Septitankin sisältö on yleensä koostumukseltaan sen verran monivivahteista, että sinne asennetut liikkuvat anturit alkavat lähes poikkeuksetta ennen pitkää oireilla. Saattaapa myös kovapäisin korjaaja saada jonkinlaisia oireita, jos joutuu työmaata oikein kunnolla penkomaan. Jonkinlainen inspiraation puute nyt ainakin yleensä iskee.
Ruotsalaisen Gobiuksen ratkaisu on yksinkertainen: Pidetään nesteet ja sähköt visusti erossa toisistaan. Sen sijaan luodataan tankin sisältöä ulkopuolelta ultraääntä käyttämällä. Siistiä ja nokkelaa. Kun vielä tehdään yksinkertainen asia mutkikkaaksi sekoittamalla siihen puhelimeen ladattava sovellus, liikutaan jo vähintäänkin teknisen kehityksen ylimmällä tasolla.
Laajennettava järjestelmä
Gobius-ultraääniantureita voi periaatteessa käyttää minkä tahansa säiliön nestepinnan valvomiseen.
Anturi asennetaan säiliön pystyseinämään. Yksi anturi valvoo vain yhtä kohtaa, ja antaa signaalin siltä kohtaa, mihin se on asennettu. Mitä useampia antureita rivissä toistensa alla on, sen suurempi tarkkuus ja ”asteikko” on käytettävissä.
Suurella antureiden määrällä kuitenkin menetetään iso osa kyseisen järjestelmän yksinkertaisuutta, ja samalla perusidea nopeasta ja helposta asennuksesta häviää. Samalla kokonaisuuden hinta kipuaa melkoisen korkealle.
Periaatteessa septitankista riittää, kun tiedetään esimerkiksi koska 3/4 tilavuudesta on ylitetty. Vastaavasti anturia voi käyttää ilmoittamaan vaikkapa käyttövesisäiliön tyhjenemisestä. Tällöin anturi asennetaan alemmaksi, noin 1/4-kohtaan säiliön alareunasta.
Led-merkkivalon lisäksi anturilta tulevaa sähköpulssia voidaan käyttää esimerkiksi releen ohjaamiseen, jolloin nestepinnan muutoksiin voi liittää erilaisia automaattitoimintoja, vaikka hälyttimen tai murskepumpun. Tämä vaihtoehto yleensä puuttuu perinteisistä uimurianturijärjestelmistä.
Ultraäänianturi kiinnitetään säiliön seinämään siihen kohtaan, jonka ylittymisestä varoitus halutaan.
Helppo asennus
Sarjaan kuuluu anturi ja led-merkkivalopaneeli. Mukana tuleva merkkivalopaneeli on malliltaan sellainen, ettei sitä ole suunniteltu asennetavaksi kojetauluun tai vastaavaan paikkaan näkyville. Siitä voi kuitenkin tarkistaa laitteen toiminnan, jos ja kun etäkäytössä ilmenee ongelmia.
Anturissa on kaksipuolinen teippi, jolla se kiinnitetään tankin ulkopuolelle kohtaan, jossa pintaa halutaan seurata. Tämän jälkeen merkkivalon ja anturin johdot yhdistetään virtalähteeseen. Mikäli sopivaa paikkaa sähkön ”rosvoamiseen” ei ole lähettyvillä, on käytettävä jatkojohtimia.
Laite kuluttaa sähköä varsin vähän, enimmillään vain 100 milliampeeria, joten se ei rasita mitään olemassa olevaa virtapiiriä millään tavoin. Kun sähköt on kytketty, suoritetaan anturin konfigurointi. Se tehdään älypuhelimeen ladattavan sovelluksen avulla, johon anturi on yhteydessä bluetoothin kautta.
Tässä onkin suurin ero Gobius Pro:n ja saman valmistajan muiden ultraääniantureiden välillä: Pro lähettää myös bluetooth-signaalia, kun perusanturit viestivät vain led-valojen välityksellä.
Varauksin viisas
Gobius Pro on toteutukseltaan selkeän yksinkertainen ja se antaa itsestään laadukkaan vaikutelman. Sen käyttöikä selviää vasta ajan kanssa, mutta periaatteessa sen voi olettaa kestävän kauan, koska liikkuvia osia ei ole.
Parhaimmillaan se on sellaisissa säiliöissä, joissa ei tarvita suurta mittatarkkuutta tai tiheää asteikkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi juurikin septin täyttymisestä saatava ilmoitus yhden merkkivalon avulla tai tieto vaikkapa käyttövesisäiliön tyhjenemisestä.
Tällaisissa sovelluksissa led-valo riittää hyvin kertomaan, missä mennään. Sen sijaan ulostetankin täyttymisen seuraaminen kännykkään ladattavalla sovelluksella menee jo kaikessa naurettavuudessaan teknologiaa palvovan pelleilyn puolelle.
Eikä siinä loppupeleissä mitään pahaa ole. Kaikessa huvittavuudessaan se saattaa jo yksistään olla humoristeille syy kyseisen hienouden hankkimiselle. Ainakin asian tiimoilta viriää helposti keskustelua vierassataman iltamissa.
