Tilaa
Testit

Merikiikarit vertailussa − Halpakin toimii

Laboratorion virhetoleranssit ylittävä kiikari voi vielä olla tavalliseen veneilyyn aivan riittävän hyvä laite: yhtäkään kiikaria ei käytännön kokeessa tuomittu huonoksi, saati kelvottomaksi.

17.09.2020

TekstiPasi Nuutinen

KuvatLaboratoriomittaukset Millog Oy kuva anton reenpää/otavamedia

  • 852 Admiral
  • Biltema-Merikiikari
  • Focus Aquafloat 7×50 Compass
  • Fujinon-Mariner 7×50 WPC-XL
  • Nikon 7×50 CF WP Global Compass
  • Seago BM750C
  • Steiner Navigator Pro 7×50 C
  • Plastimo 7×50

Kun kartan ja silmien kertoman välillä on ristiriita, silmät voittavat aina. Siksi mikään elektronisten navigointilaitteiden määrä ei korvaa tähystystä, ja siksi kunnollinen kiikari on edelleen jokaiseen matkaveneeseen kuuluva varuste.

Lähes poikkeuksetta jonkinlainen kiikari veneistä löytyykin. Markkinoiden tarjonta on jopa häkellyttävän runsas. Kiikari on oiva esimerkki tuotteesta, joka periaatteessa vaatii korkeaa teknistä osaamista, mutta käytännössä sopii erinomaisesti kopioitavaksi halpaversioiksi.

On brändejä, jotka tekevät korkeaa laatua kalliisti itse. Toiset tekevät huippumallinsa itse, mutta teettävät edullisemmat tuotteet muualla. Jotkut merkkivalmistajat ostavat kaikki mallinsa ulkopuolisilta valmistajilta.

Ostajalle laatuerojen hahmottaminen kaupassa on vaikeaa ja osin mahdotonta. Aiemmissa vertailuissamme olemme huomanneet, ettei hinta aukottomasti korreloi laadun kanssa. Vaikka laboratoriossa saadaan eroja esille, kannattaako maksaa kymmenkertaista hintaa välttääkseen ongelman, jota ei ilman mittalaitteita edes huomaa?

Tätä tutkiaksemme otimme vertailuun mukaan käytännön osuuden, jossa testiryhmälle paljastettiin kiikareiden hinnat vasta tuotearvosteluiden jälkeen.

Kiinnostavaa kyllä, laboratorion tulokset eivät juuri lopullista paremmuusjärjestystä heiluttaneet. Suurempi arvo on sillä, että mittaukset varmistavat konkreettisiksi havaintoja, jotka pelkän käytännön kokeen perusteella olisivat jääneet painoarvoiltaan mielipiteiksi.

Lue merikiikareiden vertailu Kipparista 9/2020

Kipparin merikiikareiden testin laboratoriomittaukset suoritti Millog Oy.

Laboratorion virhetoleranssit ylittävä kiikari voi vielä olla tavalliseen veneilyyn aivan riittävän hyvä laite: yhtäkään kiikaria ei käytännön kokeessa tuomittu huonoksi, saati kelvottomaksi.

Erotuskykyä mitattiin katsomalla kollimaattorilinssin läpi testitaulua, joka linssin polttotasolle asetettuna näytti olevan äärettömän kaukana. Taulu oli valaistu 2 600 luksin voimakkuudella ja asteikkoviivojen kontrastit olivat 98 ja 23 prosenttia. Mittaukset tehtiin sekä paljaalla silmällä että suurennoksella (6x), joka poistaa silmän harjaantumisen tai harjaantumattomuuden vaikutuksen.

Jotta lukemien kertoma olisi suhteutettavissa todelliseen maailmaan, ne muunnettiin vastaamaan pisintä etäisyyttä, jolla kiikareilla olisi erotettavissa 20 sentin levyinen viivapari. Näin erottelukyky vastaa suunnilleen sitä matkaa, kuinka kaukaa tavallisen kardinaaliviitan voisi mereltä teoriassa löytää. Säähaitat huomioiden todellinen etäisyys jäänee lyhyemmäksi, kuin paljaalla silmällä ja matalalla kontrastilla mitatut arvot.

Kaksi ryhmää

Kiikarit jakautuivat kahteen ryhmään. Steiner voitti toisella linssillään, muut hyvät samoilla arvoilla olivat 1852 Admiral, Nikon, Fujinon ja Seago. Keskenään samoilla arvoilla toisen ryhmän muodostivat Plastimo, Biltema ja Focus.

Toinen puhtaasti optiikkaa koskeva mittaus tutki kiikareiden valonläpäisykykyä. Kummankin putken läpi ammuttiin silmän aallonpituudella painotettu valonsäde, jonka voimakkuuden säilyminen mitattiin. Mitä suurempi prosentti, sitä paremmin kiikari säilyttää valovoimansa heikon näkyvyyden aikana.

Mittaus tehtiin molemmille putkille erikseen. Tulokset paljastavat, että hentoisenkin hiusristikon sijoittaminen linsseihin vie viitisen prosenttia valonläpäisystä. Niinpä parhaiden ryhmästä vie taas voiton Steiner, joka ei ole linssejään asteikoilla pilannut. Sen kanssa tasaveroisia tuloksia puhtaammalla linssillään antoi sama kärkiryhmä kuin edellistestissä.

Kiikariputkien optisten akseleiden yhdensuuntaisuus mitattiin erikseen pysty- ja vaakasuunnassa. Niiden merkitys työkäytössä on erityisen suuri. Ammattilainen voi joutua tähystämään keskittyneesti hyvinkin pitkiä aikoja yhteen menoon, huviveneilijä harvoin pitää kiikareita silmillään minuuttiakaan keskeytymättä.

Poikkeamat aiheuttavat sen, että putkien kuvat saapuvat silmälle erillään. Silmät koettavat oikaista ongelman “karsastamalla” sopivasti. Liian suuret poikkeamat pitkään katseltuina voivat aiheuttaa särkyä silmiin ja päähän. Haitallisin on pystypoikkeama, sitten vaakapoikkeama ristiin (konvergenssi) ja harilleen (divergenssi).

Mittaukset tehtiin kolmella eri silmänvälietäisyydellä. Pystypoikkeamassa sallitun 15 kulmaminuutin rajan saavutti vähintään yhdessä mittauksessa Focus, Nikon ja 1852 Admiral. Vaakamittauksen konvergenssi oli kaikilla hyvin kunnossa, mutta divergenssin raja-arvo (<45’) meni Seagolla niin kirkkaasti rikki, että laboratoriossa epäiltiin vahvasti kyseessä olevan laadunvalvonnasta läpi päässeen virhekappaleen.

 

Nikon ja 1852 toleranssin rajalla

Pienemmällä, mutta tasaisella toleranssien ylityksellä Nikon tuotti suuren pettymyksen: tämä laatu ei ole sitä, mitä hinta ja muu olemus kertovat. Myös 1852-malli oli tulosten valossa epäilyttävä. Vaikka ne eivät toleransseja ylittäneet, kaikki arvot niitä hipoivat.

Lopuksi veimme kiikarit Millogin suuntimaradalle. Juuri sähköinen, eksymävirheetön kompassi tuntuu merikiikariin erityisen sopivalta lisävarusteelta. Onhan käsisuuntiman ottaminen pelkällä kompassilla kiusallista tihrustamista. Kunnon kiikarilla sen luulisi sujuvan helposti ja tarkasti.

Kompassit tarkistettiin ympyräradalla, jossa oli 12 mittauspistettä. Tulokset toivat ymmärrystä siihen, miksi Steiner on jättänyt kompassinsa nuolen tylpäksi ja linssistä hiusviivan pois: asteen tarkkuus on näissä vehkeissä pelkkää vitsailua joka tapauksessa.

Steiner, Nikon ja ehkä vielä Fujinon sentään ovat jokseenkin johdonmukaisia virheeltään. Seagon lukemat sen sijaan tuntuvat suoranaiselta pilkanteolta. Muissakin jää miettimään, miksi noin epäluotettavasta laitteesta haluaisi maksaa lisähintaa.

1. Kiikarin näkyvän valon läpäisykyky. Mittaus on photooppinen eli silmän aallonpituuden mukaisella herkkyydellä painotettu. [%]
2. Pisin etäisyys josta 0,2 m:n levyinen viivapari eroteltavissa paljaalla silmällä mitattuna. Kohteen kontrasti 98 %.Kohteen valaisu n. 2600 lux. [m]
3. Pisin etäisyys josta 0,2 m:n levyinen viivapari eroteltavissa paljaalla silmällä mitattuna. Kohteen kontrasti 23 %.Kohteen valaisu n. 2600 lux. [m]
4. Pisin etäisyys josta 0,2 m:n levyinen viivapari eroteltavissa suurentavan laitteen avulla mitattuna. Kohteen kontrasti 98 %.Kohteen valaisu n. 2600 lux. [m]
5. Pisin etäisyys josta 0,2 m:n levyinen viivapari eroteltavissa suurentavan laitteen avulla mitattuna. Kohteen kontrasti 23 %.Kohteen valaisu n. 2600 lux. [m]
6. Optisten akselien yhdensuuntaisuus. Vaakapoikkeamassa – (miinus) tarkoittaa sitä, että katsetta on suunnattava sisäänpäin, jotta kohteen kuvat näkyisivät päällekkäin.[kulmaminuutti]. Poikkeamien hyväksymisrajana voidaan pitää esim. seuraavia *: – 45’ < vaaka < 20 ’; pysty < 15’.

Lue myös nämä

X