaa, mutta niin vain maalauksia on ilmestynyt.
Terveisiä maailmalta
Merimiesromaaneista kautta aikojen tuttu ilmiö on dokumentoitu vaikkapa Reino Lehväslaihon S/S Bombata -kirjaan, jossa miehet suorittavat laivansa maalausta milloin missäkin satamassa, sisältä ja ulkoa. Ulkopintojen paikkamaalaus Paranajoella, jossain siellä Montevideon ja Buenos Airesin takana, päättyy kapakkaan lähtöön – se kun ei ole miesten mieleistä hommaa.
Nyt Helsingissä veneilijä voi arvuutella, millainen laiva on ollut Choy Pacheco. Joka tapauksessa vuonna 1997 teksti näyttää Katajanokalle kirjoitetun. Tietoja aluksesta ei internetistä löydy, joten ehkä nimi on tullut maalauslautalle flottalle komennetulta merimieheltä itseltään? Sellainen kenties on ainakin ollut Helsinkiin nimensä piirtänyt Felix Madambo, joka on valittu Crystal Cruisesin kuukauden työntekijäksi vuonna 2019.
Dennarr on laiva, mutta ovatko Juni (norjalainen) ja ”La” Rey (panamalainen) kaksi eri laivaa, vai onko jossain Juni ”La” Rey -niminen irtolastialus?

Katajanokanlaiturin muuriin on maalattu takavuosina jonoksi asti merkintöjä paikalla olleista laivoista. Selviää, että osa on tekijöidensä omia nimimerkkejä, osa laivojen nimiä.
Aikansa kuva
Laiturin maalaukset ovat veneilijöille uniikki nähtävyys, sillä ne ovat vain vesiltä nähtävissä. Ja täällä niitä ei ole voitu laiturilta kirjoittaa, sillä satama on yhä aidattu ja vartioitu.
Ne ovat aikansa kuva, tähdentää myös Forum Marinumin kokoelma-amanuenssi Sari Mäenpää, ja epäilee, tehdäänkö niitä enää.
”Ainakaan laivojen kylkiä ei enää satamissa maalata.”
”Itse tein uran merillä ja silloin miehistön hyttien venttiilit avautuivat vedenrajaan. Huljuttelin kättäni usein vedessä”, Mäenpää kertoo.
Venttiilit olivat laitureiden tasossa.
”Siitä sai ilmeisen kätevästi maalattua niitä merkkejä.”
Kotkassa laiturimaalauksia on dokumentoitu ja Mäenpää pitäisi merkittävänä sellaista myös laajemmin, ”edes kuvien muodossa”.
Mäenpään yksi tutkimusaihe on hierarkkisten laivayhteisöjen hegemoninen maskuliinisuus. Vaikka miehet ovat aina olleet kovia ruiskimaan jälkiään milloin minnekin, Mäenpää ei näe laiturimaalauksia sellaisen ilmenemismuotona.
”Enemmän kyse on ihmisyydestä. Olemme olleet kautta aikojen tutkimusmatkailijoita luonteeltamme ja mielestäni nämä maalaukset ovat samaa sukua vuoren laelle kiipeämisen kanssa. Aina sinne on valloituksen merkiksi kivikasa tai lippu jäänyt.”

Helsingistä on kadonnut muun muassa Sompasaaren myötä paljon laiturimaalauksia. Niitä ei ole tiettävästi dokumentoitu.
Maalauksia x 3
- Kotkan kantasatamassa on ollut nähtävissä runsaasti maalauksia, joita laivojen miehistöt ovat laiturin muuriin kirjoittaneet. Kun aluetta alettiin rakentaa uudestaan, huoli kirjoituksista keräsi jopa valtuustoaloitteen verran huomiota – niiden säilyttämistä vaadittiin ponnekkaasti muun muassa vasemmistoliiton riveistä.
- Kaikkein ahtaimman väylän päähän lipuneista rahtilaivoista viimeisimpinä Sörnäisten laitureita käyttivät hiililaivat. Nyt Nihdin, Hanasaaren ja Sompasaaren laitureissa merelle näkyvät tekstit ovat kuitenkin uudempaa perua, nuorten graffiteja, jotka ovat peittäneet vanhat, laivojen miehistöjen puumerkit.
- Jätkäsaaren sataman toimintaa Helsingissä ovat tallentaneet romaaneihinsa niin Jorma Ojaharju kuin viimeisimpänä Tapio Koivukari. Laiturimaalauksia on pitkin Hietalahden satama-allasta. Hyvä suma on vanhan huutokonttorin kohdalla; nykyinen Huutokonttorin baari sijaitsee paikalla, jossa oli aikanaan vakituisten ahtaajien pukuhuone.