Veneen sähköjärjestelmä koostuu virtalähteestä eli laturista ja akuista, kaapeloinnista sulakkeineen ja kytkimineen sekä sähköllä toimivista laitteista.
Sähkövika näkyy siten, että sähkölaite tai tai laitteet eivät toimi. Ellei vian syy löydy helposti, yleismittarista on suuri apu vian jäljittämisessä. On myös hyvä tuntea oman veneen sähköjärjestelmän rakenne tai osata lukea sähkökaaviota.
Useimmiten sähkövika on kaapeloinnissa, liittimissä tai katkaisimissa. Hapettumat, korroosio ja kosketushäiriöt ovat tyypillisiä vikoja.
Virtalähde eli heikkokuntoinen akku on toinen heikko lenkki, sillä lyijyhappoakkujen elinkaari on varsin lyhyt. Sähkölaitteet sen sijaan ovat melko luotettavia.
Kävimme Suomen venehuollossa mittaamassa Chris Craft 215:n sähköjärjestelmää ja veneiden yleisimpiä sähkövikoja.
Sea Hawkin, Suomen venehuollon Chris Craft 215:n sähköjärjestelmän sulake- ja kytkinpaneelit löytyvät kojetaulun irrotettavien paneeleiden alta.
1. Akun jännite
Akun jännite selviää yksinkertaisella jännitteen mittauksella. Mittauskärjet asetetaan akun napoihin rinnan, punainen plussaan ja musta miinukseen.
2. Pääsulakkeen kunto
Sulake voi joskus palaa niin, että silmämääräisesti se näyttää ehjältä. Sen kunto selviää jännitemittarilla. Tässä mitataan pääsulake. Käännä päävirtakatkaisija päälle ja mittaa jännite sen takanavalta. Sen pitäisi näyttää 12–13 volttia. Ellet tunnista etu- ja takanapaa, mittaa vuoron perään molemmista. Kumpaankin pitää tulla jännite, muuten sulake on rikki. Tässä mittarin musta kärki on moottorin miinuspisteessä, johon akun kaapeli on kytketty.
3. Jännite sulaketaulussa
Virransyöttöjohtimien kunnon voi tarkistaa sulaketaulun jännitekiskoista. Jos niihin tulee jännite, virransyöttö toimii.
Jos sulaketauluun ei tule jännitettä, vikaa voi etsiä akun ja sulaketaulun väliltä syöttöjohtimista joko jännite- tai resistanssimittuksella.
4. Sulaketaulun sulake
Sulaketaulussa olevan sulakkeen kunnon voi mitata jännitemittaauksella. Mittarin miinuskärki miinuskiskoon ja positiivinen vuorotellen sulakkeen molempiin liittimiin. Jännite ehjän sulakkeen molemmin puolin on 12–13 volttia. Rikkinäisen takapuolelle ei tule jännitettä. Toinen tapa on irrottaa sulake ja mitata sen jatkuvuus napojen väliltä.
5. Katkaisimen kunto
Katkaisimet ovat herkkiä komponentteja vikaantumaan. Kosketushäiriö ilmenee useimmiten sen sisäisillä kosketuspinnoilla. Katkaisimen kunnon voi mitata jännitemittarilla siten, että mittarin miinuskärki asetetaan jännitekiskon miinukseen ja pluskärki vuoron perään katkaisimen molempiin liittimiin. Kun katkaisin on päällä, jännite tulee molempiin napoihin. Katkaisin pois päältä jännite tulee vain toiseen.
6. Katkaisimen jatkuvuus
Toinen tapa mitata katkaisin on jatkuvuusmittaus. Katkaisin irrotetaan virtapiiristä, ja resistanssitoiminnolla mitataan kärjet sen molemmissa navoissa. Katkaisin päällä vastuksen pitäisi olla 0 ohmia (virtapiiri jatkuva), pois päältä ääretön (virtapiiri poikki).
7. Lampun kunto
Lampun kunnon voi tarkistaa irrottamalla sen kannastaan ja mittaamalla sen resistanssin. Ehjän hehkulampun pitäisi näyttää muutaman ohmin vastusta. Ääretön vastus tarkoittaa palanutta lamppua.
8. Jännite lampun-kannassa
Ellei lamppuun tule valoa vaikka se on ehjä, mittaa jännite sen kannasta molempien napojen väliltä. Ellei jännitettä tule, mittaa sen katkaisin ja sulake joko jännite- tai jatkuvuusmittauksella. Jos nämä ovat ehjät, viimeinen keino on mitata valaisimen virtajohdinten jatkuvuus yksi kerrallaan.
9. Diodin kunto
Käydään läpi vielä diodin mittaus. Kuvan kaltaisia diodeja käytetään perinteisenä latausjakajana usean akun järjestelmissä. Dioditkin vikaantuvat joskus. Jos latauksessa on hämminkiä, aloita mittaamalla diodit.
Diodi laskee virtaa vain toiseen suuntaan, kun jännite on korkeampi kuin sen kynnysjännite. Tämä on yleensä noin puoli volttia.
Irrota diodi. Tässä diodissa on yksi otto ja kaksi antoa. Valitse mitta-asteikoksi diodi. Mittaus ottoliittimen (keskellä) ja antoliittimen välillä tehdään kahteen suuntaan, eli kärkien paikat vaihdetaan välillä. Yhteen suuntaan tulos pitäisi olla 0 ohmia ja toiseen suuntaan diodin kynnysjännite eli 0,5–1 volttia. Toista toisen annon kohdalla.
Jos mittaus jomman kumman annon kohdalla näyttää molempiin suuntiin ääretön ohmia, diodi joutaa kierrätykseen.
Parhaat keinot vian etsinnässä
Yleismittareita saa hintahaarukassa 10–500 euroa. Venesähköissä pärjää huokeallakin, mutta aivan halvimpien kestävyys ja mittausvälineet ovat surkeita.
Mittarilta vaaditaan kolme tai neljä mittaustoimintoa: tasajännite ja -virta, resistanssi ja joskus diodi.
Jännitteen mittaus on yleispätevin. Sillä selviää akun, sulakkeiden ja johdotuksen kunto. Ylipäätään sillä voi selvittää, mihin saakka jännite tulee sähköjärjestelmässä.
Virtapiirin jatkuvuuksia voi mitata myös resistanssi- eli vastusmittarilla. Jos akkujen erotusdiodissa epäillään vikaa sen voi selvittää diodimittauksella.
Virran mittaus lienee veneessä vähäpätöisin, mutta sillä voi selvittää sähkölaitteen toimivuutta. Jos laitteen virrankulutus osoittautuu ilmoitettua pienemmäksi, laitteessa on vikaa.
Yksi jännitteen mittausta koskeva käytännön vinkki: hanki mittarin miinusjohtoon hauenleuka, jonka kiinnität jännitekiskon miinusnapaan. Silloin tarvitsee käsitellä vain plus-mittauskärkeä.
Jännitteen mittaus
Erittäin käyttökelpoinen mittaustapa. Sillä voi karkeasti todeta virtalähteen kunnon ja kaapeloinnin toimivuuden. Sillä voi ylipäätään tarkistaa, tuleeko laitteille jännite tai mihin asti se tulee.
Jännitemittaus tehdään aina virrat päällä. Mittauskärjet asetetaan mitattavan kohteen kanssa rinnan. Siis miinuskärki miinukseen ja plus plussaan.
Ellei käytössä ole yleismittaria, myös 12 voltin lampulla varustetulla virtakynällä voi tarkistaa, onko virtapiirissä jännite.
Virran mittaus
Virtamittauksella voidaan mitata johtimen läpi kulkevan virran määrä. Kun se mitataan laitteelle tulevasta johtimesta, laitteen ottotehoon nähden liian pieni lukema paljastaa, että laite ei toimi asianmukaisesti.
Virtamittari kytketään mitattavan piirin kanssa sarjaan, sillä virran tulee kulkea mittarin läpi. Se tarkoittaa, että piiri on katkaistava sopivasta kohtaa ja mittauskärjet kytkettävä niiden väliin. Virta mitataan jännitteellisestä piiristä, mutta kytkemisen ajaksi jännite kannattaa katkaista.
Huomaa, että jos mittaat virtaa rinnan, poltat mittarin sulakkeen tai koko mittarin.
Mittausjohtojen paikat
Mittari ei tiedä johtojen väreistä, mutta yleisten käytäntöjen mukaan punainen johto kytketään plussaan ja musta miinukseen.
Usein yleismittari kykenee vakioasetuksilla mittaamaan vain alle 200 milliampeerin virtaa, mutta veneen sähköjärjestelmässä virrat ovat paljon suurempia. Useimmissa mittareissa plus-mittausjohdolle on toinenkin liitin, jonka kautta voi mitata virtaa 10 ampeeriin asti.
Resistanssin eli jatkuvuuden mittaus
Vastusmittauksella voidaan mitata osittain samoja asioita kuin jännitemittauksella, mutta sillä tutkitaan johtavuutta. Jännitehäviöiden mittaamisessa vastusmittaus ei ole tarkka, sillä jännitehäviöt syntyvät suuremmalla virralla.
Jatkuvuusmittaus perustuu vastuksen mittaamiseen. Kun kärkien välinen vastus on pieni, virtapiiri on yhtenäinen. Ääretön vastus tarkoittaa avointa virtapiiriä, jonka syynä voi olla kosketushäiriö, irronnut liitin tai jopa katkennut johto. Jatkuvuusmittauksella voi tarkistaa myös lamppujen ja sulakkeiden toimivuuden.
Paremmat mittarit ilmaisevat jatkuvuuden äänimerkillä, jolloin mittaria ei tarvitse katsoa.
Vastusmittaus tehdään aina jännitteettömässä virtapiirissä. Kärjet asetetaan mitattavan komponentin kanssa rinnan eli sen molempiin päihin.
