Tilaa
Jutut

Tee itse: Alumiiniveneen vanerinen lattia vaihtoon – Vaivannäkö palkitaan

Vaihdoimme yli 20 vuoden ikäiseen Busteriin sisäpohjan vanerilevyt. Hieman työläs operaatio onnistuu lähes keneltä tahansa.

28.09.2021

Tekstija kuvat juha virtanen

Nettipalstoilla kysellään usein voiko Busterin sisäpohjan vanerilevyt vaihtaa itse. Kyllä voi.

Se onnistuu kotikonstein, jos työkalut pysyvät käsissä.

Kädentaitojen lisäksi ihmisten viitsimisen taso vaihtelee. Yhdelle Busterin vanerien vaihtaminen on liian työlästä jo ajatuksena. Toiselle se on vain parin päivän tai muutaman illan pikkuprojekti.

Heikko kohta

Suomalaisten suuri suosikki, Buster, on kelvollinen alumiinivene. Se on vahva ja vaivaton, mutta siinäkin on omat heikkoutensa.

Vanhojen Busterien heikko kohta on veneen lattia eli vanerinen sisäpohja. Sitä ovat pilkkakirveet veistelleet kautta vuosien.

Moni busteristi ei kuitenkaan pidä vaneria lattiamateriaalina ongelmana. Se on jalan alla mukavan tuntuinen. Helteisenä kesäpäivänä se ei ole paljaalle jalallekaan kuuma. Märkänä se ei ole liukas, kuten lujitemuovi tai jopa alumiinipinta. Tummanruskea filmivaneri ei myöskään aiheuta auringossa häikäiseviä heijastuksia silmiin.Kosteista olosuhteista vaneri ei pidä. Ongelmat tulevat esiin onneksi vasta useamman vuoden käytön jälkeen.

Uudemmissa Bustereissa vaneri on vaihtunut kestävämmäksi komposiittimateriaaliksi.

Sähkötyökaluista on iloa, mutta ilman niitäkin pärjäisi, jos hankkii Busterin sisäpohjan valmiiksi muotoon sahattuna varaosana.
Uusien vanerien muotoilussa on hyvä noudattaa periaatetta ”mittaa kahdesti, sahaa kerran”. Sahaamisessa kannattaa olla tarkkana, mutta sähköhöylä on vielä tarpeen osia soviteltaessa paikoilleen. Ainakin tämän Busterin sisälaidat olivat kuhmuraiset ja muodoltaan kuin perunasäkit.

Purkaminen oli helppoa, kun vene oli alkanut purkaa itse itseään jo matkalla talvisäilytyspaikasta verstaalle. Trailerin tärinä sai etuistuimen kiinnitysruuvit korkkaamaan irti pehmeästä pohjavanerista.

Harja, rikkalapio ja roskapussi olivat ensimmäiset työvälineet. Vuosien mittaan veneeseen kertyy kaikenlaista roskaa, jalkineiden mukana kulkeutuvaa hiekkaa ja rantapusikon lehtiä ja neulasia. Niistä kannattaa hankkiutua eroon. Kompostimulta kuuluu puutarhaan, veneessä se säilyttää kosteutta ja vauhdittaa uusienkin vanerilevyjen lahoamista.

Kokonaan alumiinia

Yhtenä vaihtoehtona on viedä vene metallipajan potilaaksi. Vanerin voi korvata alumiinilla, jonka jälkeen levyjen mätänemisestä pääsee eroon loppuelämäkseen. Hintaa kannattaa kysyä suoraan pajasta, jossa alumiinin kanssa tehdään töitä.

Takapenkin purkamisessa kuluu aikaa ja kannattaa painaa mieleensä miten kaikki osat ovat kiinni toisissaan. Ota vaikka kännykällä kuvia. Se helpottaa työtä kasaamisvaiheessa.
Vanha vaneri oli katkennut takapenkin etuseinän alta, jolloin penkki oli päässyt painumaan ja reunoilla kiinnitys oli hieman revennyt. Pokkauksen vääntyminen näkyy hyvin kaukohallintalaitteen alapuolella. Kuskin paikan jalkatilassa näkyy hyvin miten vuodet ja jalkineet ovat syöneet vanerin viilukerroksia. Vaneri ei kuitenkaan ollut vielä puhki siltä kohdalta.

Valmis sarja

Bustereihin on tarjolla runsaasti lisävarusteita ja varaosia. Buster L:n uusien pohjavanerien hintaluokka on noin 550 euroa. Valmiin sarjan kanssa säästää aikaa, mutta kustannukset vastaavasti kasvavat omaan työhön ja rautakaupasta haettuun materiaaliin verrattaessa.

Pohjavanerisarjan tilaaminen onnistuu netin kautta esimerkiksi Ähtäristä, Karilainen Oy:n valikoimista. Valmiiksi muotoon sahatut pohjavanerit vuosimallien 1995 – 2009 L-Bustereihin maksavat 567 euroa. Kaikki yli 150 euron tilaukset luvataan lähettää rahtivapaasti. (Toim.huom. Hintatiedot vuodelta 2019).

Yhtä projektia varten uskottiin 30 euron höylän kestävän. Pistosahaan upposi uuden teräsarjan kanssa noin 70 euroa.

Jäljelle jääneille työkaluille, niiteille, ruuveille ja ylijäämävanerille voi laskea myös myöhempää käyttöarvoa, joten operaation kustannukset saa helposti jäämään kohtuulliselle tasolle.

Tässä veneessä oli vain ohjauspulpetti ja sen edessä istuinlaatikko. Ne ruuvattiin pohjavanerista irti ja nostettiin varovaisesti yhtenä pakettina roikkumaan hihnojen varassa verstaan kattopalkeista veneen ulkolaidalle. Aikaa säästyi, kun kaapelointeja ei tarvinnut irrottaa remontin ajaksi. Jos teet samoin, ÄLÄ JÄTÄ pulpettia roikkumaan johto- ja ohjauskaapelien varaan. Ne voivat irrota tai mennä poikki, jolloin turha työ lisääntyy.

Akulle voi rakentaa uuden asiallisen kiinnityksen, kun koko akkupaketti joudutaan kuitenkin irrottamaan pohjalevyjen vaihdon ajaksi.

Pohjalevyn ja sisälaidan yhtymäkohtaa kiertää kumilista, jonka päällä on alumiinilista. Ne on kiinnitetty sisälaitaan niitein, joiden irrottamisessa tarvitaan akkuporaa.

Purkaminen edistyy ja keulapala on jo saatu heitettyä pois veneestä. Vanerien irrottamisen jälkeen kannattaa miettiä onko joskus tarkoitus asentaa keulaan lisävarusteita. Ennen uuden sisäpohjan asennusta on helppo vetää suojaputkitukset sähköjohdoille esimerkiksi keulavaloja, kaikuluotaimen näyttöä tai keulasähkömoottoria varten.

Vasta takapenkin irrotuksen jälkeen pääsee poraamaan auki viimeisetkin kumi/alumiinilistan niitit ja irrottamaan pohjavanerit. Vanerin useat viilukerrokset olivat kuluneet jo lähes puhki ja takapenkin alla olevan laatikon etuseinä oli nitkuttanut vanerin katki.

Runkorakenteet siivotaan irtoroskista imurilla, kun istuimet, pulpetti ja mädät pohjavanerit on saatu irti. Joku ehkä haluaisi jättää roskat siivoamatta, mutta suosittelen silti nuohoamaan koloset huolellisesti. Samalla tulee tarkastettua hitsaussaumat ja mahdolliset murtumat löytyvät.
Tässä veneessä sellaisia ei onneksi havaittu, joten yksi ylimääräinen työvaihe, hitsaaminen, voitiin jättää väliin ja harpata suoraan uusien vanerien työstämiseen ja veneen kokoamiseen.

Askartelu kannatti

Jos mietitään lähtökohtaa ja mitä vanerien vaihtamisella saatiin aikaiseksi, voi sanoa, että kannatti. Veneessä voi taas kalastaa turvallisin mielin.

Ainakaan ei tarvitse enää pelätä turkin pettävän jalan alla, eikä ratti ja ohjauspulpetti jää seuraavassa isommassa aallokossa ajaessa niin sanotusti käteen.

Tallissa kulutettuja tunteja miettiessä voi toisenlainenkin ajatus käydä mielessä.

Näpertelyä siis riittää ja ajatus uusienkin vanerien mätänemisestä käy taatusti ajatuksissa.

Mutta turhaan.

Se on edessä vasta joskus kymmenen tai parinkymmenen vuoden kuluttua.

Uudet pohjavanerit ovat paikoillaan. Vanerien päädyt ja reunat maalattiin, jotta kosteus ei pääse heti imeytymään vanerirakenteisiin. Vierekkäisten filmivanerien saumakohtiin vedettiin paksu makkara tiivistysmassaa. Saumojen viereen vedettiin maalarinteipit siistin massasauman aikaansaamiseksi. Ylipursuava massa tasattiin sormella sileäksi. Seuraavaksi vedettiin massamakkara laidan ja uuden turkkilevyn saumaan, jonka jälkeen voi alkaa kiinnittää kumilistaa ja sen päälle tulevaa alumiinilistaa takaisin paikoilleen.

Turkki alkaa vihdoinkin näyttää uudenveroiselta. Todennäköisesti ohjaustuntumakin paranee, kun pulpetti on tiukasti ruuvattuna kiinni eikä enää heilu puoliksi irrallisena.


Juttu on julkaistu Kipparissa 4/2019.


Lue myös nämä

X