Nivelakselia ja sen laakereita ei ole helppo vaihtaa itse. Akselin saa kuitenkin palasteltua pulteista irrottamalla, jolloin sen voi viedä pajalle. Hinnoittelu on aina tapauskohtaista. Koska nivelakselin konstruktio muistuttaa legopalikoista rakentamista, on tärkeää ottaa mitat ennen kuin irrottaa vanhan akselin. Jos identtistä ei voi rakentaa, on tiedettävä, miten uusi kasataan. Ja se on millimetripeliä.
Vinkuminen alkaa Hangon läntisen lopussa kierrettäessä Galtenia. Matkaa Korppooseen olisi vielä kuuden tunnin verran. Kurkistus taka-avotilan lattialankkujen alle kertoo, mistä on kyse: akselin laakeri on komeasti räjähtänyt.
Rikki! Akselin laakeri räjähti, mutta vaikka pakka savusi kuumana, se ei hirttänyt kiinni. Rikkoutunut laakeri hajotti myös liu’un suojana olleen muhvin.
Akseli kuitenkin pyörii, joten matka jatkuu. Moottorin lämpö nousee, sillä vastus lisääntyy. Ääni on lopulta korvia kirvelevä ja kuumana käyvä laakeripakka savuaa, mutta Matleena ei jätä merelle. Kesäpaikan laituri saavutetaan vain puoli tuntia myöhässä arvioidusta aikataulusta ja juhannusjuhlat pelastuvat.
Ikiaikaista tekniikkaa
Matleenan tekniikka edustaa kovaa rautaa, mutta vanhoista osista 1980-luvulla koottu paketti on tuttu vesillä. Tämän rakentaja oli aikanaan rahtilaivan konemestari.
Veneet ovat pitkäikäisiä, parikymmentävuotias on vielä ihan kurantti. Toisaalta vesillä on kalustoa, joka on laskettu ensimmäisen kerran vesille jo 1960-luvulla. Kun sellaisen veneen konehuoneeseen katsoo, käy selväksi, että tekniikka on yksinkertaista ja huollettavissa, mutta kummallisen näköistä.
Yksi omanlaisensa tekniikka on nivelakseli, jollainen on lähinnä tuttu kuorma-autoista ja traktoreista. Moniin vanhoihin veneisiin on asennettu maamoottori, siis alkujaan kuivalle maalle kiinteästi sijoitettu moottori, joka on tarkoitettu esimerkiksi sähkön tuottamiseen tai vannesahan pyörittämiseen.
Matleena on laskettu veteen 1982, mutta sen ilmajäähdytteinen, kolmesylinterinen valssimoottori on palvellut ensimmäiset vuosikymmenensä sairaalan varageneraattorina. Deutz SS on 1960-luvulta, kuten tuntuu olevan myös muu tekniikka. Ei siis ihme, että siinä on myös nivelakseli.
Nivelakseleissa on katkopaikkoja, joissa akselin osat ovat pultein kiinni toisissaan. Nivelakselin etu on helppo huollettavuus: palaset irti ja pajalle, kuten edellisen poksahduksen jälkeenkin. Silloin se myös jurmahti kiinni, eikä potkuri enää pyörinyt.
Laakerin vaihto on ammattilaisen hommia. Olen nuorena vaihtanut Birelin ja Dinon karting-autoihin taka-akseleiden laakereita, mutta nyt ei tee mieli edes kurkistaa pakan sisälle. Tekniikka on rautakankitasoa, jota osaisin käyttää vain verkonpainona. Mutta osaava tekee siitä hetkessä jälleen soivan.
Samalla kun akseli on pajalla, siitä kannattaa vaihtaa ristit. Ne ovat Matleenassa ties kuinka vanhat ja loppuun ajetut. Edellisellä kerralla vaihdettiin toinen, nyt myös se edellisellä kerralla vaihtamatta jäänyt. Tee se itse -osuus rajoittuu akselin irrottamiseen ja takaisin kiinnittämiseen.
Ongelma itse tekemisessä on neulojen saaminen ristissä kohdilleen. Jos yksi neula menee poikittain, lukkorengasta ei saa kiinni.
Juha Rihti S&N Cardanista varoittelee omatoimista korjaajaa. ”Jos sitä kovasti hakkaa paikalleen, kuppi menee herkästi rikki. Mutta kyllä sen kova seppä itsekin toki vaihtaa…”
En ole kyllin kova seppä.
Yllä vanha akseli, alhaalla uusi. Koska konstruktio uusittiin, vanhan akselin ylimääräinen katkaisukohta poistui ja rakenne keveni. Mitta säilyi kuitenkin samana. Räjähtänyt laakeri vaihtui pakan sisällä vaivatta, uusi vastaava löytyi hyllystä.
Uuteen akseliin vaihdettiin toinen risti.
Vesi ruostuttaa
Ongelma nivelakseleissa ja niiden laakereissa on vesi, joka merellä pääsee kaikkiin paikkoihin.
”Vesi ruostuttaa liu’ut, laakerit ja nivelet”, Rihti sanoo.
Kun nivel alkaa olla tiensä päässä, se jumittaa. Kun sitä kuitenkin käytetään, se tulee väljäksi, ja väljä nivel päästää akselin kuluttamaan laakerit rikki. Ongelma korostuu, jos akseli on rakennettu täysin suoraksi. Kuluneen nivelakselin kuulee korvalla, sillä se jyristää.
”Nivelakselissa pitäisi olla nivelien kohdalla aina pieni kulma. Puolitoista astetta on ristien kohdalla hyvä, silloin neulat elävät oikein kupeissaan.”
Laakeripakka toimii neljällä pultillaan samalla akselin kiinnityspisteenä runkoon.
Nivelakseli edustaa tekniikkaa, jossa kehitys on löytänyt korkeimman tasonsa jo hyvän aikaa sitten. Rihti kertoo, että mitään merkittäviä innovaatioita ei ole syntynyt useaan vuosikymmeneen. S&N Cardanissa luotetaan Spiceriin, jonka 1310- tai 1330-nivelet ovat hyväksi havaittuja.
Työ pysyy mielenkiintoisena, sillä vaikka tekniikka on samaa, sovelluksia on – kuten nyt Matleenassa, johon on tehty erikoinen konstruktio.
”En ole tällaiseen törmännyt. Joku on sen noin tehnyt, jostain syystä.”
Koska vanhaan akseliin ei voi vaihtaa nivelristejä, akseli rakennetaan pajalla uudestaan. Mitta säilyy samana, enää jännittää, oliko alkuperäiselle tekniikalle joku muu syy.
”Tällä lailla akseli myös kevenee merkittävästi. Luulen, että tämä on parempi”, Juha Rihti ounastelee.
Kardaanikuningatar on jokamiesautoluokasta tuttu kunniamaininta, ja nyt Matleena on sitä jälleen
Huolto tärkeää
Ristejä huolletaan rasvaamalla nipoista. Erityisen tärkeää se on, jos on ajettu akseli kuumana. Silloin rasva juoksee kerkeästi nivelistä pilssiin.
”Monessa paikassa nipat ovat sellaisessa paikassa, että sinne ei tule rasvaa laitettua. Silloin se kestää sitten sen minkä kestää”, Rihti sanoo.
Kiinni on! Korppoossa kesäpaikan laiturissa maannut Matleena odotti uutta akselia, sai sen ja matka takaisin Helsinkiin Utön, Jurmon ja monen muun hienon sataman kautta voi alkaa.
