Lasikuituveneeseen tulleet pienehköt vauriot voi korjata itse, mutta jos on kyse vähänkin isommasta vauriosta, on turvallisinta kääntyä jonkun lujitemuoviveneitä korjaavan yrityksen puoleen.
Esimerkiksi karilleajosta voi aiheutua veneen runkorakenteille laajemmat ja pahemmat vauriot kuin varsinainen törmäyskohta kertoo. Toisaalta harmiton laituriin, kiinnityspaaluun, poijuun tai toiseen veneeseen törmääminen voi tehdä veneen partaaseen pienen kolhun, jonka korjaaminen onnistuu veneilijältä itseltään.
Jos epäilee, ettei omat taidot riitä, kannattaa kysyä neuvoa asiantuntijalta. Ammattimiehet ainakin osaavat arvioida vaurion korjauksen laajuuden ja antavat jonkinlaisen kustannusarvion.
Lujitemuovi kestää melkoisesti kolhimista. Mutta jos vaurio on sen verran iso, että laminaattia suojaava gelcoat-kerros vaurioituu, korjausta ei kannata pitkittää. Laminaatti nimittäin imee kosteutta. Siitä seuraa helposti ongelmia, varsinkin jos säilyttää venettä ulkona. Talvella kosteus jäätyy – ja jäätyvä kosteus rikkoo laajetessaan vauriokohtaa enemmän ja enemmän.
Juttu on julkaistu Kipparissa 4/2004.
Hutilointi ei nopeuta
Lujitemuovikorjauksia tehdessä on syytä pitää mielessä, että vaikka korjattava kohde olisikin pieni, työssä on useita eri vaiheita ja aineiden kuivumiseen kuluu oma aikansa. Hätäilemällä ja hutiloimalla ei voita aikaa. Esimerkiksi loppuvaiheen hiomisessa säästyy aikaa ja hermoja, kun tekee jo laminointivaiheessa kaiken mahdollisimman hyvin.
Työskentelypaikan on syytä olla kuiva. Lämpötilan pitää olla reilusti plussan puolella, mieluimmin parinkymmenen asteen paikkeilla.
Hyvästä tuuletuksesta on myös huolehdittava.
Käytä suojavälineitä
Lujitemuovien kanssa ei pidä puuhailla kovin huolettomasti. Raaka-aineet ovat myrkyllisiä ja itsesyttyminen voi tapahtua helposti. Kaikissa työvaiheissa, niin hioessa kuin laminoidessa, on käytettävä suojalaitteita. Hengityssuojien ja suojakäsineiden käytön tarpeellisuutta ei kannata vähätellä pienissäkään korjaustöissä, sillä näille aineille altistuminen on terveydelle haitallista.
Kaikkien käytettävien materiaalien pakkauksissa olevat ohjeet on syytä lukea tarkkaan ja myös noudattaa niitä. Varoitukset on syytä ottaa aina tosissaan.
Paikkaussarjoja saatavilla
Lujitemuovikorjauksissa tarvittavia raaka-aineita, kuten lasikuitumattoja, polyesterihartseja, gelcoateja ja topcoateja, myyvät useat venealan liikkeet. Tee-se-itse-henkisille on myös valmiita pieniä paikkaussarjoja, joten kenenkään ei tarvitse välttämättä ostaa tavaraa tynnyrikaupalla.
Materiaalin kulutustakin voi hiukan ennakoida, kun laskee karkeasti, että yksi kerros 450 gramman lasikuitumattoa tuo hartseineen aina vajaan millin verran lisää paksuutta.
Harkitse vielä kerran
Nyt on vielä hyvä mahdollisuus miettiä, riittävätkö omat taidot ja muut edellytykset lähteä paikkaamaan oman lujitemuoviveneen kolhuja. Jos myönteinen päätös on tehty ja urakkaan aiotaan ryhtyä, tässä muutamia neuvoja, joilla pääsee alkuun. Lopputuloksesta jokainen vastaa itse.
Korjauskohteemme on kovapohjaisen kumiveneen perässä. Veneen pohja jatkuu hiukan ohi peräpeilin, ja moottori on jostain syystä päässyt kolauttamaan tuohon ulkonevaan osaan. Laminaatti on rikkoutunut, ja vaikka vaurio ei näytä pahalta, se on paikassa, joka on syytä korjata. Ajan kanssa vaurio saattaa laajeta ja vene voi jopa alkaa vuotaa tästä paikasta. Tällaisen korjauksen voi tehdä kuka tahansa itse.
Vauriokohta hiotaan auki muutaman millin syvyydeltä. Tässä tapauksessa se oli helpointa tehdä kapealla nauhahiomakoneella, mutta myös kulmahiomakoneen hiomalaikka kelpaa siihen hyvin.
Kuvassa näkyy hyvin, miten vauriokohta hiotaan syvemmältä ja sen ympäriltä alue viistetään. Sitä siis hiotaan aina sitä vähemmän, mitä kauemmas vauriosta mennään. Tässä tapauksessa hiotun alueen leveys oli noin 10–15 senttiä, jolloin uudelle laminaatille saadaan parempi tartuntapinta. Alapuolelta, vastaavalta kohdalta, hiottiin hieman vähemmän pintaa auki. Tällöin korjaukset yhtyvät siten, että rikkoutunutta laminaattia ei jää jäljelle.
Lasikuitumatosta leikataan erikokoisia palasia valmiiksi. Niistä pienet laminoidaan ensin ja lopuksi isoimmat, jotka ovat saman kokoisia kuin hiottu alue. Polyesterihartsiin sekoitetaan huolellisesti 1–2 prosenttia kovettajaa ohjeen mukaan. Seoksen kanssa on oltava tarkka, muuten laminaatti ei kovetu niin kuin pitäisi. Apuna on hyvä käyttää digivaakaa oikean seossuhteen löytämiseksi. Ensin hartsiseosta levitetään hiotulle alueelle pensselillä. Sen jälkeen seokseen kasteltu lasikuitu asetetaan paikalleen ja uutta seosta levitetään sen päälle. Seuraavalla kuitupalalla jatketaan märkää märälle -tyyliin.
Lasikuitu muuttuu kastuessaan lähes läpinäkyväksi, jolloin sen alle jääneet ilmakuplat erottuvat. Ne telataan huolellisesti pois jokaisesta kuitukerroksesta. Pienissä kohteissa se voi onnistua myös pensselillä, mutta mieluimmin apuna käytetään alumiinitelaa. Tässä kohteessa myös vaurion alapuolella tehdään samat toimenpiteet. Näin edetään kunnes korjattava alue saavuttaa alkuperäisen paksuuden.
Korjauskohdan annetaan kuivua rauhassa. Sen jälkeen se muotoillaan karkeasti oikeaan muotoonsa, minkä jälkeen alue hiotaan tarkemmin. Käytä hioessa hengityssuojainta.
Kun laminoitu alue on saatu hiottua, pintaan levitetään muutama kerros gelcoatia. Oikean värisävyn etsimisessä voi kulua aikaa, mutta huolellinen työ takaa sen, ettei paikattu alue pistä silmään myöhemmin.
Vauriokohta on nyt saanut pintaansa gelcoatin, jonka annetaan kuivua taas rauhassa, jotta se saavuttaa riittävän kovuuden. Sen jälkeen pintaa voidaan hioa hienolla hiekkapaperilla ja lopuksi kiillottaa. Vaurion ja sen korjauksen paikasta riippuen jokainen voi itse päättää sen, kuinka paljon käyttää aikaansa viimeistelyyn. Tässä esimerkkitapauksessa kohde on yleensä piilossa moottorin takana ja vedessä, joten sen kanssa jälkityöstä selvittiin vähällä askartelulla.
