Testit

Arkistojen aarteita: Willy’s 650 – Perusvarma yhteysvene

Kokeneissa käsissä syntynyt Willy’s 650 on yllätyksetön, mutta toimivan tuntuinen yhteysvene Pohjanmaan rannikolta.

03.10.2019

TekstiTimo Sarkkinen

KuvatJuha Virtanen/Otavamedia

Ajan trendit näkyvät selvästi isojen, yli kuusimetristen avoveneiden markkinoilla. Yhä useampi niistä valmistetaan alumiinista, kun taas lujitemuovisten tarjonta on käynyt niukemmaksi. Kotimaiset vaihtoehdot on laskettu melkeinpä yhden käden sormilla.

Pari vuotta sitten esitelty Willy’s 650 on pienen valmistajan vastaus isompien merkkien ehdokkaille. Esimerkiksi Yamariniin, Bellaan ja Flipperiin verrattuna se on pelkistetty perusvene. Ehkä juuri sellainen, jossa kulkevat huoletta niin perheenjäsenet kuin saarimökin remonttitarpeetkin.

Pohjanmaan rannikolla Pietarsaaressa toimivalla valmistajalla on pitkä kokemus monen sortin yhteysveneistä. Kun Willy’s tuli markkinoille 1990-luvun alussa, ensimmäiset mallit olivat tuolloin suosittuja takahyttiveneitä. Niille oli kysyntää myös Ruotsissa ja Norjassa. Pitkälti vientikaupan ansiosta yritys selvisi silloisen laman yli.

Willystä perustamassa ollut Hannu Björkman muistelee, että perinteisten takakoppiveneiden suosio kuitenkin hiipui 1990-luvun puolivälissä – ja pian hiipui liiketoimintakin. Vuosikymmenen loppupuolella Willyksen nimellä tehtiin vielä pelkistettyjä 4–6 metrin avoveneitä, kunnes muotit jossain vaiheessa myytiin Norjaan. Sikäläiset siirsivät tuotannon Puolaan, ja veneitä markkinoitiin 2000-luvulla nimellä NorYacht Willy’s.

Suomessa Willyksestä ei kuultu aikoihin mitään. Björkman lähti käynnistämään tuotantoa pienimuotoisesti vuonna 2006. Ensimmäinen uusi malli oli keskipulpetilla varustettu 4650, joka sittemmin siirtyi Suomi-veneiden mallistoon. Toinen malli, Willy’s 4400, on edelleen omassa tuotannossa, ja sen meriitiksi voi laskea voiton Kipparin nelimetristen veneitten vertailussa 5/2012.

Pienenä pysynyt yritys tekee vuosittain 10–15 venettä. Nyt esiteltävä Willy’s 650 ei kuitenkaan jää pitkäksi aikaa malliston lippulaivaksi, sillä ensi kaudeksi on valmistumassa 8-metrinen, Targan kaltainen ympärikäveltävä hyttimalli.

Askelmat keulassa, laidoilla ei

Kokovalkoinen Willy’s näyttää ensisilmäyksellä todella kookkaalta avoveneeltä. Vaikutelma syntyy ennen kaikkea korkeista varalaidoista, 1,80 m pitkän toimittajan vyötärö oli lähes samalla tasalla. Kun vene on erinomaisen vakaa, syntyy väistämättä mielikuva turvallisesta koko perheen yhteysveneestä.

Korkeista laidoista saattaa kuitenkin olla kiusaakin. Ajatellaan vaikka laiturille nousemista kyljittäin kiinnitetystä veneestä. Se ei tahdo onnistua pitkäjalkaiseltakaan, kuinka sitten lapselta? Puolessavälissä laitoja pitäisi ehdottomasti olla askelmat.

Perästä pääsee laiturille vaivattomasti takapenkin kautta, mutta siellä ei sitten ole pulpetin kaiteita tukena.

Keulasta kulkemiseen on riittävät porrastukset ja kaiteet. Vaikka keulapenkki on laaja, se palvelee epäilemättä enemmän askelmana tai tähystystasona kuin istuimena. Näin kookkaassa ja korkealaitaisessa avoveneessä keulassa matkustaminen on toki turvallisemman tuntuista kuin pienemmissä paateissa.

Toimivat tilat yhteyskäyttöön

Willyksen tilaratkaisuissa ei ole mitään erikoista tai ennennäkemätöntä. Esteetöntä turkkitilaa on eniten keulassa. Sinne kelpaa lastata isompia tavaroita, niitä jotka ensimmäisenä nostetaan maihin perille tultua.

Tilaa riittäisi kalastukseenkin, mutta näin korkeat laidat eivät etenkään heittokalastusta palvele. Ainakin pienestä virvelimiehestä tuntuu siltä, kuin olisi muurien suojissa. Keula- ja peräpenkkien päälle on toki hyvä nousta viehettä linkoamaan.

Kookas keskipulpetti antaa kelpo suojan kuskille ja vieruskaverille. Harmi vain, ettei ergonomia ole oikein kohdillaan. Vaikka penkit säätäisi aivan taka-asentoon, jalkoja joutuu pitämään melko ahtaasti 90 asteen kulmassa. Lyhyillä pyrähdyksillä tästä ei kärsi, mutta pitkillä taipaleilla taatusti. Ratkaisuksi pulpettia pitäisi muotoilla alaosastaan niin, että jalat saisi ojennettua tukea vasten.

Erillispenkkien ja peräpenkin väliin jää riittävästi tilaa ainakin sellaiseen matkantekoon, joka ei keskeydy evästelyä kummempiin aktiviteetteihin.

Ison avoveneen parhaita puolia on, että peräpenkille mahtuu jopa neljä aikuista kyytiläistä. Mukavuutta arvostavat voivat hankkia tyylikkään mustan pehmustesarjan, johon kuuluu myös selkänoja.

Perinteiset säilytystilat

Säilytystilaa on perinteiseen tapaan penkkien alla ja pulpetissa. Siinä mielessä Willy’stä voi pitää ”vanhanaikaisena”, ettei laajoja laitapintoja ole avattu ja hyödynnetty lokeroiksi. Mutta aivan kelpo tilat veneessä on nytkin.

Keulapenkin alle mahtuu melko isojakin kasseja ja reppuja. Kiinnitysköyden saa nopeasti käsiinsä parhaasta mahdollisesta paikasta, avolokerosta keulakannen alta.

Peräpenkin alla on tilaa odotetun paljon. Siellä olevia letkuja ja polttoainesäiliön tuuletusputkia voisi järjestellä vähemmän näkyville. Käsikäyttöinen pilssipumppu kuuluisi ulos kansien alta, helpommin käytettävään paikkaan. Ärsyttävää on, että tämän hintaluokan veneessä säilytystilan kantta joutuu pitämään ylhäällä kädellään kaasujousen sijasta. Sellaista kaipaisi muihinkin istuinlokeroihin.

Pulpetin alaosan säilytystilaa on hieman hankala käyttää ohjaamon puolelta jalkojen juuresta, mutta samaan tilaan pääsee helposti pulpetin etupenkin kautta. Akku jää turhan etäälle kummaltakin puolelta.

Tutussa paikassa, perässä moottorikaivon molemmilla puolilla on tilavat köysilokerot. Pienen harmin aiheuttaa kuomukäärö, jota pitää nostaa lokeroiden kansien tieltä. Aina toivoisi, että tällaisetkin yksityiskohdat olisivat loppuun asti mietittyjä, vaikka kuomu lisävaruste onkin.

Vakaa ja vauhdikas

Willyksen laaja tehosuositus, 70–150 hevosvoimaa, herättää spekulaatiot sopivimmasta voimanlähteestä. Esittelyveneessä potkusta vastasi suosituksen suurin, 150 hevosvoiman Tohatsu.

Koeajolenkin aluksi huomio kiinnittyi miellyttävän matalaan melutasoon. Siitä sopii kiittää sekä Tohatsun suunnittelijoita että venettä, jossa moottori murisee etäällä ohjaamosta. Keskustelu vieruskaverin kanssa sujui ääntä suuremmin korottamatta reippaassakin vauhdissa.

Liukukynnystä ei juuri huomaa, jos antaa tehon puhua. Epäilemättä liukuun nousu sujuu mallikkaasti myös pienemmällä ja mahdollisesti kevyemmällä moottorilla.

Niille, jotka kuskaavat isoa porukkaa tai nauttivat vauhdikkaasta matkanteosta, 150 hevosvoiman mylly on joka tapauksessa harkinnan arvioinen. Kahden hengen kuormalla huippunopeus nousi parhaimmillaan 40,9 solmuun. Valmistajan mukaan 115 hevosvoimankin teholla päästään lähelle 40 solmua.

Ajokäytös oli kaikilla nopeuksilla juuri sellaista, kuin yhteysveneeltä sopii toivoa: vakaata, rauhallista ja johdonmukaista. Trimmitasoja veneessä ei ollut, eikä niitä jääty kevyttuulisena koeajopäivänä kaipaamaan.

Käsittelyä häiritsi vain tässä yksilössä jähmeästi toiminut hydrauliohjaus, josta valmistaja tiesi varoittaa jo ennen koeajoa.

Willystä ei nyt päästy koettelemaan kohtuullisessakaan aallokossa, mutta muiden veneiden isommat peräaallot se halkoi varsin eleettömästi. Runkoäänistä saattoi kuitenkin päätellä, ettei kovan kelin matkanteosta seuraa ehkä mukavinta musisointia.

Esittelyveneessä oli lisävarusteena keulapotkuri. Joku voi ihmetellä, tarvitaanko moista todella tämän kokoisessa avoveneessä, mutta korkealaitaisessa Willyksessä on melkoisesti tuulipintaa. Ainakin kokemattomissa käsissä keulapotkuri on satamapyörittelyissä verraton apulainen.

Luottoresepti rannikolle

Pienellä mutta kokeneella venevalmistajalla on kirkas käsitys siitä, millaista venettä rannikolla tarvitaan. Sen tulee herättää turvallisuuden tunne olemuksellaan. Sen pitää olla niin iso, että kyytiin mahtuu oman porukan lisäksi satunnaiset vieraatkin, ja tavarat päälle.

Erikoisuuksia ja hienouksia siihen ei kukaan kaipaa. Riittää, että vene palvelee luotettavasti reissusta toiseen.

Aika näyttää, tuleeko Willy’s 650:stä rannikon asukkaiden ja mökkiläisten luottokumppani. Edellytyksiä siihen on. Tilaratkaisut toimivat yhteyskäytössä, vene on vakaa paikallaan ja ajossa, eikä työn laadussa ole moitteen sijaa. On esimerkiksi ilahduttavaa huomata, että kaikki saranat on kiinnitetty ”vanhaan hyvään tapaan” ruuveilla ja muttereilla, eikä missään näy pop-niittejä.

Willy’s maksaa 150 hevosvoiman Tohatsun kanssa 34 500 euroa, mikä tuskin pelottaa tosiostajaa pakoon. Esimerkkinä kilpailijoista, pienemmän Yamarin 61 CC:n pakettihinta on Yamaha F150 -moottorin kanssa 35 940 euroa.

Mainittakoon vielä, että valmistajan kanssa voi neuvotella yksilöllisistäkin ratkaisuista. Jos vaikkapa perään kaipaa lisää tilaa, takapenkki voidaan jättää pois. Veneen saa myös kohtuulliseen lisähintaan haluamallaan runko- ja kansivärillä.

Lue esittely digilehdestä 7/2016

Willy´s 650

Pituus 6,5 m

Leveys 2,5 m

Paino 850 kg

Valmistusmat. lujitemuovi

Henkilöluku 8

CE-kategoria C

Tehosuositus 70–150

Koeajomoottori Tohatsu BT150A

Polttoainesäiliö 145 l

Vakiovarusteet mm. hydrauliohjaus, kaiteet, kölirauta, käsikäyttöinen pilssipumppu, virran ulosotto 12 V, pulpetin ja ajopenkkien suojahuppu.

Lisävarusteet ajokuomu, patjasarja, keula-potkuri, Raymarine Dragonfly -monitoimilaite.

Hinta 19 900 €

Koeajovene alk. 34 500 €

Valmistaja H.Björkman Ky, Pietarsaari

 

 

Lue myös nämä

X