Vanha kaikuluotain kulki mukana 2000-luvun alusta asti. Vaikka veneet vaihtuivat, anturi täytti mainiosti tehtävänsä tutuilla vesillä Korppoossa. Pikku näyttö ilmoitti syvyyden, jota tarvitsin lähinnä vain ajaessani tuntemattomille alueille kalaan. Kalakaiku-ominaisuus oli alkuaikojen mallia, jossa eväkkäät näyttivät kaloilta, eli toinen toistaan pulleammilta. Kalojen paikannus oli lähinnä vitsi, kalaa kun oli laitteen mukaan kaikkialla ja paljon. Toisaalta sitä en oikeastaan tarvinnutkaan, sillä konservatiivisten kalojen olinpaikat tiedän noilla vesillä.
Kun anturi oli mennyt rikki ilmeisesti jäissä ajettaessa pari talvea aiemmin ymmärsin, että on jotenkin orpoa olla ilman kaikua. Samalla mietin, että plotterikin voisi olla, kun kuitenkin muutamia kertoja kesässä tulee ajettua merta edemmäs ruokakaupoille Houtskariin tai illalliselle Iniöön. Jos merenkäynti on kovaa, jopa pieneksi tablettinäytöksi avautuvan kännykän ruudun tihrustaminen on hankalaa.
Lue kaikki
MOOTTORIVENEISTÄ
