Jutut

Sjöbergin pakina: Halpaa bensaa!

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

03.05.2019

TekstiSjöberg

KuvatArto Wiikari/Otavamedia

Onpas siinä meillä makea mies, sanoi laboratorionhoitaja Sjöbergille, kun verensokeriarvojen mittaustuloksia tutkaili. Vaan näyttävät nuo erilaiset arvot heittelevän vähän samaan tapaan kuin ruplan kurssi konsanaan.

Villi juttu se näyttää olevan kaiken kaikkiaan tuo naapurimaamme talous. Kaikki kun on rakennettu lähes ainoastaan sen mustan kullan varaan ja jos sen kaupassa jotain tapahtuu niin siinä on entinen supervalta polvillaan niin että reisilihaksetkin jo tutisevat.

Olisivat tehneet niin kuin Suomessa tehtiin jo vuosikymmeniä sitten. Laitettiin polttonesteisiin kiinteitä veroja niin paljon, että ei ole hölökäsen pölähtämää väliä sillä, mitä itse tavara maksaa, kun veroja jää kuitenkin valtion kassaan sellaiset 60-70 ropsenttia.

Olisivat tietysti voineet kehitellä siinä sellaisenkin metkun, että kalliin öljyn aikana olisivat tiputtaneet hinnan vaikkapa huippulukemista eli noin 140 dollarista tynnyriltä vaikkapa 120 dollariin.

Ainakin Suomen innokkaat kauppamiehet olisivat suosiolla sitoutuneet helposti tuollaiseen viiden vuoden sopimukseen ja hintaan.

Siinäpä olisimme sitten maksaneet tuplahintaa, kun maailmanmarkkinahinta viistää 60 dollaria. No, ahneen lopunhan me tiedämme, vaikkei tämä nyt sentään ihan Iivanan loppu taida ollakaan.

Sinänsä se on mielenkiintoinen asia tuollainen valmistevero, joka polttonesteissäkin on. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että vaikka Sjöberg ite kasvattaisi takapihallaan rypsiä ja niistäisi siitä bioöljyä kanisteriin ja laittaisi veneen tankkiin, niin komiat rapsuthan siitä rapsahtaisivat, kun omainen – tässä tapauksessa viran- sellainen sattuisi kohdille.

Pitäisi nimittäin Sjöberginkin maksaa valmistevero siitä itse tehdystä polttoaineesta, vaikkei sen sinänsä luulisi kuuluvan verottajalle tuon taivaallista.

Eikä kait kuulukaan, jos Sjöberg tirauttaa samaa tavaraa paistinpannulle ja laittaa nöt-köttiä siihen tirisemään. Vaan varjele, jos sitä tavaraa laittaa jonkin koneen tankkiin, jotta pääsee muutaman kilometrin taikka meripeninkulman kulkemaan, niin kamala on silloin se rikos. Linnaa, sakkoa, vankeutta, veronkorotuksia ja muita sanktioita sataa niskaan ropisemalla.

Sitä Sjöberg on samalla ihmetellyt, että miten se voi sitten olla verovapaata polttoainetta tuo puu?

Kun sieltä samalta takapihalta pistää vähän jo vanhenneen koivun nurin ja syöttää pölliä pesään, kehittää onkaa pyttyyn, niin samat matkathan sitä silläkin koneella taittaa, eikä verottaja perään huuda.

Jos taas koivun laittaa pilkkeiksi ja rakentelee autoonsa häkäpöntön, josta saatavaa häkää polttamalla päästään eteenpäin, niin Sjöbergin käsityksen mukaan siinä joutuu ainakin maksamaan niin sanotun käyttövoimaveron, joka nykyisin tunnetaan paremmin dieselveron nimellä.

No, ei manailla ketään seinälle. Äkkiäkös nuo yhden puunkaatoveron säätävät!

Häkäpytty paattiin?

Heräsi siinä vain ajatus, että miten se olisi veneessä tuollainen häkäpytty?

Siinähän ei tarvitsisi vetää perässä julmettua parrulastia eikä kauhistella sitä, milloin se höyrypannu tussahtaa siitä veneestä taivaan tuuliin ja vie mukanaan niin paatin kuin matkustajatkin.

Sehän saattaisi olla somaa Suomen suvessa ajella pienen koivupöllyn suojassa, kun tuoksu sekoittuisi rannoilla lämpiävien saunojen sulotuoksuun, jota ei aivan vielä ole kielletty sitäkään.

Jaa, miten niin kielletty? No, johan nuo ovat kiihkofanaatikot väläytelleet, että esimerkiksi kaupunkioloissa ei saisi olla takkoja lainkaan, kun niiden päästöt ovat myrkkyä kylmiä katuja pitkin vaeltaville kansalaisille.

On se nimittäin niin, että tulee sitä kaupunkilaisille holotna suhteellisen äkkiä, kun helmikuun paukkupakkasilla napsahtavat sähköt poikki ja lakkaa lämmin vesi pattereista kiertämästä tai sähkö valumasta sähköpatteriin.

Siinä pitäisi suomalaisten intoilijoidenkin muistaa, että tuskin olisi koko suomalaista sukukuntaa enää olemassakaan, jos ei takkoja olisi tässä maassa ollut. Eikä olisi tulevaisuudessakaan, jos ei takoilla saada kämppiä lämmittää.

Esimmäisinä kun ainakin miehillä jäätyvät nuo munaskut ja sen jälkeen on suvunjatkajat saatava maahanmuuton kautta, pidettiin siitä tahi ei.

Ihan niin huonosti ei meillä edes noina sodan aikoina mennyt kuin Suomenlahden eteläpuolella, tuosta Suomenlahden perukasta puhumattakaan.

Kyllä olivat vielä 1970-luvulla monet niin Viron maaseudun kuin Pietarin upeiden kerrostalojen sisustukset melkoista nähtävää, kun parkettien tuotantoa ei oltu vielä saat muutamankaan viisivuotiskauden jälkeen käyntiin ja kaikki vähänkään palava oli asuntojen sisältä revitty takkoihin pakkasta torjumaan.

Parketit, puuhuonekalut, kattopaneelit ja tapetit poltettiin. Sjöberg ei sentään ole polttanut takassa kuin yhden puunkatotelineen ja keittiöportaat, kun lankomiehen mökillä oltiin molemmat niin päissään, ettei kumpikaan selvinnyt puuliiteriin polttopuuta hakemaan!

Jotta kovia aikoja on sitä itsekin eletty, etenkin seuraavana aamuna, kun tulivat molempien muijat maalle syyskuisen viikonlopun viettoon.

Mutta jos nyt pysyisi vain pilkkeissä, niin voisihan sellaisen häkäpöntön yhteyteen rakennella mukavasti sellaisen pikku pannun, jossa voisi keitellä ankkuriryypit valmiiksi, kun ollaan saapumassa määränpäähän.

Siinähän se mukavasti varmaan tiputtelisi kirkasta ja jäähdytysvesi olisi siinä sopivasti hollilla heti laidan ulkopuolella.

Ja se on sitten Suomenkin päivä alkanut jo pidentyä ja kohti Jussia mennään.

Siihen tähtää ainakin 

 

Lue myös nämä

X