Nyt pitäisi olla se aika vuodesta, kun Itämeren pohjoisosan jääpeite on laajimmillaan. Kun katsoo tuoreinta jääkarttaa, ei voi muuta kuin hämmästellä. Jäätä on vain nimeksi Perämeren rannoilla ja pohjukassa – muualla meriveden lämpötila lähtee pian jo kohoamaan.
Edellisen kerran vuonna 2008
Edellinen hyvin leuto jäätalvi koettiin vuonna 2008, jolloin jääpeitteen pinta-ala oli Itämerellä laajimmillaan 49000 km2. Itämerestä on keskimäärin jäässä hieman yli 200 000 km2. Tänä vuonna tulemme todennäköisesti rikkomaan ennätyksiä jääpeitteen vähäisyydessä.
Verrataanpa kulunutta talvea vuoteen 2008: molempia talvia yhdistivät voimakkaat länsi- ja lounaisvirtaukset, runsaat sateet ja hyvin leuto sää. Kuuluimme Atlantin merellisen ja leudon ilman vaikutuspiiriin, missä jääpeitteen muodostus oli hyvin hankalaa, sillä pitkiä pakkasjaksoja ei ollut.
Vedet lähtevät lämpenemään hyvin aikaisin
Maaliskuussa aurinko alkaa jo sulattaa lumia aukeilta paikoilta, samoin myös jääpeitettä. Kun tänä vuonna sulatettavaa ei juurikaan ole, auringon lämpö pääsee imeytymään suoraan maaperään ja suliin vesistöihin, minkä myötä sekä ilman että veden lämpötila pääsee kohoamaan nopeammin kuin monena muuna vuonna.
Kuluneena keväänä vesistöt saattavatkin lähteä lämpenemään nopeasti, kun jääpeitettä ei ole tai se sulaa ennätysvarhain. Forecan kuukausiennusteen mukaan sää näyttää pitkälle huhtikuuhun saakka tavanomaista lämpimämmältä – kuun vaihde näyttää myös aurinkoiselta.
Vesistöt sekoittuvat: täyskierto starttaa
Vesistöjen kannalta tärkeä kiertoliike pääsee tänä keväänä starttaamaan todennäköisesti hyvin varhain. Kun makeat pintavedet lämpenevät neljään asteeseen, alkaa happirikas pintavesi painua kohti pohjaa. Samalla pohjasta nousee ravinteikasta vettä kohti pintaa. Tämä kiertoliike on tärkeä pohjien happikatojen ehkäisemiseksi.
