Kotkassa kaupungin puistotoimi ja Kymenlaakson Jäte järjestivät kansalaisille rantojen siivoustalkoot ja Maretariumin sukeltajat perkasivat Sapokasta romua. Kaupungin traktorilla merestä nousseita romuja noutanut Vesku kertoo useamman veneen omistajana havainneensa myös positiivisia merkkejä Itämeressä. Kun taannoin kirkasta vettä joutui etsimään uloimmista saarista, alkaa se nykyään usein jo heti kaupungin rannoilta. Etenkin Kotkassa hän epäilee tilanteen parantuneen teollisuuden vesistöpäästöjen vähennyttyä.
Lukiolaisille Arttu Tommilalle ja Inka Paldanille Itämeren ongelmat näyttäytyvät lähinnä sinilevänä. Se rajoittaa monesti uimaan pääsyä kesälomalla. Nuoret kertovat syövänsä mielellään kotimaista kalaa, jonka pieni hiilijalanjälki olikin nostettu tämän vuoden erääksi tapahtuman pääteemaksi. Rantojen roskaaminen saa nuorilta tylyn tuomion. ”En arvosta”, toteaa Arttu Tommila kadulle roskaamista, vaikka vieressä olisi jäteastia.
Kansainvälinen yhteistyö katkolla
Itämeri ei valitettavasti ole säästynyt maailmanpolitiikan myllerrykseltä.
Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka oli tapahtumassa esittelemässä yhdessä korkeakoulujen kanssa toteutettua SIMREC-projektia. Kolmevuotisen projektin päämääränä on ollut vähentää öljyvahinkoihin liittyviä ympäristöriskejä Itämerellä. Simulaattoripohjaisella kansainvälisellä yhteisharjoittelulla on pyritty parantamaan toimintakykyä vahingontorjuntatilanteissa.
Hanke on ollut Venäjän ja Suomen yhteinen. Nyt yhteistyö on jäissä. Itämeren riskiarviot sen sijaan eivät varmasti ole juuri muuttuneet.