Jutut

Sjöbergin pakina: Piirroksia

Kippari-lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

10.05.2019

TekstiSjöberg

KuvatSeppo Evinsalo/Otavamedia

Älkää, hyvät ihmiset, ruvetko epäilemään, että Sjöberg alkaisi tällä palstalla uskonnosta puhumaan, pois se meikäläisestä. Parempi olla puhumatta, niin ei ainakaan loukkaa ketään. Vaan voi se joskus olla vaikeaa tuo loukkaamattomuus, mutta uskonnon kanssa ei paljon auta leikitellä.

Kristinuskoisillahan suurin piirtein jokainen piirros, jossa mieshahmolle laitetaan parta, pitkä tukka ja lakana päälle, tulkitaan Jeesukseksi. Joissain muissa uskonnoissa taas jokainen partasuu, jolle on pyyhe pään ympäri piirrettynä, tulkitaan taas määrättyyn tapaan.

On siinä sitten taiteilijoilla oltava kieli keskellä suuta, minkälaisen kuvan milloinkin rustaa.

Kun viime aikoina nämä vapaat taiteilijat, joita on myös töhertelijöiksi nimitetty, ovat ottaneet maalausalustoikseen myös veneet, niin on se sentään hyvä, että on pysytty noin suurin piirtein  kotimaisilla tekstityyleillä. Yleisimpiä veneiden kylkiin ilmaantuneet taideteokset ovat olleet luokkaa KÖYHÄ, V***u, H**O, PUMMI jne.

Joku taiteellisesti lahjakkaampi yksilö on toki onnistunut loihtimaan sinänsä aiheeseen sopivan, suomalaiskansallisen kirkkoveneen tai luontoaiheisen hämähäkin, jota on tosin tarkasteltu  ikään kuin väärin päin.

Näissä teoksissahan ei onneksi ole mitään uskonnollisesti tai kokonaista kansanryhmää loukkaavaa, joten voi vain ihmetellä yksittäisen veneilijän ärtymystä aiheesta. Monet taidetta sen  enempää arvostamattomat veneenomistajat ovat kuitenkin jopa suuttuneet ja kiroilleet pääasiassa nuorten hengentuotteiden kanssa, jynssätessään kylkeä taas puhtaaksi mustasta tai muusta
spraymaalista.

Joskus on näitä vihulaisia saatu kiinni itse teosta mutta mitäpä niille väärin ymmärretyille taiteilijan alulle sitten oikein voi?

Ruumiillisesti niitä ei saa kurittaa eli suomeksi sanottuna turpaan ei saa vetää. Siitähän moni sosiaalitantta, tai hieman kauniimmin tahi nykyaikaisemmin sanottuna kukkahattutäti, nostaisi metelin.

Alle 15-vuotiaille taas ei anneta edes sakkoja ja vähän vanhemmilla ne jäävät helposti alle nykyisen viikkorahatason.

Sjöbergin suositus olisi kyllä ottaa taskusta oma purkki, jossa olisi sekoitus maalia ja tahmaista liisteriä. Sitä voisi suihkutella taiteilijan alkujen kännyköiden ja läppärien näytöille ja näppiksiin.

Vaan silloinhan siitä varmaan virkavaltakin riemastuisi, kun saataisiin sakotettava, jolla olisi varmaan maksukykykin jäljellä, kun on pystynyt vielä veneenkin ylläpitämään. Lapsosten vanhemmatkin saattaisivat hermostua, kun jälkikasvun taiteellisia näkemyksiä pyritään rajoittamaan ja heidän maksamaansa omaisuutta vahingoitetaan.

Jaa, että mistäkö tämä taiteellinen purkautuminen nyt tähän hätään tuli Sjöbergiltä, joka ei taiteesta, etenkään nykytaiteesta ymmärrä hölkäsen pölähtämää tai enempää kuin sika hedelmästä?

No, tuli käytyä tämän lehden toimituksessa ja pojjaat näyttivät lehden alkusivuille tulevia kuvia, joissa veneet oli otettu taideteoksien pohjiksi. Vähän vihaksi laittoi, sanoo Sjöberg.

Vaan voisipa tässä antaa samalla hyvän vihjeen tälle Helsingin herralle eli Jussi Pajuselle, joka halajaa kovasti sitä Guggenheimia Katajanokalle. Nostetaan siihen tontille vain riittävän kokoinen vanha paatti, joka maalataan valkoiseksi. Saisivat sitten taiteilijat vapaasti tuherrella spraypurkkiensa kanssa pohjassa ja kyljissä.

Samalla kun paatti annettaisiin sisältä Romanian mustalaisten ja muiden asunnottomien pesäpaikaksi, niin olisi siinä turismoilla paljon enemmän ihmettelemistä ja katseltavaa kuin 150  miljoonan euron arvoisessa museumissa!

Ideaa saa vapaasti lainata, lupaa Sjöberg. Joten siitä vaan, kaupunginjohtaja Pajunen.

Tuunatut perämoottorit

Spraymaaleista tuo ajatus luiskahti jotenkin hassusti taas takaisin veneisiin. Ovat nimittäin monet ihmetelleet harmaaksi ja vihreäksi maalattuja, muodoiltaan suhteellisen tuoreen näköisiä  perämoottoreita rannoillamme.

Ei, siinä ei ole kyse camo-värityksestä, jolla haluttaisiin pysyä piilossa niin lintujen katseilta kuin kalojenkin tuijotukselta. Ei myöskään ole kyseessä epäkuntoinen moottori, joka on maalattu  vihreäksi, koska se aiotaan upottaa meren pohjaan sopivan tilanteen tullen.

Juttu menee nimittäin niin, että maalilla tuhrittuna uusikaan moottori ei kelpaa voroille eli pitkäkyntisille. Ja menetelmä kuulemma toimii oikein mainiosti, ei vie Viron varas eikä Liettuan  luihu, ei.

Eikä niille kuulemma kelpaa enää veneistäkään mikä merkki tahansa. Vähän aikaa sitten jäi kiinni liiga, joka oli erikoistunut Suomen alumiiniylpeys Busteriin.

Ja Bustereistakin liiga kelpuutti vain suuremmat mallit. Koplan kunniaksi on tietysti sanottava kotimaisen merkin arvostus, sillä tällä kertaa jäsenet olivat supisuomalaisia!

Tietysti se on armollista tavallista työmiestä kohtaan, joka on juuri ja juuri vuosia kituutettuaan, jopa jättämällä pari perjantaipulloa väliin – mikä on kova juttu Sjöberginkin mielestä – saanut hankittua uuden Buster L:n kalareissujaan varten. Ne L:t vorot jättivät rauhaan ja kohdistivat mielenkiintonsa lähinnä vähän varakkaamman kansanosan malleihin XL, XXL ja Magnum.

Ja eipähän siinä mitään, kun kerran varkaisiin lähdetään, niin sama vaivahan se on siinä viedä vähän suurempi ja kalliimpi vene kuin pienempikin. Suuremmissa on vielä perässä yleensä suurempi moottori, niin tilipussi se vain varkailla kasvaa.

Ja hyvin olivat bisnekset sujuneet. Osa veneistä myytiin Ruotsiin, osa netin kautta Suomeen.

Samassa syssyssä sitä sai rapsut myös yksi koplan asiakaskin. Ei kuulemma ollut osannut epäillä mitään, kun vorot olivat aamuyöstä pölähtäneet mökkirantaan venettä myymään. Ei herännyt  epäilys silloinkaan, kun kauppahinta oli kolmannesta halvempi kuin yleisillä markkinoilla.

No, eipä noita selityksiä uskonut oikeuskaan. Vaan sinänsä oikealla asiallahan tuokin liiga oli. Hehän toteuttivat Busterien paljon mainostettua kierrätystä oikein tehokkaasti, tosin hieman  epäilyttävällä tavalla. Taas ei pientä yrittäjää ymmärretty!

Pakina on julkaistu Kipparissa 4/2012

Lue myös nämä

X