Joku nostaa päätään veden ylle laiturin edessä. Vaikka näillä vesillä Porin edustalla hylje on tuttu näky, tarkemmin tihrustettaessa havaitsee, että tuttu kupoli se ei ole: veden pinnalle nousee kurkottelemaan karin salakavala kivenkulma.
Sekään näky ei ole tavaton. Kuten vierassatama Merilokkia pitävä Timo Wallin sen tiivistää: ”Porin edustalla Jumala on keventänyt kuormaa avokätisesti.”
Silti Seliskerin retkeilysataman laitureilta ulos peruttaessa kari on hätkähdyttävä näky. Vaikka Porin alueella veneillään suhteellisesti ottaen todella runsaasti, eikä pelkästään asian kanssa, vaan usein myös ihan huvin vuoksi, kiviä ei ole edes suosituimmista paikoista raivattu pois. Ei edes merkitty.
Pääkaupunkiseudun luontokohteissa vastaava kivi olisi merkitty, täällä luotetaan nuolimerkkeihin. Kohdistusmerkit kun ovat päällekkäin, voi ajaa. Ja koska paikka on tarkka, venettä styyrataan oikein miehissä – ruorissa olijalle annetaan ohjeet taka-avotilasta käsin siitä milloin vene asettuu reitille justiinsa.
Lue koko artikkeli
TILAA KIPPARI-LEHTI
