Jaahas, se sitten kesäkin oli ja meni. Helteitä piisasi vähäksi aikaa, monelle ihan kylliksi asti. Tuntuu tämä Suomen suvi olemaan turhan kaksijakoinen. Jos ei ole lähemmäs 30 asteen helteitä,niin sitten sitä sataa ja tuulee niin maan perusteellisesti, ettei mitään tolkkua. Ja mittarikin näyttää välillä kymmentä astetta.
Ja nyt on jo juhannuskin ohi, joten syksypuolelle se vaan alkaa kääntyä, sanotte mitä sanotte, on nimittäin enää vajaat kuusi kuukautta jouluun.
Mutta eipä hätäillä, saattaa se tulla vielä uusikin kesä, ja helteet, tai sitten saattaapi olla tulematta, sanoisi savolainen. Joten Mäkikotka-Nykästä lainataksemme on tilanne ikään kuin fifty-sixty.
Tietysti tässä kohtaa pitää muistuttaa, että onni se vaan on yksillä, mutta kesä kaikilla, oli se sitten millainen tahansa. Niin se nimittäin sanoo tuo Sjöbergin muija, että onni on se, että Sjöberg on saanut juuri tuollaisen muijan. Paremman kanssa olisi kuulemma mennyt hyvä ihan hukkaan, tiedä sitten, osaansa kai tässä on kaikilla tyytyminen.
Sjöberg sentään saa nimensä lehteen, jos vain uskaltaa sen näiden sepustusten perään riipustaa. Eivät nimittäin kaikki uskalla. Niin vain kirjoittelevat kaiken maailman keskustelupalstoille internetiin ja Sjöbergiäkin ihan nimeltä haukkuvat nimimerkkien suojassa.
Viime aikoina sitä on tullut mietittyä noiden uusien tavaroiden kestämistä, tai oikeastaan hajoamista. Niille lupaillaan mitä ihmeellisimpiä takuita, mutta niin vain tuntuu kuluttajaparka olevanpulassa, kun uudetkin vehkeet pettävät missä milloinkin.
Ei käy yhtään kateeksi sitäkään kaveria, joka osti uuden perämoottorin veneeseensä ja lähti Inarinjärvelle uistelemaan. Veneen hän veti sinne auton perässä ja kilometrejä kertyi ja bensaa paloi.
Komeastihan se toimi, uusi moottori, peräti kaksi tuntia. Sitten lakkasi käymästä. Eikä käynnistynyt sitten millään. Starttihommissa uupui akkukin. Hermot menivät viimeistään, kun vaivaisen melan kanssa heilui kaksi tuntia sopivaan vastatuuleen, jotta vene ja kone eivät olisi hakkautuneet kivikoihin, ennen kuin apua tuli paikalle.
Kaveri siitä soittamaan Etelä-Suomessa toimivalle myyjälle. Juu, korjataan kyllä, tuokaa vaan tänne, oli reipas vastaus. Siinäpä sitten alkoi savu nousta jo kaverin korvista, mutta ei moottorista, josta sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ennemminkin tulla.
Eikä siinä vielä mitään. Totesivat vain liikkeessä, jotta voitte tulla sitten reilun kuukauden kuluttua noutamaan koneenne, kun huoltomies ehti juuri viime viikolla lähteä lomille ja sillä alkaa sitten loman loputtua olemaan jo melkoinen jono tuota korjattavaa!
Siinä vaiheessa kärysivät päreet jo varsinaisella roihulla ja luettelosta alettiin etsiä kuluttaja-asiamiehen puhelinnumeroa. Vaan mikäpä siinä auttoi.
Tätä kun kaveri sitten purki Sjöbergille, niin tuli mietityksi, että mitä se takuu näissä veneasioissa oikeastaan merkitseekään? Lupaavathan jotkin maahantuojat monen monituista vuotta
takuuta tuotteilleen. Taitavat vaan sittenkin elää toivossa, että mitään ei tapahtuisi. Toinen vaihtoehto lienee se, että vedotaan takuuehtoihin, joissa luvataan korjata kaikki muut, paitsi: Kulumisesta aiheutuneet viat!
Jaa, että mitäkö se sitten merkitsee? No tietysti sitä, että mitään ei tarvitse korjata, kun voidaan todeta, että näkyyhän tuo olevan sen verran kulunut, että ei se enää kuulu takuun piiriin.
Sitä paitsi nykyään takuulla ei muutenkaan ole juuri merkitystä. Kuluttajasuojalain mukaan tuotteen nimittäin pitää kestää sen oletettu ikä, oli takuuta tai ei. Tuolla takuulla tunnutaan vain uskoteltavan asiakkaille, että asiat olisivat paremmin kuin muissa vehkeissä.
Onhan nimittäin niin, että jos vaikkapa perämoottorissa jokin osa hajoaa juuri takuuajan umpeuduttua yllättäen, niin myyjän se on korjattava. Toki myyjäliike saa korjata sen silloin kun haluaa ja missä haluaa, valitettavasti. Ei niitä oikein voi velvoittaa Inarinjärvelle lähtemään.
Vähän samanlaisia takuita annettiin aikoinaan myös käytetyille autoille. Niitä nimitettiin silloin takavalotakuiksi Olivat kuulemma voimassa niin kauan, kun takavalot vielä olivat myyjän silmissänäkyvissä.
Toinen vastaavanlainen takuu tuli ilmi jossain vanhassa televisio-ohjelmassa. Oli kuulemma laitteella elinikäinen takuu. Sehän kesti tietysti niin kauan, kuin laitteella oli elinikää. Kun elinikä päättyi, päättyi myös takuu. Ja elinikähän tarkoitti juuri sitä, miten kauan laite toimi.
Yhtä vakuuttavalta tuntuu myös joskus mainostettu kestotakuu. Sekin lienee voimassa niin kauan kuin laite kestää.
Kalamiehillekin on joskus lupailtu takuita erilaisista asioista ja paras Sjöbergin kuulema takuu on ollut saalistakuu. Tavallinen ihminen voisi kuvitella sen tarkoittavan varmaa saalista. Sitähänse ei kuitenkaan tarkoita, on todennut ainakin Sjöberg.
Todellisuudessa se tarkoittaa sitä, että saalista saa takuulla odottaa. Vähän kuin entisellä miehellä, joka seisoskeli tien varressa. Ohikulkija mahdollisen kyydin toivossa kysyi, jotta mitäpä mies siinä? Mies vastasi, jotta vaimoa tässä odotellaan.
Ohikulkija innostui asiasta ja kysäisi, että olisiko sitä mahdollista saada kyytiä siltä vaimolta. Tähän mies tokaisi, että voihan sitä ainakin toivoa. Niinpä jäi ohikulkijakin seisoskelemaan paikalle, mutta varttitunnin kuluttua kysäisi, että oletteko jo mahdollisesti kauankin odottanut sitä vaimoa, kun ei sitä vain näy?
Tähän mies vastasi, että onpa parikymmentä vuotta vaimoa odoteltu, mutta oikeassa on vieras siinä, että ei sitä vaan vieläkään näy.
No, toiset odottelevat vaimoa, toiset taas sitä, miten siitä pääsisi eroon. Syksyn tullessa Sjöberg sitten kertoo omalta kohdaltaan, kumpi vaihe on menossa. Odotellaan nyt kuitenkin kaikki kunnon kesää ennen sitä.
Niin tekee ainakin
Pakina on julkaistu Kipparissa 7/2006
