Kuten useimpina avovesikauden viikonloppuina Ilona ja Paavo Tuppurainen ovat parkkeeranneet veneensä Iivarinsalon hiekkarannalle Kallavedelle Kuopioon. Ja yleensä se on juuri tämä lahti, joka pariskuntaa kutsuu puoleensa.
”Hiekkaan kun ajaa, vene ei keinu. Olemme hieman huonoja nukkumaan laineikossa”, kertoo Ilona Tuppurainen.
Pariskunta aloitti veneilynsä pienellä Windspeed-tuulilasiveneellä. Koska veneily tuntui mukavalta harrastukselta, vene kasvoi nopeasti Finnsportiksi. Siinä oli jo hytti.
”Sen jälkeen perämoottorit jäivät, kun alle löytyi Jolly Jumper”, Paavo Tuppurainen kertoo.
Hidaskulkuisessa matkaveneessä oli Volvo Amazonin itse marinoitu keskimoottori.
”Helkkarin kovasti huuti, eikä se kulkenut mihinkään”, Ilona Tuppurainen muistelee.
Lopulta mittaa oli jo kymmenen metriä, kun pariskunta vaihtoi kolmehyttiseen, Taipalsaarella rakennettuun Norppa 9.9 -veneeseen. Se oli tehty seitsenhenkiselle perheelle ja siellä oli muun muassa kaksi ruokatasoa.
”Lapset olivat innoissaan. Veneilimme Saimaalla pitkiä matkoja. Soisalon kierros tuli tutuksi. Jossain vaiheessa lapsia veneily ei enää kiinnostanut ja jäimme suuren veneen kanssa kahdestaan.”
Isommasta pienempään. Norppa ”Jami” vaihtui Bellmariin, ”Donnaan”, kun Tuppuraiset halusivat päästä retkikohteissa rantaan asti ja koska jälkikasvun aikuistumisen myötä tilaa veneessä tuntui olevan tarpeettoman paljon.
Klassikko
Iivarinsalo on yksi keskeisistä Kallaveden retkeilysaarista. Usein käyville on muodostunut sinne oma yhteisönsä. Tuppuraiset olivat ystävystyneet saaressa vierailevien veneilijöiden kanssa.
Ystävät ajoivat veneensä yleensä samaan lahteen. Syksyllä, kun Kallavedellä vesi on tyypillisesti matalalla, Norpalla ei rantahiekoille ollut asiaa, koska sen syväys on 85 senttiä.
”Pääsimme vain tuonne viralliseen vieraslaituriin”, Paavo Tuppurainen muistelee.
Norppa tuntui muutenkin liian isolta kahdelle hengelle. Ja isotöiseltä, sillä Norpassa on paljon puisia osia, kuten esimerkiksi vanerinen yläosa.
Meni kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin askel pienempään tuntui järkevältä. Lopulta uusi vene, vuosimallin 1988 Belmar 575 CA, löytyi Visulahdelta. Belmar on klassikon maineessa.
Vuoteknon 1980-luvulla markkinoille tuoma venemerkki oli edistyksellinen ja muun muassa Kippari on kirjoittanut sen ”palauttaneen uskon suomalaiseen veneenvalmistukseen”. Ensimmäinen malli oli 755, jota seurasi vuonna 1986 esitelty ”pikkusisko” 575 CA. CA tarkoittaa takaovella suljettavaa salonkia.
Belmarin pohja on hyvässä maineessa. Paavo Tuppurainen allekirjoittaa näkemyksen: ”Ainakin Kallaveden terävät aallot se ottaa hyvin.”
”Vene oli samanlainen kuin ystävillämme Haaraloilla oli tuohon aikaan. Sattumalta myös veneiden sarjanumerot olivat peräkkäiset”, Paavo Tuppurainen kertoo.
Norppa kävi hyvin kaupaksi. Se meni ulkomailla töissä olevalle helsinkiläiselle.
”Heillä oli vaatimus, että pitää olla pitkä hytti, jonka katolle piti saada kanootteja. No Norpassa sellainen on.”
Uusi ostaja tarjosi summaa, joka oli Paavo Tuppuraisen mielestä hieman alakanttiin. Soitto vaimolle, joka sanoi, että ”anna mennä vaan”, ja kaupat olivat tehty.
”Summa riitti täsmälleen tähän pienempään veneeseen ja sen traileriin.”
Paavo Tuppurainen kertoo olevansa sen verran taikauskoinen, että ostetun veneen nimeä ei ole koskaan vaihdettu. Nimenä säilyi siis Donna.
Tuppuraiset eivät ole entistä venettään kaivanneet.
”Se oli yksinkertaisesti meille liian iso. Belmar on niin selvästi meille parempi vene, juuri nyt, tällä hetkellä”, Paavo Tuppurainen miettii.
”Me tykätään olla rannassa ja parhaat ystävät ovat näillä hietikoilla. Tätä venettä ei vaihdeta. Ei ainakaan niin kauan kuin vielä pääsemme kömpimään keulan hyttään. Siellä on hirmu mukava nukkua, mutta aika matala se tila on”, Ilona Tuppurainen sanoo.
Keulabunkka on tilassa, joka on aika matala. Vielä se on Tuppuraisille kuitenkin hyvin riittänyt.
Yamaha ei pamaha?
Belmar 575 CA on 5,85 metrisenä hämäävästi kymmenen senttiä mallinumeroaan pidempi. Leveyttä on 2,25 metriä.
Kajuutassa oli alkuperäisessä tehtaan versiossa makuu- ja ruokailutiloja neljälle ja se oli suunniteltu pienen perheen lyhyiden retkien veneeksi, ikään kuin aikakautensa day cruiseriksi.
Tuppuraiset ovat Donnaansa hyvin tyytyväisiä.
Eero Nissin suunnittelema vene on huolellista työtä. Siihen on saatu pieneen ja hyvin liikahtavaan runkoon isomman veneen infrastruktuuri.
Ystäväpariskuntaa oli omassa veneessään aiemmin närästänyt vain vesivessan puute. Tuppuraiset eivät sitä ole osanneet kaivata. Donnan edellinen omistaja oli poistanut veneessä alkuperäisen kemiallisen käymälän tilan ja asentanut paikalle jääkaapin.
”Se söi akut aina tyhjäksi rannassa, joten minä otin puolestani jääkaapin pois”, kertoo Paavo Tuppurainen.
Nyt samaan paikkaan on sijoitettu Wallaksen lämmitin. Tuppuraiset ovat myös rakentaneet veneen perään käyntisillan ja uusineet kaiteet, jotka olivat alkuperäisinä kovin pienet.
”Tilasin ne Toivalan metallista eloksoidusta alumiinista. Siitä on nyt hyvä kulkea, vaikka kansi on märkä.”
Tuppuraiset teettivät veneeseen taka-avotilan peittävän kuomun, jonka alla kesän helteillä onnistuu ulkokeittiössä ruoanlaitto. Suurin remontti oli perämoottorin vaihto. Vanha meni rikki Savonlinnaan suuntautuneella eskaaderiveneilyreissulla.
Koska Tuppuraiset veneilevät hyvin usein retkisatamissa, keittiön pitää olla asiallinen – sille tulee käyttöä.
”Yamaha ei pamaha, sanotaan. Se ei pidä kuitenkaan paikkaansa: olimme päässeet Kuopionlahdelta sata metriä, kun pamahti”, Ilona Tuppurainen kertoo.
Donnan männässä oli reikä.
”Oli kuuma kesä ja meillä vene maissa. Eikä uutta konetta meinannut löytyä mistään!”
Haussa oli aiempaa isompi eli 90 hevosvoimainen moottori. Vihdoin tärppäsi, kun kuopiolaisen vapaa-ajan koneiden ja tarvikkeiden kaupan H.S. Pitkäsen vintiltä löytyi todellinen erikoisuus.
”Evinruden 90-hevosvoimainen kaksitahtinen ruiskumoottori oli uusi, mutta varaston vintille seitsemän vuotta aiemmin tehtaan pakettiin unohtunut”, Paavo Tuppurainen kertoo.
”Se on ollut täydellinen.”
Nykyinen vene on palvellut Kuopion saariston lähiretkikohteiden lisäksi hyvin myös pidemmillä reissuilla Pohjois-Kallavedellä, Soisalon kierroksella sekä Summan reitillä.
”Poikani on sitä havitellut kalaveneeksi, kun tässä on targakaari. Olen luvannut, että pois suvusta tätä ei myydä.”
Tuppuraisten teini-ikäinen poika on innostunut kalastuksesta ja haluaisi asentaa targakaareen vapatelineet.
Tuplayllätys
Hauska yksityiskohta veneen vaihdossa koettiin ensimmäistä kertaa tuttuun Iivarinsalon hiekkarantaan ajettaessa.
Ystäväpariskunta oli nimittäin käynyt myös venekaupoilla ja kummatkin pariskunnat halusivat yllättää toisensa uudella veneellään.
”Satuimme tulemaan tänne samaan aikaan”, Paavo Tuppurainen kertoo.
”Katselimme molemmat tässä ankkuroituessamme, että keitä nuo ovat? Ei tunneta!”
Ilona ja Paavo Tuppurainen.
Veneessä
Ilona ja Paavo Tuppurainen
Kotipaikka: Kuopio
Vene: Belmar 575 CA, 1988
Omistuksessa: Vuodesta 2018
Kotisatama: Maljalahti, Kuopio
