Aiemmin maalatun veneen vesirajan merkitseminen on helppoa, kun maalausalueen rajaa vanhan maalin reunaan. Kesän vedessä olleessa veneessä yleensä myös näkyy todellinen vesiraja.
Uuden veneen kohdalla tilanne on hankalampi. Moni valmistaja helpottaa vesirajan määrittelyä pienen pienillä merkeillä, joita voi olla esimerkiksi metrin välein. Tällaiseen määrittelyyn liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä merkkien paikat on monesti määritelty laskennallisesti, ja niissä voi olla lopuksi heittoa veneen kuormauksesta johtuen.
Vaikka kaikkiin veneisiin vesilinjaa ei ole merkitty, yleensä jälleenmyyjältä saa mitat sen sijoittamiseen. Keulan ja perän mitat ovat käytännössä aina tiedossa.
Nyt tarvitaan silmän tarkkuutta ja käden vakautta. Ennen vanhaan vesilinjaa merkittiin pitkän, suorareunaisen riman avulla, mutta nykyteipit ovat korvanneet rimaviritykset.
Teipiksi tulee valita kohtuullisen leveä, mahdollisimman luja teippi, joka taipuu leveyssuunnassaan mahdollisimman vähän. Ohut maalarinteippi ei tähän sovellu, ei myöskään kapeat muoviteipit. Soveltuva teippi on esimerkiksi erittäin luja ja 50 mm leveä maalarinteippi. Se kestää voimakasta vetoa taipuilematta.
Veneen tulisi olla tasaisella alustalla. Merkitään keulamerkin korkeus maasta keppiin. Kiinnitetään teippi lujasti perän merkkiin ja vedetään sitä kohti keulaa. Teippiä ei vielä kiinnitetä veneeseen. Kepin avulla nähdään keulan kiinnityskohdan korkeus maasta.
Kun teippi on vedetty keulan tasalle, aletaan siirtää sitä kohti veneen kylkeä, johon apuri painelee sen kevyesti kiinni. Tarkastetaan sopivin väliajoin teipin suoruus ja korkeus keulassa. Kun teippi on vedetty koko matkaltaan kohdalleen, painellaan se kunnolla kiinni kylkeen.
Vesilinjan määrittelyyn voi myös käyttää laseria, jolla saadaan ehdottoman suora linja koko veneen mitalle. Monet huolto- ja jälleenmyyjäliikkeet ovat jo siirtyneet lasertekniikkaan.
LUE MYÖS: Veneen pohjan maalaus – tela tarkkana