Rättikatto pohjalaisittain

Rättikattoinen Finnmaster on väljempi kuin perinteinen hardtoppari, muttei vielä täysiverinen retkivene. Kymmenvuotias mallisarjan varhaisyksilö osoittautui kokonaisuutena hyväkuntoiseksi, mutta kärsi pikkuvaivoista.

Hintapyyntö: 22 000 euroa

Kippari 5/2007

Finnavaus

 

Kun Finnmaster 6100 RC esiteltiin 1990-luvun lopulla, se tarjosi ihmeteltäväksi perinteisimmistä hardtoppareista poikkeavia ratkaisuja. Eihän läpikäveltävyyttä ja avattavaa rättikattoa ollut yhdessä nähty juuri missään vanhemmissa kuusimetrisissä retkiveneissä.
Ideana 6100:ssa on, että kun ajopäiväksi sattuu kaunis sää, kippari ja apumies voivat nauttia auringosta rullaamalla peitteen yltään. Yhtä helposti pääsee ajamaan seisaaltaan. Katon lisäksi taka-avotilan suojaksi voi totutusti asettaa kuomun.
Päältä ja takaa avoin, peitteillä suljettava vene toimii kuin monitoimiteltta: sitä voi avata, raottaa ja sulkea tarpeittensa mukaan. Mikä miellyttävintä, katteen allakin mahtuu seisomaan yli 180-senttinen, mikä ei onnistu matalakatteisissa hardtoppareissa. Toisin kuin niissä yleensä, Finnmasterissa kippari ja apumies myös istuvat väljästi katteen suojissa, heti keulan makuutilan takana.
Lähes väistämätön seuraus pitkälle perään ulottuvasta katteesta ja sisäperämoottoriversion vaatimasta konetilasta kuitenkin on, että avotila näiden välissä jää melko ahtaaksi. U-sohvalla kalustettuna se kyllä tarjoaa mukavat istumapaikat, mutta vaikkapa uistelijoille sohvasta on vain haittaa. Se kutistaa liikkumatilaa ja estää pääsyn laitojen viereen haavipaikoille.
Tilaratkaisuiltaan Finnmaster onkin ennen muuta retki- ja yhteysvene. Vaikka avotilassa on vähän tilaa liikkumiseen, sujuu se perän ja keulan välillä muuten luontevasti. Seisomakorkeuden ohella liikuskelua helpottaa leveähkö keskikäytävä jossa ei ole tasovaihteluita.
Retkeillessä hyödyllisistä varusteista kemialliselle pytylle on lokeronsa oikealla V-vuoteen patjan alla kipparin pulpetin edessä. Pentteri kokonaisuudessaan on käytettävissä sen jälkeen, kun on taittanut apumiehen penkin sivuun.

Läpikäveltävyys puntarissa

Laituriin keula edellä paikoitettuun läpikäveltävään veneeseen olettaa pääsevänsä luontevammin kuin naapuriveneisiin, joissa ei tätä ominaisuutta ole. Ovi auki ja hyttiin, taiteilkoot muut sivukansilla!
Näinhän sitä ajattelisi, mutta sisäänpääsy voi tyssätä etuoveen. Sitä ei nimittäin pysty avaamaan ulkoa, jos sen salvat on lukittu sisältä. Tällöin on miehistön ketterimmän kierrettävä ohjaamoon kapeaa sivukantta pitkin avatakseen oven toisille. Vaikka etuoven lukitseminen ei ohjaamoltaan avoimessa veneessä torjuisikaan monta rosvoa, ei sitä silti mieluusti jättäisi tekemättä. Pitää vain hyväksyä, että myös läpikäveltävässä veneessä sivukansia joutuu käyttämään veneeseen kulkiessaan.
Käyttipä kumpaa reittiä tahansa, korkeista sivukaiteista on apua keulakannelle astuessa. Sitten on mentävä askeleen verran ilman tukea, mutta pian saa otteen kulkusyvennyksen molemmilla puolilla olevista kaiteista. Niiden kyllä toivoisi olevan korkeammat ja jatkuvan edemmäs keulaan.
Etuoveen on kädensijojen puuttuessa tartuttava reunasta. Materiaaliltaan ovi on karkaistua lasia, joka ei käytössä naarmuunnu ja himmene samoin kuin akryylimuovi eli pleksi. Kahden kaasujousen tukemana ovi aukeaa ja menee kiinni hallitusti. Ainoaksi harmiksi paljastui, että oven lukitussalvat olivat jyrsineet sitä ympäröivää kumitiivistettä.
Avarasta oviaukosta pääsi ongelmitta sisälle, ja myös takaisin kannelle. Kulkua helpottava tiikkivaneriaskelma löytyi V-vuoteen irtopehmusteen alta, tässä yksilössä liimauksistaan irronneena. Uusintaliimaus on välttämätöntä, muutoin askelma tekee tepposet siihen astuneelle.
Perästä avotilaan laskeutuva kohtaa tutun pulman. U-sohvaa ei viitsisi talloa kengillään. Eipä tarvitsekaan, jos nostaa irtopehmusteet sohvan sivuilta pois siksi aikaa, kun miestä ja lastia pukkaa veneeseen. Myöskään pöytää ei kannata pitää jatkuvasti jalustassaan, niin ikävästi se tukkii koko perätilan. Tilaa vievän lasikuitupöydän sijasta Finnmaster-jälleenmyyjiltä voi tilata pienemmän tiikkipöydän. Se maksaa kuutisensataa euroa, mutta on nykypöytää paljon käytännöllisempi.
Kun avotilasta on asiaa peräkannelle, helppoa reittiä ei ole olemassa. Sinne on aina kivuttava sohvan kautta. Kumparemaista kantta on laskeuduttava aivan perään saakka ennen kuin saa jalkansa alle tasaista, karhennettua alustaa. Turvallista liikuskelu ei ole siinäkään, kun laidoilta puuttuvat apukaiteet.

 

Katkaisu

Finnyleis

Leveä keskikäytävä, jossa ei ole tasovaihteluita helpottaa veneessä liikkumista

 

Katkaisu

Perusohjaamo ja -pentteri

Tämän kokoisessa veneessä sisätiloista tulee helposti ahtaat tai vähintään ahtaan tuntuiset, jos tasovaihteluita on paljon ja jos keulatila on erotettu ohjaamosta väliseinällä. Näin ei Finnmasterissa ole, vaan sisätila on yhtenäinen, esteittä läpikäveltävä perän U-sohvalta keulavuoteelle asti.
Kippari ja apumies istuvat omilla penkeillään katteen suojissa, edessään pienet pulpetit. Apumiehen puoleinen on päältä tasainen ja reunustettu, joten siihen voi laskea taitetun kartan.
Tasaista pintaa saisi olla myös kipparin pulpetissa, joka on niin pyöristetty, ettei siihen saa nätisti asennettua edes pientä kaikuluotainta, plottereista puhumattakaan. Nyt kaikuluotain oli jouduttu asentamaan vinosti pulpetin oikeaan reunaan. Onhan se siinäkin käyttäjänsä lähellä, mutta asennusta roikkuvine johtoineen ei voi kehua kauniiksi.
Lisälaitteita voi asentaa kattoonkin, mutta silloin niiden näppäily vaatisi kurottelua. Oma haasteensa on myös johtojen piilottamisessa. Tässä yksilössä kattoon onkin ymmärretty asentaa ainut näppäimetön ja johdoton varuste, kompassi.
Molemmilta penkeiltä näkee hyvin eteen ja sivuille. Kiitos siitä kuuluu isoille ikkunoille sekä etuovelle, jossa ei ole mitään ylimääräistä näkyvyyttä rajoittamassa.
Kuten monissa pienissä retkiveneissä, Finnmasterissakin pentteri on piilossa apumiehen penkin alla. Ei kuitenkaan kokonaan, sillä puolet vesialtaasta ja hana ovat näkyvillä penkin vieressä. Vesilasillisesta voi siis nauttia vaikka kesken matka-ajon, kokkailu saa odottaa pysähdystä.
Nippuun taitetun penkin on tarkoitus sopia jalkatilaan pentterin ja pulpetin väliin. Nyt se törmäsi jälkimmäiseen ja piti puristaa paikalleen voimalla. Päällimmäiseksi jäävää penkin aluslevyä voi kokki hyödyntää laskutasona.
Wallaksen 800-liesilämmittimelle varattu syvennys osoittautui ahtaaksi jo yksiliekkiselle Origon spriikeittimelle. Vaikka keitin oli tilassaan aivan reunassa, sen yläosa ei mahtunut avautumaan kunnolla, mikä haittaa polttoainesäiliön irrottamista täyttöä varten.
Miellyttävää on, että 180-senttinen sopii seisten puuhastelemaan pentterin kupeessa. Tosin vesialtaaseen joutuu hiukan kurottamaan, koska se jää kokkiin nähden keittimen taakse. Ennemmin näiden kahden toivoisi olevan vierekkäin, jos tilaa rittää. Silloin vähenisi sekin vaara, että kärventää hihansa keittimen liekkeihin altaaseen kurkottaessaan.

 

Kemssillä varustettu keulatila

Erillinen vessatila ei kuusimetrisessä veneessä vielä innosta, kun tietää sellaisten olevan ahtaita kopperoita metriä pidemmissäkin retkiveneissä. Paikka kemialliselle pytylle riittää, ja tokihan Finnmasterista sellainen löytyy. Kipparin pulpetin edessä V-vuoteen alla oleva kemssi täyttänee tehtävänsä reissuilla, vaikka istunto on hieman turhan näkyvällä paikalla, kunnes hankkii verhot sivu- ja etuikkunoille.
Istuipa keulatilassa pytyllä tai patjoilla, ainakaan lyhimmät matkustajat eivät häiritsevästi peitä ikkunoita ja siten kipparin näkyvyyttä eteen. Niinpä keulassa voi oleilla hitaan matka-ajotaipaleenkin aikana. Soveltuakseen pitkäaikaiseen oleskeluun vuoteen pitäisi olla selkänojien ympäröimä.
Eväshetkinä iloa voisi olla irrotettavasta pikkupöydästä. Avotilan lasikuitupöydän säilytystila on lähellä keulavuodetta, apumiehen pulpetissa, mutta pöytää ei voi jalustan puuttuessa pystyttää vuoteen väliin. Ei se jää harmittamaan, sillä tuskinpa huteraksi ja kömpelöksi avotilassa todettu pöytä muuksi muuttuu keulassakaan.
Makuutila keulaan syntyy hardtoppareista totuttuun tapaan asettamalla lisäpatja V-vuoteen väliin. Nukkumaan mahtuu 2-3 henkeä, ja mikä mukavinta, pitkittäin tai poikittain. Vuode on 180 senttiä pitkä ja leveimmillään 185-senttinen heti pulpettien edessä.
Perän U-sohva kelpaa korkeintaan tilapäisvuoteena yhdelle lyhyelle ja möykkyisen makuualustan sietävälle. Vakavissaan sohvapaikkaa ei kannata laskea mukaan veneen yöpymiskapasiteettiin.

 

Konetilan tuuletusritilät huolenaiheena

Moottoritilan luukkua avatessa kävi ilmi, että lukitussalvat pyörivät tyhjää, ja että koko lukitusmekanismi oli keskeneräinen. Nätisti luukku kuitenkin nousi peräkannelta kahden kaasujousen avittamana.
Kumma kyllä, niin luukusta kuin peräkannestakin puuttuivat tiivisteet. Luukun sisäpuolelle on kyllä kiinnitetty äänieristemattoa, mutta kunnollisten tiivisteiden korvaajaksi siitä ei ole.
Missään veneessä konetilaan ei pitäisi päästä vettä äärioloissakaan. Nyt riskitekijöitä on useitakin, sillä konetilan toiset tuuletusritilät on sijoitettu perään törmäyslistan yläpuolelle. Vesilinjaan on matkaa vain nelisenkymmentä senttiä. Peruutettaessa kovassa aallokossa vettä saattaa jonkin verran päästä konetilaan, koska tuuletusritilöissä ei sisäpuolella ole joutsenkaula-putkia tai koteloita.
Voimanlähteenä konetilassa on MerCruiserin 4,3-litrainen V6-moottori, jonka suihkutustekniikalla piristetystä MPI-versiosta oli juttu viime numerossamme. Tässä veneessä kyse on vuonna 1997 valmistetusta ja seuraavana vuonna käyttöönotetusta merivesijäähdytteisestä kaasutinkoneesta. Samanlaisia on useissa Finnmaster 6100:ssa. Eikä ihme, sillä koneen potkun pitäisi riittää ainakin 35 solmun huippunopeuteen, hyvä matkanopeus on vajaan 25 solmun tietämissä.
Kymmenen vuotta vanha kone näytti ulkoisesti erinomaisen siistiltä. Myös pakokäyriltään, jotka kovassa käytössä olleissa merivesijäähdytteisissä koneissa ovat monesti enemmän tai vähemmän kärsineen näköiset. Koneen ajotuntimäärä ja huoltohistoria jäivät kuitenkin dokumenttien puuttuessa arvoitukseksi.
Tulevia huolto- ja korjaustöitä vaikeuttaa ahdas konetila. Koska moottorin vierellä ei ole tilaa seisoa, huoltomiehen on totuteltava työskentelemään rähmällään peräkannella.

Lastentaudeista vaivaa vanhanakin?

Nyt tutkittu kymmenvuotias Finnmaster paljastui sekä rungoltaan että sisätiloiltaan siistiksi. Kun moottorikin näytti lupaavalta, yhdistelmää voisi melkeinpä kutsua löydöksi.
Jokin kuitenkin jäi häiritsemään. Mallin varhaistuotantoon kuulunutta venettä nimittäin vaivasivat monet pikkuvaivat, joista juuri mitkään eivät ole edellisen omistajan tai puutteellisen huolenpidon aiheuttamia. Kyse on tehtaan mokista. Pahoja ne eivät ole, mutta kertovat viimeistelyn ja laadunvalvonnan unohtuneen tietyissä kohdin.
Kuluttajalle tämä herättää mielikuvan ripeässä tahdissa tehtävästä sarjatuotantoveneestä, joiden mahdollisia virheitä ei jäädä tarkastelemaan suurennuslasin kanssa. Kuinka muuten on selitettävissä, että veneestä löytyy peräti kolme liimauksistaan irronnutta tiikkivaneria pulpettien jalkatiloista sekä keulavuoteen askelmasta? Ja miksi ikkunan kehyksissä on ruuvinvääntimillä murjottuja, piikikkäitä ruuvin kantoja, jotka repivät takkeja ja paitoja?
Eräs harmeista oli U-sohvan selkänojasta repsottanut tekonahkaverhoilu. Muut pehmusteet olivat ehjät ja sopivan jämäkät istua.
Jotkin yksityiskohdat olivat idealtaan mainioita mutta materiaalivalinnat mättivät. Esimerkiksi katteeseen asennettujen mutterien päät oli peitetty sisäpuolelta fiksusti muovitulpilla, mutta ne olivat ajan myötä haljenneet tai murenivat kokeiltaessa käsiin. Myös ikkunoiden tiivistemassaa mureni sitä sormin kokeiltaessa.
Uimatikkaiden ja trimmitasojen harmonia oli sikäli pielessä, että alas laskettuina tikkaat kolahtivat päin oikeanpuoleista tasoa.

Hinta kohdallaan

Vertaillessa tämän paketin myyntihintaa muihin käytettyihin 6100:iin ja seuraajamalli 6400:iin selvisi, että parista 2003 vuosimallin bensa-sisäkoneella varustetusta 6400-mallista pyydettiin 36 000-38 000 euroa. Vuosimallin 2000 Royal Cruiser 6100 kolmelitraisella bensakoneella maksoi 26 500 euroa.
Uuden paketin listahinta on pienimmällä, 135-hevosvoimaisella Volvo Pentan bensakoneella noin 43 000 euroa. Kun kymmenvuotiaasta hyväkuntoisesta paketista pyydetään kutakuinkin puolet vähemmän, se pikemminkin houkuttelee hankintaan kuin pelottaa pois.
Bensakone ei ole tulevaisuutta ajatellen taloudellisesti huono vaihtoehto. Nythän tiedetään, että dieselmoottoreilla varustettuihin veneisiin pitää jatkossa tankata ankarammin verotettua dieseliä.
Jos siis bensapeli kelpaa eikä rättikaton tilalle haikaile kattoluukkua, Finnmaster tarjoaa vaihtoehdon niille, jotka toivoisivat veneeltä vähän väljempiä tiloja kuin perinteisimmät hardtopparit pystyvät tarjoamaan.

 

Kiitämme:

Siisti kokonaisuus, jämäkät ja ehjät patjat, läpikäveltävyyttä varauksin, keulatila toimiva yöpymiseen, oma lokero kemialliselle vessalle.

Moitimme:

Moottoritilan lukitussalvat pyörivät tyhjää, kolme sisätilan tiikkivaneria irti liimauksistaan, rakoileva rättikatto.

 

Uudempien mallien mausteina kattoluukku ja uimataso

Finnmaster 6100 Royal Cruiser esiteltiin syksyllä 1996 rinnakkaismalliksi aiemmalle, samaan runkoon perustuvalle perämoottoriversiolle, jonka mallinimi nykyisin on 6100 Royal OC. Sisäperämoottoriversiolla kokkolalaistehdas Finn-Marin pystyi haastamaan toisen samantyylisen kotimaisen retkiveneen, Aquador 22:n.
Royal Cruiseriin moottorivaihtoehtoina olivat pitkään MerCruiserin bensa- ja dieselsisäperäkoneet, vastasihan niiden silloinen maahantuoja Vator aiemmin myös Finnmasterin markkinoinnista.
Finn-Marinin toimitusjohtaja Osmo Roukala kertoo, että kolmelitrainen bensa-MerCruiser oli moottoreista suosituin, paljon asennettiin myös 4,3-litraisia V6:sia. Samoin 1,7-litraisia ihmedieseleitä näiden tultua markkinoille vuosituhannen alussa.
Ensimmäiset veneistä olivat kattopeite-versiota, mutta niitä valmistettiin vain joitakin kymmeniä. Sekä asiakkaat että tehdas pitivät enemmän täysleveästä kattoluukusta. Sellaisella kaikki veneet on varustettu 1990-luvun lopulta lähtien.
Kattoluukun myötä hytin sisäkorkeus hieman supistui. Kun se rättikattoversiossa on parhaimmillaan jopa yli 180 senttiä, kattoluukun alla pystyy seisomaan 175-senttinen, mutta muualla katteen alla sisäkorkeus on enimmäkseen noin 170 senttiä.
Kaudeksi 2003 tehdas uudisti mallin 6400 Royal Cruiseriksi. Näkyvin muutos on lujitemuovinen uimataso, jossa on uimatikkaat sekä apukaiteet. Hyvänä parannuksena konetilan toiset tuuletusritilät siirrettiin selvästi ylemmäs, sisemmälle peräkanteen. Tilaratkaisuiltaan ja monilta yksityiskohdiltaan 6100- ja 6400-mallit ovat kuitenkin hyvin samanlaisia.
Molemmat ova olleet suosittuja niin perämoottori- kuin sisäperämoottoriversioinakin. Ensiksi mainittuja on määrä valmistaa tänä vuonna lähes 80, jälkimmäisiä kolmisenkymmentä.
Nykyinen, kylkiraidaltaan ja sisustukseltaan tummansininen vene on mallistossa nimellä 6400 Royal Cruiser OC. Tehosuositukseksi ilmoitetaan 130-160 hevosvoimaa. Sisäperämoottoreiksi on valittavissa Volvo Pentan koneita.
Finn-Marinin kahden venemerkin, Finnmasterin ja Grandezzan markkinoinnista on viime vuodesta lähtien vastannut Kesko Marine. Lisätietoja malleista saa valmistajan nettisivuilta, www.finnmarin.fi. Perämoottoriversio 6100 Royal OC:sta voi lukea Kipparista 8/2005, jossa se oli vertailussa Yamarinin 5930:n kanssa.

Tekniset tiedot

Pituus 6,01 m
Leveys 2,3 m
Paino n. 1 300 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 4
Tehosuositus 75-150 hv
Polttoainesäiliö 120 l
Vesisäiliö 15 l
Myyntihinta 22 000 euroa
Valmistaja Finn-Marin, Kokkola, www.finnmaster.fi
Hinta käyttöönottovuonna n. 29 000 euroa (vene ja moottori)

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen