Veneen akku unohtuu helposti silloin, kun kaikki toimii hyvin. Moottori käynnistyy ongelmitta ja sähkölaitteille riittää virtaa. Näin voi mennä vuodesta toiseen, jos akun talvisäilytyksestä huolehtii hyvin.
Veneilijät voi jakaa periaatteessa kahteen koulukuntaan: ne, jotka ottavat aina akun talveksi pois ja vievät sisätiloihin talvehtimaan, ja ne, joiden mielestä akun on parasta olla omalla paikallaan veneessä. Jako saattaa muodostua mielipiteiden lisäksi myös sen mukaan, miten hankalassa paikassa akku sijaitsee.
Molemmat tavat ovat hyväksyttäviä, kunhan tietää niiden eron akun kannalta.
Eron tuottaa lämpötila, jossa akkua säilytetään. Akun itsepurkautuminen voimistuu, kun lämpötila kasvaa. Jos akkua säilytetään lämpimässä sisätilassa, se tyhjenee nopeammin kuin kylmässä säilytetty akku, vaikkei se olisi kytkettynä mihinkään.
Sisätiloissa säilyttämiseen kannattaa siis valita mahdollisimman viileä, hyvin tuuletettu tila. Tuuletus estää latauksessa mahdollisesti muodostuvien kaasujen kerääntymisen ja viileys vähentää itsepurkautumista.
Kylmässä veneessä säilyttäminen merkitsee pienempää itsepurkautumista, mutta silloin on huolehdittava, että akku ei pääse tyhjentymään täysin ja sen myötä jäätymään. Akun purkautuessa alkavat vesi ja rikkihappo erottua toisistaan, ja jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa vesi pääsee jäätymään.
Täyteen ladatulla akulla kylmänkesto on parhaimmillaan yli 60 celsiusastetta pakkasta, kun taas tyhjä akku voi jäätyä jo muutamassa pakkasasteessa. Ja kun akku jäätyy, se on hyvin todennäköisesti tuhoutunut, jolloin tilalle on hankittava uusi.
Muista ladata syksyllä
Vaikka akku ei jäätyisikään, heikkenee sen kunto, jos sitä säilytetään varaukseltaan vajaana. Näin käy riippumatta lämpötilasta, eli tämä on myös nollan yläpuolella säilytettävien akkujen ongelma.
Heikkeneminen johtuu akkulevyjen sulfatoitumisesta, joka voi johtaa tyhjässä akussa suurempien, sähköä johtamattomien sulfaattikiteiden muodostumiseen akun sisällä olevien levyjen pinnalle.
Kiteiden poistaminen on hankalaa, joskin joissain akkulatureissa on erillinen sulfaatinpoistotoiminto, jossa nopeilla jännitteen ja virran muutoksilla koetetaan murtaa sulfaattikiteitä ja siten eheyttää akkua.
Parhaiten sulfatoitumisen aiheuttamat ongelmat vältetään pitämällä akku aina mahdollisimman täydessä varauksessa. Tällöin akun purkautuessa muodostunut lyijysulfaatti muuttuu takaisin aktiivisiksi aineiksi, eivätkä kiteet pääse kasvamaan liian suuriksi.
Akun navat ja kaapelikengät on pidettävä puhtaana, jotta hapettumat eivät lisää jännitehäviöitä kaapeloinnissa. Hapettumat edistävät myös ryömintävirtojen syntyä, jolloin akun itserpurkautuminen lisääntyy.
Kengät irti, puhdas pinta
Akku säilyttää energiansa hyvin kylmässä, mutta se ottaa uutta varausta kylmässä huonosti vastaan. Sen takia akku kannattaa ladata syksyllä hyvän sään aikaan, kun lämpötila on vielä kohtuullisen korkealla.
Ennen lataamista akun kaapelikengät on irrotettava ja akun pinta puhdistettava liasta ja kosteudesta. Lika ja kosteus eivät niinkään vaikuta lataamiseen, mutta akun varaustasoon talvehtimisen aikana puhdistus auttaa, sillä lika ja kosteus lisäävät akun pinnalla kulkevaa, akkua tyhjentävää ryömintävirtaa. Kaapelikenkiä ei laiteta takaisin akun napoihin, vaan akku säilytetään irti kytkettynä. Näin estetään akun tyhjentyminen veneen sähköjärjestelmän kautta.
Akun kaapelikengät tai ainakin toinen niistä on irrotettava talvehtimisen ajaksi, jottei akku tyhjene veneen sähköjärjestelmän kuluttaman virran vuoksi.
Nykyiset akut ovat yleensä vähähuoltoisia tai huoltovapaita, eli niiden nestetulppia ei voi avata ja kunto katsotaan vain ”tarkastussilmän” väristä. Mikäli kyseessä on kuitenkin perinteinen akku avattavilla tulpilla, on nestetaso tarkastettava ennen lataamisen aloittamista. Tason pitää aina olla levyjen yläreunan yläpuolella, ja nesteakuissa on yleensä mittaviivat nesteen minimi- ja maksimitasoja varten.
Kaapelikenkiä kytkettäessä ja laturia akkuun kytkiessä on järjestys niin, että ensin irrotetaan maakaapeli (-) ja sitten plus-kaapeli. Kytkentä päinvastoin, eli ensi plussa ja sitten maadoitus kiinni.
Laturi akun mukaan
Akkua ei voi ladata millä tahansa akkulaturilla, vaan ainoastaan älykkäällä, lämpötolakompensoidulla laturilla. Ctek-merkki on toiminut kuluttajille suunnattujen älylatureiden edelläkävijänä, mutta nykyään merkkivalikoima on jo laaja.
Akkulaturin koko on hyvä valita akun koon mukaan. Laturivalmistajien luetteloissa kerrotaan, minkä kokoluokan akkua milläkin laturilla suositellaan ladattavaksi, mutta yleensä latausvirta on noin viisi prosenttia akun kapasiteetista.
Viiden ampeerin laturia suositellaan siis aina sadan ampeeritunnin akun lataamiseen saakka. Tällaisella yhdistelmällä akku latautuu teoriassa noin 20 tunnissa tyhjästä täyteen. Todellisuudessa lataus kestää pidempään, sillä laturi ei voi syöttää akkuun koko ajan maksimivirtaa, vaan virta vaihtelee lataustilanteen mukaan.
Pienemmällä virrantuotolla varustettu laturi vie sitten sekä teoriassa että käytännössä kauemmin aikaa akun lataamiseen.
Jos akkuja on ladattavana useampi, niiden ei latauksen aikana pidä olla rinnankytkettynä toisiinsa, vaan akkujen väliset kaapelit on irrotettava ja akut ladattava yksittäin. Näin varmistetaan jokaisen akun varautuminen täyteen.
Käytä vain älylaturia
Perinteiset ”tyhmät” akkulaturit on jo syytä laittaa kierrätykseen, sillä ne eivät osaa rajoittaa latausvirtaa ja saattavat aiheuttaa ylilataamista ja sen seurauksena akun kiehumisen.Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa jopatulipalovaaraan.
Älykkäissä varaajissa on ylläpitotoiminto, eli sellaisen voisi periaatteessa jättää akkuun kiinni koko talven ajaksi. Tällöin laturi tunnustelee akun varaustilaa ja lataa sitä aina tarvittaessa täyteen pitäen varaustilan koko ajan 95–100 prosentin tasolla. Tämä toimii kyllä hyvin, kunhan laturiin ei tule vikaa, joka estäisi sen virranrajoituksen.
Myös venekerhoilla voi olla omia rajoituksia sen suhteen, saako lataamisen jättää käyntiin koko talveksi.
Jos akkua pääsee lataamaan myös talven aikana, kannattaa se ladata varmuuden vuoksi parin kolmen kuukauden välein. Silloin voidaan varmistua, ettei akun itsepurkautuminen tyhjennä sitä. Toki syksyllä täyteen ladatun akun pitäisi säilyttää varauksensa kevääseen saakka, mutta ei vara venettä kaada – etenkin jos akkua säilytetään pakkasessa.
Kun akku taas keväällä otetaan käyttöön, kannattaa akun navat ja kaapelikengät rasvata siihen tarkoitetulla rasvalla. Se estää hapettumista ja samalla on hyvä tarkastaa, että kaapelikengät ja niiden liitokset ovat hyväkuntoiset. Ohueksi syöpynyt sähköjohdin lisää vastusta ja saattaa estää moottorin käynnistymisen.
Akku kestää vuosia
Samat perussäilytysohjeet koskevat kaikkia lyijyakkuja, ovat ne sitten nesteakkuja, AGM-akkuja tai geeliakkuja. Jos on jo ehtinyt hankkia litiumioniakut, niiden talvisäilytys poikkeaakin huomattavasti perinteisestä. Säilytysohjeet kannattaakin varmistaa suoraan akkujen valmistajalta, jotta ei tee virheitä, jotka tuhoaisivat akun nopeasti.
Akku ei ole ikuinen, ja varaustilan ylläpito sekä talvisäilytyksessä että myös kesäaikana vaikuttaa kestoikään.
Erityisesti purjeveneissä saattaa akun varaus pudota moottorin käyttämättömyyden takia myös purjehduskaudella niin, että sulfatoituminen lyhentää ikää. Pahimmassa tapauksessa akku kestää silloin vain yhden veneilykauden. Oikein säilytettynä akun käyttöiän pitäisi kuitenkin olla 5–7 vuotta.
Lue myös:
