Tilaa
Jutut

Huippukallis huippunopeus – Valitse sopiva teho veneeseen

Pitääkö polleja olla muutama Vermollinen, vai riittäisikö vähempi? Tehohuumassa on hyvä välillä laskeutua maan pinnalle, ja kerrata muutamia taloudellisuuteen ja tehonmääritykseen liittyviä perusasioita.

25.02.2019

TekstiKarel Kakko

KuvatKipparin arkisto

Isolla moottorilla on iso hinta ja pienellä moottorilla pieni hinta. Näinhän sitä yleisesti kuvitellaan. Totuus on kuitenkin toisenlainen.

Yhä useammin rakenteellisesti täysin sama moottori voi olla täysin eri hintainen riippuen siitä, kuinka paljon siitä otetaan tehoa ulos.

Tehoerot voivat perustua pelkästään erilaiseen ohjauselektroniikkaan ja säätöihin.

Esimerkiksi ”saman” dieselmoottorin hinta pompahtaa kymppitonnilla ylöspäin, kun 140 hevosvoiman sijaan tehoa otetaan ulos 220 hevosvoimaa.

Mitä tästä voi päätellä? Ainakin sen, ettei moottorin hinta muodostu niinkään raudasta, vaan moottorista irti otettavasta tehosta. Hevosvoimat siis ovat ne, jotka todellisuudessa maksavat.

Iso vene, isompi kulutus

Toinen yleinen kuvitelma on, että mitä enemmän moottorissa on hevosvoimia, sitä enemmän se kuluttaa polttoainetta. Totta teoriassa, mutta ei käytännössä.

300-hevosvoimainen moottori kuluttaa täydellä teholla kaksi kertaa enemmän kuin 150-hevosvoimainen, jos molemmat toimivat samalla hyötysuhteella.

Tällä tiedolla on kuitenkin eniten merkitystä siinä vaiheessa, kun valitaan venettä, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun siihen valitaan moottoria.

Jokaisella veneellä on nimittäin tietty optimaalinen nopeus, eli sopiva marssivauhti. Sen nopeuden saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii tietyn tehon, ja vastaavasti tietyn määrän energiaa tunnissa. Näin ollen vene ja miten sitä käytetään, luo pohjan tulevalle kulutukselle. Loogista, eikö vain?

Kulutuksen kannalta ei ole merkittävästi eroa siinä, käytetäänkö tuohon nopeuteen esimerkiksi puolet 300-hevosvoimaisen moottorin tehosta, vai 75 prosenttia 200-hevosvoimaisen moottorin tehosta.

Marssinopeuden vaatima energiamäärä ei muutu, oli moottorin huipputeho isompi tai pienempi.

Moottorin painolla on keskikokoisessa nykyveneessä entistä pienempi merkitys, koska moottorit ovat keventyneet ja veneistä tehdään pääsääntöisesti entistä kantavampia.

Ensimmäisen sukupolven Axopar 28 oli hieno esimerkki kuluttajaystävällisestä tehoalueesta. Lähtöteho on 150 hevosvoimaa, vaikka vene sietää ongelmitta 200 hevosvoimaa enemmän, eli yhteensä 350 hevosvoimaa.

Kartoita tarve

Jokainen venemalli, aivan kuten omistajakin, on yksilöllinen sen suhteen, millainen suorituskyky on tavoittelemisen arvoinen.

Valmistajat haluavat yleensä tyyppihyväksyttää veneensä mahdollisimman suurelle teholle. Ymmärrettävästi halu on suurimmillaan silloin, kun veneveistämö on sidoksissa johonkin moottorivalmistajaan.

Yli 50 solmun huippunopeuden saavuttava ”perhevene”, johon saa laittaa yli 300-hevosvoimaisen perämoottorin, ei ole nykyään tavaton näky. Mutta todellisuudessa moisia nopeuksia pääsee hyödyntämään hyvin harvoin, eikä meno ole nautinnollista muille kuin ehkä kuljettajalle.

Suomalaista hyötyähän tosin on sekin, että saa naapurin kateelliseksi.

Onko 200-hevosvoimainen moottori sitten aivan liian ”mopo” kyseiseen veneeseen, vai riittäisikö peräti 150 hevosvoimaa? Tähän kysymykseen saa varmimmin sopivasti väritetyn vastauksen hevosvoimakauppiaalta itseltään.

Perämoottorit on optimoitu suhteellisen suurille nopeuksille. Isoissa veneissä saavutetaan siksi usein parempi hyötysuhde marssinopeuksilla käyttämällä kahta pienempää moottoria, jolloin potkurien kuorimitus pienenee.

Tulkitse taulukoita

Vene-moottoriyhdistelmien kulutus- ja suorituskykylaskelmia voidaan tehdä monilla monimutkaisilla kaavoilla, joiden ruotiminen ja selvittäminen täyttäisi yksistään kokonaisen lehden.

Tehontarpeen kartoittamiseen on silti olemassa muutama helpohko nyrkkisääntö.

Aluksi on arvioitava tuleva käyttö ja tavoitenopeus. Tässä työssä esimerkiksi Kippari-lehden vuosien mittaan tekemät kulutus- ja suorituskykymittaukset ovat arvossaan. Niistä pystyy lukemaan paitsi venetyypille optimaalisen nopeusalueen, myös kyseisten nopeuksien energiantarpeen.

Selvitä siis kuinka paljon vene kuluttaa marssinopeuksilla. Siitä saa melko hyvän käsityksen tarvittavasta tehosta. Mikäli venettäsi ei löydy Kipparin mittaushistoriasta, tutkaile venettä, joka numeroiden valossa vastaa omaasi.

Bensiinimoottori kykenee tuottamaan noin kolmen hevosvoiman tehon yhdellä litralla bensiiniä tunnissa. Vastaava luku on noin viisi hevosvoimaa yhdellä litralla polttoainetta dieselmoottorissa.

Jos siis kulutus on esimerkiksi 30 litraa bensiiniä tunnissa taloudellisella 20 solmun marssivauhdilla, tarkoittaa se, että moottorista on käytössä vajaat 100 hevosvoimaa. Samainen vene saattaa yltää 40 solmun huippunopeuteen, kun kaikki 300 hevosvoimaa pistetään peliin. Silloin bensiiniä palaa jo noin 90 litraa tunnissa. Nopeuden tuplaaminen helposti siis kolminkertaistaa tuntikulutuksen.

Huippukallis huippunopeus

Vastoin yleisiä kuvitelmia, tehon puolittaminen ei puolita suorituskykyä. Ja kääntäen: tehon kaksinkertaistaminen ei kaksinkertaista suorituskykyä, valitettavasti.

Hyvärunkoisen matkaveneen, kuten esimerkiksi XO Cruiserin (Kippari 4/18) kapasiteetti voi sietää 30, 40 tai peräti 50 solmun huippunopeuden. Siinä 40 solmun nopeus edellyttää karkeasti 150 hevosvoimaa enemmän tehoa 30 solmuun verrattuna, eikä sitä 50:tä solmua enää saavutetakaan lisäämällä vielä toiset 150 hevosvoimaa. Siihen tarvitaan jopa 300 hevosvoimaa lisää.

Tehontarve siis kasvaa eksponentiaalisesti, ja muutamat viimeiset solmut huippunopeudessa voivat tulla todella kalliiksi.

Toisena esimerkkinä mainittakoon Yamarin Cross 75, joka mittauksissamme (Kippari 8/16) kulki 300-hevosvoimaisella Yamahalla 52,3 solmua. Laskennallisesti monille riittävä 40 solmun huippunopeus saavutettaisiin sillä reilusti alle 200 hevosvoiman moottorilla, ja 100 hevosvoimalla päästäisiin vielä melkein 30 solmua.

Muista reservi

Laskelmissa on syytä muistaa, että tehoreserviä on aina oltava jonkun verran. Vaikka edellä esimerkkinä mainittu Cross 75 kulkisikin 80-hevosvoimaisella moottorilla teoriassa 24 solmua, ei reserviä juurikaan jää liukunopeuksiin raskaammin kuormattuna.

Jos laskeskellaan edelleen, niin 18 solmua merkitsisi noin 60 hevosvoiman työskentelyä, eli kevyellä kuormalla reserviä olisi vielä sillä 80 hevosvoiman tehollakin.

18 solmussa Cross 75 on jo kunnolla liu’ussa, mutta on sitten eri asia miten kiireisen nykyihmisen hermot kestäisivät moista matelua pidemmän päälle.

Tehoreserviä arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon myös veneen koko.

Tässä tullaankin seuraavaan asiaan, joka sekin saattaa aluksi tulla monelle yllätyksenä. Isommassa veneessä riittää yleensä pienempi tehoreservi kuin pienemmässä.

Tämä johtuu siitä, että kuorma (ihmiset, matkatavarat ym.) muodostavat pienemmässä veneessä suhteellisesti paljon suuremman osan yhdistelmän kokonaispainosta. Pieni avovene voi täyteen kuormattuna painaa kaksi kertaa enemmän kuin tyhjänä. Kymmenmetrisessä matkaveneessä näin ei ole koskaan.

Kuinka paljon reserviä sitten on syytä olla? Se riippuu täysin veneen käytöstä. Matkaveneissä on pääsääntöisesti riittänyt, että marssinopeuksilla käytetään korkeintaan 75 – 80 prosenttia moottorin tehosta. Kuormalle herkemmissä veneissä, esimerkiksi tyypillisessä 6 metrin avokeulaveneessä, voidaan lähteä siitä, että 50 prosentin tehoasetuksella veneen tulisi saavuttaa taloudellinen liukuvauhti.

Ja viimeiseksi, ennen kuin täysillä pyörimään lähtenyt säästövaihde saa yliotteen: vaikka liikkuisit aina yksin ja minimalistinen teho olisi riittävä, voi liian rohkeasti pienellä moottorilla varustettu vene olla vaikea myydä eteenpäin, säästäväisellekin ostajalle.

 

Lue myös nämä

X