Tilaa
Testit

Q Club -sähkövene – Vuokravene töpselillä

Yhteiskäyttöön räätälöity Skipperin ja Q Yachts:in sähköuutuus pääsee heti ensimmäisellä kaudella todelliseen kestotestiin.

26.09.2022

Tekstijouko saarinen

KuvatJuha Lindvall

Kenelle: Kiireettömälle, hiljaisuudesta nauttivalle veneilijälle. Ennakkoluulottomalla asenteella varustetulle uuden kokeilijalle.


Ensimmäinen maili sähköisellä Q Club -uutuudella on takana ja aamu on vasta alullaan. Kippari on päässyt koeajamaan ensimmäistä protomallia heti tehtaan luovutuksen jälkeen.

Q Yachts on kotimainen vuonna 2016 perustettu yhtiö, jonka ensimmäinen vene oli täysin sähköinen Q30-daycruiser.

Q Club on kehitetty yhteistyössä vuokravenetoimija Skipperin kanssa. Suunnittelun lähtökohtana on ollut ahkeraan kausikäyttöön soveltuva kaupunkivene, josta on karsittu pois kaikki ylimääräiset yksityiskohdat. Skipperin toiveesta veneeseen on lisätty yhteiskäyttöön soveltuvia ominaisuuksia, kuten kumisuojus terävässä keulassa. Myös biminikatteen saa kasattua helposti kansiluukun alle piiloon.

Keulaa suojaava kumi on tarkoitus vaihtaa vielä rungon väriseksi.

Veneen viimeistelytaso on korkea. Laadukas vaikutelma jatkuu kaikkialla, myös piiloon jäävissä kohdissa kuten luukkujen sisäpuolella.

Keulassa on mukava pöytäryhmä mukitelineineen. Kippari pääsee osallistumaan seurusteluun matkustajien kanssa, kun puhe ei huku moottorin meluun.

Kipparin penkki on mitoitettu kahdelle.

Hulppean kokoinen tekninen tila sijaitsee takarungossa. Säilytystilan lisäksi siellä ovat laturit ja säätimet.

Takaluukun päällä on komea patjataso. Se tosin soveltuu käyttöön vain satamissa tai erittäin tyynellä kelillä, sillä tasolla ei ole laitoja tai kahvoja mistä pitää kiinni.

Koko veneen sisätilojen läpi jatkuva kaide helpottaa kulkemista ja veneessä liikkumista.

Pelkistetyn ohjauspisteen kummallakin sivulla on asiallisen tukevat kahvat.

Takaluukun päällä on komea patjataso.

Erilainen ajettava

Liikkeelle lähtö on täysin äänetön, kuten sähköiseltä veneeltä osaa odottaa. Mutta se on jopa niin äänetön, että jäin kaipaamaan äänigeneraattoria satamamanöveereihin. Voiman säännöstely tuottaa nimittäin hieman hankaluuksia, koska kipparin katseen pitäisi olla ympäristössä eikä kierroslukumittarissa. Tämä luultavimmin helpottuu hallintalaitteen liikeradan tullessa tutuksi.

Mutta erityisesti kun on kyse vuokraveneestä, voisi vaimea ääni olla paikallaan. Sammuisi ääni sitten vaikka, kun kahvaan ei ole minuuttiin kajottu.

Q Club on erittäin ketterä kääntyjä. Lähes tasainen, silitysrautamainen takarunko pyörähtää todella reippaasti ympäri. Ominaisuus yllätti ripeydellään, kun käänsin keulan tulosuuntaan kylkikiinnitystä varten.

Nähtäväksi jää muodostuuko uimatason ulkokulmista yhteiskäytön heikko paikka, koska on vaarana että ne venettä käännettäessä osuvat laituriin.

Skipperin Yamarin-kalustosta poiketen Q Clubissa istutaan keulassa saman pöydän äärellä.

Reilun kokoisen säilytystilan perällä sijaitsevat laturit ja muu elektroniikka erotetaan väliseinällä yhteiskäyttöveneessä.

Rantakäärme

Veneen CE-luokka on C, joka pitää sisällään enimmillään kaksimetrisen merkitsevän aallonkorkeuden. Q Clubin suunnittelukriteerit eivät ole kuitenkaan painottuneet kovan kelin ominaisuuksiin.

Koeajossa meidän oli ylitettävä avoimesta aukosta puhaltavan kymmenmetrisen tuulen alue, jotta pääsimme suojaisille vesille. Pian kävi kuitenkin ilmi, ettei taloudelliseksi ja kevytkulkuiseksi suunniteltu runko ollut tuulisella alueella aivan kotonaan. Pysty keula kyllä halkaisee vastalaineen ilman pienintäkään iskua, mutta kylkien suorat pinnat heittävät veden suoraan ylöspäin. Kokemus on märkä. Vastaiseen ja sivuvastaiseen tuuleen ajettaessa kaikki keulan pöydän ääressä istuneet kastuivat, myös kippari.

Toinen negatiivinen ilmiö liittyi veneen suuntavakauteen. Mahdollisimman kevyesti kulkevaksi suunniteltu runko on hyvin tasainen pohjastaan. Tämä aiheutti mutkittelua ja jatkuvaa ohjauksen tarvetta.

Toinen ikävämpi ominaisuus tuli myötäaaltoon kulkiessa. Tasapohjaisuudestaan johtuen vene pyrki voimakkaasti kääntymään poikittain, eikä propulsion teho riittänyt vastustamaan tätä. Myös sähköpuoli teki koeajopäivänä omat kiusansa. Kaukohallintalaite hukkasi ajoittain yhteyden moottoriin. Mielenkiintoista tässä oli se, että joka kerralla kesti hetken ymmärtää työnnön loppuneen. Taustaäänissä ei huomannut mitään muutosta. Kerran jouduimme tekemään järjestelmälle nollauksen akustolta. Muuten vika korjaantui itsekseen.

Linjakkaan kapea Q Cub kulkee runkonopeudellaan erittäin pienellä vastuksella.

Nopeaa reagointia tuotekehityksessä

Olisi erikoista, jos uudella prototyypillä ei olisi uutuuden oikkuja. Korostettakoon tässä, ettei venettä ollut vielä laitettu asiakaskäyttöön ja juuri näillä muutaman viikon koeajoilla haluttiin testata järjestelmiä ja ominaisuuksia. Näin sen pitää ollakin, eikä kuluttajaa tai loppukäyttäjää saa asettaa tuotetestaajan asemaan.

Valitettavasti tuntuu silti, että yhä useammissa tuotteissa kuluttaja joutuu haluamattaan raakileen testaajaksi.

Nopeasta reagoinnista ja valmistajan halusta kehittää tuotettaan kertoo se, että alle viikko koeajon jälkeen järjestelmäpäivityksellä oli päästy yhteysongelmista eroon. Samoin suuntavakaus on hoidossa ja moottorin alle oli asennettu testattavaksi uusi 3D-tulostettu lisäevä.

Tuotekehittelyssä 3D-tulostaminen on avannut uusia mahdollisuuksia etsiä nopeasti ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin.

Vene on otettu asiakaskäyttöön elokuussa ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Q Club poikkeaa ajo-ominaisuuksiltaan Skipperin muusta kuukausivuokrattavasta kalustosta. Luonnonsatamiin meno ei ole yhtä helppoa kun alumiinirunkoisilla sähkökipillä varustetuilla veneillä. Q Club soveltuu parhaiten kaupunkimaiseen ympäristöön.

Suuri sähkövene on vesillä vielä kummajaisen asemassa. Huoltoasemalla veneen ympärille kerääntyi joukko kiinnostuneita veneilijöitä. Skipperillä veneen käyttöoikeudet myytiin hetkessä loppuun. Kiinnostusta ekologiseen ja hiljaiseen veneilyyn siis riittää. Eräs veneeseen tutustunut olikin tiivistänyt tuntemuksensa sanoilla, ”kuin purjehdusta ilman säätämistä”.

Kovassa yhteiskäytössä kuomut ovat kovilla. Tässä tapauksessa testaajat eivät osanneet kuitenkaan laittaa sitä paikalleen ollenkaan.

Riittääkö akusto kruisailuun?

Sähköveneilyn suurin kysymys on energian riittävyys. Veneilyssä se tarkoittaa uudenlaista ajattelua, tai oikeastaan paluuta vanhaan. Uppoumanopeudella veneen tehon tarve on melko pieni. Kun runko nostetaan liukuun, kasvaa tehon tarve huomattavasti. Tästä syystä edes kohtuullisella toimintaetäisyydellä varustetut sähköveneet ovat uppoumarunkoisia.

Q Club -veneen kulutusta ei tällä kertaa mitattu tarkasti. Hallintalaitteen välittämä tieto moottorista antaa kuitenkin karkeasti suuntaa hetkellisestä kulutuksesta. Kahden kilowatin teholla pääsimme viiden solmun nopeuteen. Täydellä, 7,5 solmun nopeudella kulutus oli jo 6 kilowattia. Viimeiset solmut haukkaavat siis leijonanosan akun kapasiteetista.

Latauskaapelin kiinnitys ei poikkea maasähkön kytkemisestä mitenkään. Lataukseen riittää laiturilla 16A pistorasia.

Skipperin yhteiskäytössä päivä on jaettu kahteen vuokravuoroon. Koska venettä ei näiden välissä ehditä lataamaan, on akun riittävyys päivän jälkimmäiselle käyttäjälle ratkaistu muilla keinoilla.

Akun kapasiteetti on ohjelmoitu puoliksi siten, ettei käyttäjä pysty kuluttamaan siitä omaa osuuttaan enempää. Kun varaustilanne siis näyttää aamupäivällä 10 prosenttia, on tämä kokonaiskapasiteetissa yli puolivälin.

Se, ettei ole kiire mihinkään, on yksi veneilyn hienommista tunteista. Sitä valitettavasti himmentää lievä, jatkuvasti korvan takaa kuiskiva huoli toimintasäteen riittävyydestä. Merellä välilatausasemia ei ole yhtä tiheässä kuin lähikauppojen takapihoilla. Jos isossa takaruumassa olisi se pieni, salkkumallinen aggregaatti varalla, voisin ehkä keskittyä aidosti nauttimaan meren tuoksuista ja äänettömyydestä.

Q Club

Pituus 7,3 m, Leveys 2,1 m, Paino (ilman moottoria) 1 356 kg

Valmistusmateriaali lujitemuovi

Henkilöluku 6

CE-luokka C

Koneteho (suurin sallittu) 10 kw

Valmistaja Q Yachts

Hinta ei tiedossa

Lue myös nämä

X