Seiskareiden tarina alkoi 70-luvun lopulla, kun espoolaisen Tekno-Marinen Rauno Kurki-Suonio osti huutokaupasta Finnark F 7:n runkomuotit. Hankinnan jälkeen Kurki-Suonio suunnitteli veneen kannen ja sisätilat uusiksi yhdessä Veikko Ålanderin kanssa. Näin syntyi ensimmäinen Seiskari, joka sai mallinimeksi S-23. Kilpailijoiden tavoin siinä oli keulahytin ja ohjaamon lisäksi takana pieni lasten kamari.
Ensimmäistä mallia valmistettiin vuosien saatossa eri versioina yli 300 kappaletta.
Vuosikymmenten aikana Seiskarit ovat tulleet tutuiksi ympäri Suomen niin merellä kuin järvillä, sillä niitä on valmistettu lähes 700 kappaletta.
Turvalliset kannet
Harvassa vastaavan kokoisessa veneessä keulakannella liikkuminen on tehty yhtä helpoksi kuin tässä Seiskarissa. Veneeseen on myös helppo nousta laiturilta reilun kokoiselle ankannokalle, jonka alla on kiinteät tikkaat.
Keulassa kulkeminen on turvallista, sillä kaiteet ovat korkeat ja ohjaamon päällä olevat tartuntakaiteet jatkuvat reilusti katon etupuolelle.
Iso ankannokka, kiinteät keulatikkaat sekä korkeat keulakaiteet tekevät keulan kautta kulkemisesta helppoa. Ohjaamon katon tartuntakaiteet ulottuvat lisäksi hytin etupuolelle lisäten turvallisuutta. Katolla on iso aurinkopaneeli.
Keulassa on iso, mutta matala ankkuriboxi.
Perässä on koko veneen levyinen säilytyslokerolla varustettu uimataso. Peräankkuri on hyvin esillä omassa telineessään ja vastakkaisella puolella sijaitsevat teleskooppimalliset uimatikkaat. Tartuntakahva helpottaisi ylösnousua.
Itsetyhjentyvä avotila on pieni. Sen molemmille puolille on kuitenkin saatu mahtumaan säilytyslaatikolliset penkit, joiden välissä on helppokäyttöinen saranoitu pöytä. Lisälevyn ja patjan avulla avotilaan saisi auringonottotason, joka toimisi myös varapunkkana.
Uudenveroisen kuomun alla on 175 sentin seisomakorkeus.
Avotilasta aukeavat näppärät ja tilaa säästävät liukuovet sekä sisälle että pieneen wc-tilaan. Tilajärjestely toimii hyvin.
Itsetyhjentyvän avotilan penkeille mahtuu istumaan tiivistäen kaksi puolelleen. Pöytä on saranoitu ja sen käyttöönotto on helppoa. Kuomu on uudenveroinen.
Sisätilat suunniteltu kahdelle
Sisälle astutaan askelman verran alaspäin. Kajuutan korkeus on 185 senttiä, eli useimmille veneilijöille riittävästi. Oikealla reunalla olevassa pentterissä on paljon pöytätilaa, yksi-liekkinen Wallaksen liesi ja pesuallas.
Säkkimallisen vesitankin tilavuus on ainoastaan 50 litraa.
Kaapistoissa on paljon säilytystilaa, mutta helppokäyttöiset vetolaatikot puuttuvat. Sivukannen alle pöytätason päälle saisi helposti askarreltua lisää hylly- tai kaappitilaa.
Pentterin ja konekopan väli on ahdas, mutta toisaalta se ei haittaa, sillä kokki pystyy työskentelemään kopan päällä istuen. Satamaoloissa kulkuaukko kasvaa, kun kipparin penkin kippaa eteenpäin.
Ruokailuryhmässä on tilaa ainoastaan kahdelle. Jääkaappi sijaitsee keulimmaisen penkin alla, ja muuta säilytystilaa on jalkatilassa luukun takana.
Pentterissä on paljon pöytätilaa, kun kuskin penkki on ensin kipattu eteenpäin. Pienillä virityksillä sivukannen alle saisi lisää säilytystilaa. Kattilan pitimet olisivat hyvä lisä. Konekoppa toimii hyvänä istuimena kokille. Pöydän ympärillä on tilaa ainoastaan kahdelle. Lisää pöytätilaa on takakannella. Jääkaappi on keulimmaisen penkin alla.
Salongin ja ohjaamon välissä on puolilaipio, ja tilan jakaa ainoastaan verho. Verhon takaa paljastuva keulapiikki on veneen kokoon nähden todella tilava. Lisälevyn avulla siellä yöpyy hyvin kaksi aikuista ja lapsi.
Veneessä ei ole vaatekaappia, mutta punkkien alla on säilytystilaa.
Kuskilla on edessään perusmittaristo. Eteenpäin näyttävä kaiku on hyvä lisä, mutta plotteri on vanha ja pieni.
Kipparin penkkiä ei saa säädettyä pituussuunnassa, mutta ylös nostettava penkin etureuna helpottaa seisaaltaan ajoa. Molemmin puolin venettä on helppokäyttöiset kattoluukut, joista yli 170 senttiä pitkä kippari ylettää tähystämään hyvin.
Moottorissa voimaa
Tämän Seiskarin koneena on italialainen 100-hevosvoimainen FMM. Samalta tehtaalta valmistuu moottoreita myös esimerkiksi Fiatille.
Sopivin matkavauhti on 12 – 14 solmua, jolloin kulutus on kohtuullinen 0,8 – 1,0 litraa merimailia kohden. Samalla melutaso pysyy matalana. Tehoreserviä on, sillä huippunopeus on lähes 20 solmua, mutta Seiskaria ei puoliliukuvana veneenä ole suunniteltu niin koviin nopeuksiin.
Sähköntuotannosta huolehtii ohjaamon katolle tukevasti asennettu 90 watin aurinkopaneeli.
Akselivetoisen veneen huoltokustannukset ovat perävetolaitteellisia veneitä pienemmät, sillä niissä ei tarvitse huolehtia vetolaitteellisen veneen tavoin kalliista paljekumien vaihdoista.
Ilman keulapotkuria Seiskari vaatii kuskilta reippaita otteita satamamanöövereissä, mutta harjoittelemalla niihin oppii.
Hyvään kotiin
Tämä siistikuntoinen ja vähänajettu Seiskari oli jutun teon aikaan myynnissä Naantalissa Nautionessa. Hintapyyntö oli 27 500 euroa. Seiskari ei ehkä ole laiturin modernein vene, mutta se toimii loistavasti kahden hengen matkaveneenä.
Muita vastaavankokoisia ja -hintaisia akselivetoisia matkakäyttöön soveltuvia veneitä on tarjolla vähän. Yksi vaihtoehto voisi olla Virossa valmistettu Stormer 7, vaikka sen suunnittelussa on painotettu Seiskaria enemmän ulkotiloihin. Hitaampaan vauhtiin löytyy esimerkiksi uppoumarunkoinen Bella 700. Keulahytilliset ja akselivetoiset Commodor ja Bella 8001 ovat pykälää suurempia ja hintakin pomppaa reilusti ylöspäin.
Käytettyä katsomassa -juttu on julkaistu Kipparissa 6/2019.
Tekniset tiedot
Seiskari 242 CC
Vuosimalli 2007
Valmistaja Tekno-Marine
Pituus 7,30 m
Leveys 2,48 m
Syväys 0,70 m
Paino 1 500 kg
CE-luokka C/5 henkeä
Vesisäiliö 50 litraa
Septitankki 50 litraa
Moottori FNM ATM-100 E, 100 hv, akseliveto, 355 h
Polttoainesäiliö 140 litraa
Hinta 27 500 €
