Veneitä ja matkailuautoja varten häkävaroittimille on säädetty täydentävä lisästandardi. Venekäyttöön hyväksyttyä varoitinta koskevat vaatimukset kohdistuvat lähinnä häkävaroittimen korroosion suojaukseen ja kosteusolojen kestävyyteen. Venekäyttöön hyväksyttyä häkävaroitinta on kaiken kaikkiaan hankala löytää.
Häkävaroittimen toimintalogiikka on vene- ja asuntovaunukäytössä sama kuin huonetiloissa. Häkävaroitin ottaa huomioon ilmassa olevan häkämäärän ja altistumisen keston.
Varoittimen pitäisi reagoida häkään samalla tavalla kuin ihmiskehon. Suuri määrä häkää aiheuttaa vaaran nopeasti ja matalampi häkäpitoisuus vaikuttaa hitaammin, mutta ajan myötä jopa tappavasti.
Häkävaroitin hälyttää portaittain sen mukaan, kuinka paljon ilmassa on häkää ja kauanko häkäaltistus on kestänyt.
Häkäpitoisuus ilmaistaan prosentin ja promillen kaltaisella suhteellisella yksiköllä ppm. Kun häkäpitoisuus saavuttaa 100 ppm:n, hälytyksen on tultava 10–40 minuutin aikana. Edellä mainittu hälytyspitoisuus ei ole vielä hengenvaarallinen, vaan ollaan pitoisuustasolla, jolla voi esiintyä päänsärkyä, huimausta ja pahoinvointia 1–3 tunnin altistumisella. Mikäli häkää on 300 ppm, pitää äänimerkki kuulua 3 minuutin kuluessa.
Häkävaroitin veneessä
Asuttavissa veneissä palovaroitin on pakollinen, mutta se ei varoita häkäkaasusta. Erillinen häkävaroitin pitäisi sijoittaa samoihin tiloihin polttoainetta käytettävien laitteiden kanssa.
Makuutiloissa on syytä olla oma hälytin jokaisessa erillisessä tilassa. Häkää voi tulla veneen ilmanottoaukoista myös ulkopuolisista lähteistä savuvanana, esimerkiksi lähellä olevista muista veneistä tai ajoneuvoista, grilleistä ja aggregaateista. Lämmitys ja tyhjäkäynti ovat yleisimpiä vaaratekijöitä.
Ohjeita pitää noudattaa huolellisesti. Häkävaroittimen väärä sijoittaminen estää sen toiminnan. Tavalliset häkävaroittimet eivät myöskään kestä pakkasta niiden tunnistimissa käytettävien kemikaalien jäätymisvaaran vuoksi.
Lue lisää markkinoilla olevista häkävaroittimista Kipparista 7/2020.
