Hollanti on varsinainen teräsmatkaveneiden kotimaa. Sellaiset merkit kuten Altena, Holland, Pedro, Pikmeer-cruiser ja tietenkin Linssen ovat jo vuosikausia niittäneet mainetta maailmalla. Ne tunnetaan hyvin myös meillä Suomessa.
Vuonna 1949 perustettu ja 1954 veneiden valmistuksen aloittanut Linssen on yli 60-vuotiaan veneenvalmistuskautensa aikana toimittanut maailmalle yli 3 000 teräsvenettä. Niistä ensimmäiset olivat teräksisiä soutuveneitä, kyllä aivan oikein, teräksisiä soutuveneitä.
Maasbrachtissa sijaitseva veistämö on yhä perheyhtiö, jota johtavat kolmannen sukupolven Linssenit.
Venemalliston pitkä ja monimutkainen nimi on muodostunut vuosien saatossa. Kun venemalleja alettiin 70-luvulla kutsumaan Sturdyksi, niin nyt ollaankin jo Grand Sturdyjen ajassa. Linssen on tietenkin veneen merkki ja numero kertoo pituuden jalkoina. Nimen viimeinen sana kertoo, minkä tyyppinen venemalli on kyseessä. Tässä tapauksessa kyseessä on Sedan.
29-jalkainen Grand Sturdy on sarjan aloitusmalli. Suurimmassa veneessä on 50-jalkaa ja väliin mahtuvat 35-, 41- ja 47-jalkaiset mallit eri muunnoksina.
Grand Sturdy -malliston ohella tuotannossa on yhä muutama Classic Sturdy.
Tyypillisimmin valittavana on samalle rungolle tehtynä joko peräkajuuttamalli tai sitten avotilallinen Sedan.
Levollinen ilmapiiri
Linssenissä on ajaton ja levollisen kotoisa tunnelma. Rauhallisuus sopii veneen luonteeseen paremmin kuin bling bling, mutta hiukan rohkeammalla otteella ja värien käytöllä klassisestakin tyylistä saisi charmantimman. Kaikesta huokuu silti tinkimätön laatu ja viimeistely, mutta se ei kaikessa vaatimattomuudessa ja kodikkuudessa nouse esiin. Jos johonkin veneeseen voisi kuvitella hankkivansa keinutuolin, niin Linssen olisi varmasti vahvasti ehdolla.
Sisustuksessa on käytetty amerikkalaista kirsikkapuuta ja vaaleaa aitoa nahkaa, joka antaa veneeseen äveriään tuoksun.
Kymmenen metrin pituudesta huolimatta 290 Sedan on tehty pariskunnan veneeksi. Makuuhyttejä on tasan yksi, joka on keulassa. Salongin sohvan saa toki muunnettua ylimääräiseksi vuoteeksi tässäkin veneessä, mutta lisävarusteena.
Mukavuustaso on pyritty tekemään mahdollisimman kotioloja vastaavaksi. Vaatekaappeja on parivuoteen molemmin puolin ja makuukajuutasta on suora kulku erilliseen pesuhuoneeseen, jossa on istuin ja suihku. Toiletti sijaitsee keskikäytävän toisella puolella paapuurissa, jonne on kulku sekä käytävältä että suoraan keulakajuutasta. Kaikki fasiliteetit ovat siis omassa suljetussa rauhassaan keulakajuutan yhteydessä. Vessan käyttö onnistuu myös oleskelutilojen kautta.
Veneiden porrasperä
Tämä Linssen on tyypiltään ns. Sedan, aivan kuten mallinimi kertoo. Sen erottaa HT:stä salongin ja avotilan erottava väliseinä. Umpinainen ratkaisu soveltuu hyvin pohjolan oloihin varsinkin, jos kautta venyttää pitkälle syksyyn. Ja toisaalta miksi ei venyttäisi, jos vene tarjoaa siihen hyvät puitteet.
Salongin ja matkustamon tilankäyttö on perinteistä, mutta kuin peilikuva totutusta, sillä ohjaamo on paapuurissa. Sen jatkeena on pentteri jatkuen peräseinään asti. Styyrpuurin puolella on sohvaryhmä pöytineen.
Pöytä on periaatteessa siirrettävissä ulos avotilaan, mutta testiveneen ratkaisu varustaa avotila erillisellä pikkupöydällä helpottaa varmasti elämää.
Koeajoveneessä on kattoluukku, joten peräti noin puolet salongin katosta saa auki. Kattoluukku on yksi Linssenin yksityiskohdista, joka paljastaa hienon työn laadun ja täsmällisyyden. Suuri painava luukku liikkuu kevyesti ja äänettömästi auki ja kiinni kiskojaan pitkin.
Avotila itsessään on melko pelkistetty parvekkeenomainen tila, jossa on yksi kiinteä penkki sekä uimatasolle johtava portti.
Automaattiohjauksessa
Ergonomia ei ole Linssenin kaltaisessa veneessä niinkään relevantti puheenaihe kuin nopeissa veneissä, sillä matkaveneiden nopeusalueilla ohjaaminen on lähinnä leppoisaa päivystystä ja tähystystä. Tunnelma on kuin suuressa laivassa.
Ruoripyörä on laivamaisesti kookas ja pystyasennossa. Sen hallinta on helppoa vaikka keskikäytävältä.
Verkkainen nopeus ei aseta suuria vaatimuksia esimerkiksi navigointielektroniikan suhteen, mutta yksi varuste tässä veneessä on ylitse muiden, ja se on autopilotti. Karttaplotterikin tulee hierarkiassa kakkosena, jos tarkoituksena on tehdä veneilystä helppoa. Maisema- ja tutkanavigointi sujuu kuudessa solmussa leppoisasti, mutta kurssin korjailu alituiseen on tylsää ja pidemmän päälle rasittavaa. Parinkymmenen meripeninkulman etappikin kun vie yli kolme tuntia.
Koeajoveneen autopilotti sen sijaan osoitti millaista hidas veneily on parhaimmillaan. Kädet ovat silloin vapaat ja veneessä vallitsee rentoutunut ilmapiiri. Seurustelu salongissa istuskelevien kanssa sujuu myös mainiosti, sillä ohjauspiste on paapuurissa ja katse tähystyksessä on automaattisesti oikealle etuviistoon.
Tukeva vesillä
Uppoumaveneiden yksi ikävä piirre on rullaus ja se on Linssenissä suhteellisen hyvin hallinnassa, vaikka vene hieman keinuu aaltojen tullessa sopivassa kulmassa.
Runkonopeuttaan etenevä uppoumavene on liukuvia veneitä alttiimpi keinumaan, sillä sen stabiliteetti muodostuu ainoastaan staattisesta nosteesta, ei dynaamisesta.
Perinteisiin uppoumaveneisiin verrattuna Linssenin vahvuus on teräsrakenteiden tuoma massa ja teräväpalteisuus. Runko on leveä aina vesilinjaan asti.
Hieman suurempi köli voisi vielä vakauttaa kulkua ja sen voisi olettaa tuovan enemmän suuntavakavuutta. Haittapuoli olisi luonnollisesti kasvaneen märkäpinnan isompi kitka. Linssen liikkuu kuitenkin melko pienillä tehoreserveillä ottaen huomioon vaatimattoman 55 hevosvoiman tehon, täyteläisen keulan ja noin kahdeksan tonnin uppouman.
Raskaat rakenteet ovat myös omiaan absorboimaan ääniä. Kun vielä ynnätään laadukkaasti toteutettu äänieristys ja vaimennus, on lopputuloksena hiljainen matkantekoväline.
Marssinopeudella, kahden ja puolen tuhannen kierroksen minuuttinopeudella, melumittari ei näytä kuin 67 desibeliä. Se vastaa suunnilleen nykyauton sisätilan melua maantiellä. Se on sisämoottoriveneessä erittäin vähän. Huippunopeuden 74 desibeliä ei mainittavasti heikennä mukavuustasoa, vaikkei huipputehon lukemilla sen suurempaa käytännön merkitystä olekaan.
Huokea käyttää – kallis hankkia
Linssen 290:n runkonopeus on vajaat seitsemän solmua, minkä huomaa kulutuskäyrän rajuna nousuna juuri seitsemän solmun paikkeilla. 290 Grand Sturdy omaa melko suuren aallonmuodostusvasteen, kuten aiemminkin koeajamamme Linssenit. Keula alkaa kerätä melkoista vesimassaa eteensä nopeuden kasvaessa ja siitä massasta sitten osa päätyy kovemmalla tuulella tuulilasille.
55 hevosvoimainen Volvo Penta D2 on kaikessa vaatimattomuudessaan sopiva moottori tähän veneeseen. Enempää tehoa ei kannata harkita, sillä siitä ei yksinkertaisesti saataisi mitään hyötyä irti.
Kulutus on maltillista. D2 ei ime tankista 13 litraa enempää dieseliä, vaikka tekisi mitä. Kuuden ja puolen solmun nopeudella kulutus on meripeninkulmaa kohden laskettuna melko tarkalleen yksi litra. Se on vähän, kun liikutellaan noin kahdeksan tonnin teräsjärkälettä.
Ne kahdeksan tonnia muuten tekevät sen, että Linssen on pienissäkin nopeuksissa suhteellisen varma etenijä. Tämän kokoinen kevyt vene pienellä moottorilla olisi kovemmassa kelissä enemmän tuulen kuin moottorinsa vietävänä.
Veneen polttoainekapasiteetti on noin 240 litraa, mikä toisin sanoen riittäisi samaan määrään meripeninkulmia litran kulutuksella. Marginaaliksi on kuitenkin ollut tapana laskea noin parinkymmenen prosentin reservi, eli päädytään noin 190 meripeninkulman toimintasäteeseen.
Laajennetaan laskutoimituksia vielä hieman. Jos menohaluja maltetaan hillitä vaikkapa solmun verran, hitaasti kun kuitenkin liikutaan, niin tuo laskennallinen polttoainereservi on kurottu takaisin. 5,5 solmun nopeudella kulutus meripeninkulmaa kohden on enää 0,8 litraa.
Valikoitu varustelu
Linssen ei kilpaile viimeistä huutoa olevilla tyylivirtauksilla, eikä hinnalla. Yksistään huolellinen käsityö kaikissa teräsrakenteissa vaatii runsaasti työtunteja. Jokainen vene on ainakin kokoonpanon osalta one-off, vaikka komponentteja voitaisiinkin tuottaa sarjoina.
Veneen yksityiskohtia tarkastellessa huomaa, ettei hinnan muodostusta nähdä veistämöllä kovinkaan relevanttina. Koristeluunkin on satsattu keskivertovenettä enemmän. Pelkästään masto keulakajuutan katolla maksaa luultavasti enemmän kuin tavan tallaajan soutuvene. Toinen huomion herättäjä on törmäyslista, joka on tehty paksusta köydestä ja kiristetty uraansa peräpeilin vanttiruuveilla.
Linssenin varustelun vertaaminen muihin veneisiin ei ole yksioikoista, sillä varustelulla tarkoitetaan yleensä erilaisia lisälaitteita, eikä veistämön kiinteiksi valmistamia yksityiskohtia.
Perusveneen hintaan olisi taatusti saatu leivottua nykyistä enemmän hilavitkuttimia, mutta Linssenin strategia on toinen. Veneeseen kiinnitetyt harvat varusteet on valikoitu huolella, ja nähtävästi tehty palvelemaan käyttäjäänsä vuosikausia. Suihku on esimerkiksi termostaattisekoitteinen, likavesitankissa on oma tyhjennyspumppu, hydrauliikan rinnalla on kunnollinen varaohjausjärjestelmä ja mukana tulevat asiaan kuuluvat työkalut ja varapilssipumppu.
Lämmitin on vakiona dieselillä käyvä Eberspächer, jonka teho varmasti riittää meidänkin syyskeleillä. Jostakin syystä lämpimän ilman johtaminen toilettiin on kuitenkin listattu lisävarusteeksi. Tärkeimmät lisähankinnat Linsseniin ovat jo mainittu autopilotti sekä ankkurivinssi ja keulapotkuri. Muut lisävarusteet ovat mieltymysasioita.
Linssenin veneilyvauhti on maltillinen ja siihen sopii tietty niukkuus ja järkevyys varustelussa. Se merkitsee samalla myös toimintavarmuutta.
Lue testi digilehdestä 10/2016
Linssen Grand Sturdy 25.9 testi Kippari 6/2011
Linssen Grand Sturdy 30.9 AC testi Kippari 6/2013
Linssen 32 SL Royal esittely Kippari 6/1986
