| Kustantaja | Tammi | ||
| Hinta | 25 € | ||
Ernest Hemingway oli matkaopas numero yksi.
Hän kertoi eläväksi Afrikan savannit, 20-luvun Pariisin, Venetsian laguunin, Pamplonan härät ja fiestan, sekä kenties vaikeimman kaikista, Golfvirran, vuonna 1952 julkaistussa pienoisromaanissaan Vanhus ja meri.
Vene ajelehtii virran mukana itään, ja vanha kalastaja odottaa, että syöttiin iskenyt, ensin luoteeseen, sitten pohjoiseen ponnisteleva miekkakala paljastaisi väsymyksensä ja alkaisi uida virran mukana.
”Vesi oli nyt tummansinistä, niin tummaa, että miltei vivahti purppuraan. Kun hän katsoi alas hän näki planktonin punaisen väikkeen tummassa vedessä ja auringon omituiseksi muuttuneen valon…
..eikä veden pinnalla näkynyt kuin jokunen läiskä keltaista, päivän haalistamaa sargassolevää sekä veneen lähellä kelluvan liuskameduusan, portugalilaisen sotalaivan purppuranvärinen, säännöllinen, hohtava rakko.”
Meri on kalastaja Santiagolle la mar, feminiini, vaikka jotkut nuoremmat kollegat puhuvat siitä maskuliinina ja kilpailijana, el mar.
”…se oli aina nainen, joka antoi suuria suosionosoituksia tai kielsi ja jos se hurjaksi tai ilkeäksi äityikin, se ei mahtanut sille mitään. Kuu vaikuttaa siihen samalla tavoin kuin naiseenkin..”
Vanhus ja meri ei ole ainoa Hemingwayn teos, joka kulkee virrassa tai sen poikki. Kirjailija eli Golfvirran edustalla yli 30 vuotta minkä maailmanmatkoiltaan ehti. Ensin Key Westissä vuodet 1928–1939 ja sen jälkeen Havannan liepeillä Finca Vigia -huvilassaan, jonka Fidel Castron hallinto pakkolunasti vuonna 1961.
Key Westin kotinsa pool housen yläkerrassa Hemingway kirjoitti Kirjavan sataman, kivikovan romaanin Meksikonlahdella operoivasta salakuljettaja Harry Morganista. Postuumisti julkaistussa kolmiosaisessa teoksessa Saaret ja virta, josta juuri Vanhus ja meri oli poimittu omaksi romaanikseen, juoppo palvelija pelastaa sarjatuliaseella isäntänsä pojan rynnäköivältä vasarahailta.
Jäljet tosielämään ovat lyhyet ja huvittavat. Vuonna 1934 Hemingway yritti pitää konepistoolillaan haikaloja etäällä yli kolmemetrisestä miekkakalasta jota Mainen tonnikalakerhon puheenjohtaja väsytti. Estoton tulitus 12-metrisen Pilarin takakannelta johti fiaskoon; hajotettu ja verestä villiintynyt haiparvi silpoi puolen tonnin painoisen kalan, eikä siitä saatu alukseen kuin parisataakiloinen torso.
Golfvirta veti myös pinnan alle. 1940-luvulla venetsialaiseen 19-vuotiaaseen Adriana Ivancichiin onnettomasti rakastunut ukkomies kertoi syvyyssukeltaneensa virran kohdassa, jossa syvyys oli yli kaksi kilometriä.
– Siellä alhaalla oli tavattoman miellyttävää, Hemingway totesi ja väitti tunteneensa niin vahvaa houkutusta jäädä syvyyksiin, että vain halu olla esimerkkinä lapsilleen oli saanut hänet ponnistelemaan takaisin pintaan. Uskoo ken haluaa – Carlos Bakerin toimittaman elämäkerran mukaan Hemingway oli machoksi varsinainen draamakuningas, mikä ei tietenkään tehnyt hänestä huonompaa kirjailijaa vaan kenties paremman.
Tarinassa vanha kalastaja saa trophynsa, se tuhoutuu, muttei tuhoa miestä. Kirjoittajalle kävi huonommin. Romaani sinetöi Hemingwaylle Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954. Seitsemän vuotta myöhemmin hän riisti itseltään hengen haulikolla Idahossa.
Vanhus ja meri on niin viisas ja kompakti kertomus, että sen voi lukea kerran kesässä. Se ei anna jokaisella lukukerralla jotain uutta, vaan aina saman: tärkeintä on yrittäminen, ei onnistuminen.
FAKTA: Golfvirta
• Pohjois-Atlantin virta Meksikonlahdelta Jäämerelle
• Virtausnopeus (max.) 8 km/h
• Leveys (max.) 200 km
• Virtaus (max.) 150 000 000 m³/s
Julkaistu Kipparin kirjahyllystä -palstalla 10/2012
