Suomen merialueilla kulunut jäätalvi oli hyvin leuto ja tällä hetkellä kiinteää jäätä löytyy enää lähinnä Suomenlahden pohjukoista ja Perämereltä. Jäidenlähdön aikaan merellä esiintyy erilaisia jäätyyppejä, joista tässä tekstissä esitellään yleisimmät.
Ahtojää
Ahtojää on joukko vapaasti ajelevia jäälauttoja, jotka ovat kasautuneet päällekkäin ”ahtaumiksi”. Ahtojääröykkiöt syntyvät, kun jääpalat tai -lautat puristuvat toisiaan vasten ja ne saattavat muodostaa jopa 20-30 metriä korkeita kasaumia. Ahtojäät aiheuttavat ongelmia erityisesti Perämeren laivaliikenteelle keväisin.
Kiintojää
Kiintojää on yhtenäinen, paikallaan pysyvä jääpeite, joka on kiinnittynyt rannikoihin, saariin tai matalikkoihin. Jäätä syntyy alueille, missä veden syvyys on enintään 20 metriä. Itämerellä jääpeite on laajimmillaan helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin suunnilleen 2/5 merestä jäätyy.
Kohvajää
Jos jää- ja lumipeitteen päälle pulpahtaa railoista vettä ja siitä muodostuva sohjo jäätyvät, muodostuu kohvajäätä. Se sisältää paljon ilmaa ja on melko huokoista. Kantavuus on jopa puolet teräsjäätä heikompi.
Ajojää
Ajojää on nimitys merijäälle, joka ei ole kiintojäätä. Ajojää liikkuu tuulten ja virtausten mukana ja sen liike saa jääkentän halkeilemaan. Itämeren ulapoilla valtaosa jäästä talvisin on ajojäätä.
