- Biltema 15-340
- EM-Mini 4806
- Ryobi Phone Works RPW-3000
- Verrokki: Tramex Skipper Plus
Perinteisen ohjeen mukaan veneiden kosteusmittaus kannattaa teettää ammattilaisilla kahdesta syystä: heillä on kunnon laitteet sekä kokemuksen tuomaa osaamista.
Testimme perusteella suositus pitää täsmälleen paikkansa. Erityisen osuvan siitä tekee se, että halvoilla laitteilla mittaamisen opettelu on huomattavan paljon vaikeampaa kuin laatuvehkeellä.
Valitsimme kokeiltavaksi kolme kosteusmittaria, joiden hintaluokka voi houkuttaa omatoimisia veneenkunnostajia. Tässä piilee ensimmäinen ansa kosteusmittaria hankkivalle. Suurin osa halpalaitteista on tarkoitettu vain puun ja mahdollisesti betonin kosteuden havainnoitiin, vaikka mainoksissa saatetaan epämääräisesti viitata ”muihin koviin materiaaleihin”.
Verrokiksi lainasimme venekorjaamojen ja –tarkastajien yleisesti käyttämän, hinnaltaan moninkertaisesti kalliimman Tramex Skipper Plus –mittarin. Saimme sen käyttöön lyhyen perehdytyksen maahantuojalta, lisäksi erittäin havainnollisia ja huolellisia opetusvideoita löytyy Youtubesta niin valmistajan kuin käyttäjien tekeminä.
Helppo lautatesti
Testi koostui kahdesta osasta. Yksinkertaisempi kohde oli lauta, jonka toinen pää oli maannut laakeassa vesiastiassa kaksi vuorokautta. Jo tässä kokeessa ammattilaitteen edut näkyivät selvästi. Tramexin lukemat olivat loogisia ja säännöllisiä. Kuivan osan tulokset olivat tasan samat keskenään, ja mitä lähemmäs kokonaan märkää päätä tulimme, sitä korkeammalle viisari nousi.
Myös Bilteman mittari löysi märän kohdan, muttei yhtä tarkasti. Sen näytöllä lukemat juoksevat niin nopeasti, että tuloksen kirjaaminen on vaikeampaa. Hold-painikkeella mittaus lukitaan, ja luettavaksi jää korkeimman ja matalimman arvon haarukka, ei yksiselitteistä arvoa.
Ryobin mittari kytketään älykännykkään omalla johdollaan. Ilmainen sovellus ladataan netistä (Android, iOS). Käyttöönotto ja käyttö sujuivat ongelmitta, pettymys oli laitteen herkkyyden puute. Ryobi antoi kosteuslukemia vasta, kun anturin nastat olivat melkein silminnähden märällä alueella. Jo parin sentin päässä rajasta tai laudan toiselta puolelta kokeiltaessa Ryobi näytti nollaa.
Toinen kahteen nastaan ja niiden välisen sähkövirran mittaukseen perustuva laite, Clas Ohlsonin myymä EM-Mini, reagoi vasta ollessaan kokonaan märällä alueella.
Ryobin pienen anturin ja piuhan päässä näyttönä toimivan kännkykän yhdistelmä on ketterä. Lasikuidulta laite ei kuitenkaan antanut mitään lukemia.
Bilteman näyttö on suuri ja herkkyys tyydyttävä. Harjoittelu ehkä opettaisi tulkitsemaan nopeasti vaihtuvia lukemia, siihen asti virhetulkintojen vaara on suuri.
Lasikuitu liian vaikea
Veneen luokse siirtyessämme Tramex sai melkein kohtuuttoman etulyöntiaseman. Laitteista ainoana siinä on erillinen asetus juuri lasikuitua varten. Luvut olivatkin edelleen loogisia, ne kasvoivat tasaisesti kohti kosteampaa aluetta siirryttäessä, ja äkillisen hyppäyksen tapahtuessa oli helppo ryhtyä tutkimaan syytä poikkeavalle arvolle: onko rakenne tässä kohden erilainen, löytyykö toiselta puolelta muita materiaaleja?
Tramexin kohdalla työ neuvoo tekijäänsä. Käyttö on nopeaa ja helppoa. Laitteen pohjassa on kaksi kumipintaista anturia, se painetaan mitattavaan pintaan, ja kirjataan suurelta viisarinäytöltä lukema ylös.
Bilteman laite mittaa kosteutta korkeataajusvärähtelyllä eikä sillä kosketa suoraan materiaaliin. Hyvät puolet ovat kookas ja selkeä näyttö sekä muita halpalaitteita paljon herkempi reagointi kosteuteen. Hankaluudeksi jää tulosten tulkitsemisen vaikeus jatkuvasti muuttuvasta lukemasta ja laajaksi venyvästä hold-haarukasta. Työtä hidastaa myös se, että laite pitää kalibroida uudelleen aina, kun mittauskohta vaihtuu. Kalibroinnissa virta laitetaan päälle, laite asetetaan pystysuoraan ja painetaan nappulaa. 15 sekunnin kuluttua laite ilmoittaa, että se on kalibroitu.
Mitattavaa materiaalia ei valita erikseen.
EM-Mini ei anna lasikuidulta kuin nollalukemia, näyttö on vaikeaselkoinen ja pieni, ja laite sammuttaa itsensä 15 sekunnin välein.
EM-Minin paristokotelon kansi on heppoinen, sillä se irtoaa helposti anturien suojaa poistettaessa.
Turhat nastavehkeet
Molemmat nasta-antureihin perustuvat mittarit, Ryobi ja EM-Mini osoittautuivat lasikuidun osalta hyödyttömiksi.
Ryobin materiaalivalikosta käytimme drywall-asetusta, joka on tarkoitettu koville materiaaleille. Yhtään lukemaa emme lasikuitupinnoilta saaneet. Epäilimme jo mittarin olevan rikki, mutta puupinnoilla kokeiltaessa se kertoi kyllä kosteusprosentteja.
Käytettävyys ja luettavuus ovat hyvät, sillä pieni anturi mahtuu ahtaisiin koloihin, ja 95-senttisen johdon päässä kännykän näyttö on silti kätevästi esillä.
EM-Ministä on mahdoton keksiä hyvää puolta. Se ei tunnista kosteutta, jota ei havaitse paljain silminkin. Näyttö on pieni ja sammuu automaattisesti 15 sekunnin välein. Kun anturia suojaavan hatun vetää pois, samalla saattaa irrota paristokotelon kansi laitteen toisesta päästä, ja neljä nappiparistoa kilisevät tiehensä.
Yhteenvetona voi kannustaa unohtamaan halvat kosteusmittarit veneremonteissa. Niiden ominaisuudet lisäävät liikaa virhetulkintojen vaaraa. Yksittäinen mittaus on viisaampaa tilata ammattilaiselta. Useampaa venettä kunnostaessa kannattaa koota kimppa vaikka seurakavereista, ja panostaa yhteen kunnon laitteeseen monen huonon sijasta.
