Yamarin 7400 BG

Kippari 7/2006

Sivistyneeseen retkeilyyn

Teksti ja kuvat Mikko Rajala ja Timo Sarkkinen

Kovasti kysytyn koko- ja ikäluokan retki-Yamarin osoittautui yksinkertaisen toimivaksi veneeksi, jonka sisätilat olivat siisteydeltään miltei uutta vastaavat. Ostohaluja laimensi lähinnä hintaan nähden köyhä varustelu.

Seitsemästä kahdeksaan metriin pitkiä matkaveneitä etsitään käytettyjen markkinoilta innokkaasti. Kokoluokkaan kuuluva, maineikas ja siistinä pidetty vene ei kauaa joudu ostajaansa odottamaan, kunhan se vain on fiksusti hinnoiteltu.
Tarjontaa on eniten malleista 1980-luvulta 1990-luvun alkuvuosiin. Silloiset suosikit, kuten Marinon ja Sea Starin seiska- ja kasitonniset sekä Flipperin 717 ja 760, ovat yhä edelleen tavoiteltuja käytettyinä. Osittain siksi, että vastaavanlaisia hieman uudempia on tarjolla heikonlaisesti, koska niiden myynti lamavuosina meni täysin jäihin.
Isojen veneiden kauppa piristyi laman hellitettyä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Valmistajat, jotka olivat selvinneet yli vaikean ajan keskittymällä pikkuveneiden myyntiin kotimaahan ja isompien vientikauppaan, kykenivät tuolloin tuomaan markkinoille ensiversionsa tulevan vuosituhannen retkiveneistä.
Eräs näistä oli nyt esiteltävä Yamarin 7400 Big Game. Sillä Yamaha-perämoottoreita maahantuova ja Yamarin-veneitä valmistuttava Kesko Marine vastasi retkiveneitten uudesti virinneeseen kysyntään. Kiinnostus oli taattu, kun uudessa veneessä uskallettiin toteuttaa vanhoista malleista poikkeavia ratkaisuja.
Huomiota herätti ennen kaikkea läpikäveltävyys. Kajuuttaan pääsee oven avauksella kannelta, ei pelkästään sivukansia pitkin, kuten useimmissa 1980-luvun matkaveneissä. Helppokulkuisuus oli suunnittelun lähtökohta laajemminkin. Ohjaamoon mitoitettiin reilu seisomakorkeus ja vain vessa erotettiin omaksi tilakseen ovella.
Aiemmasta 750 Big Game -mallista tuttu perän nukkumakajuutta jätettiin 7400:sta pois. Sitä ei haluttu eikä sille olisi jäänyt tilaakaan, sillä peräkannen alle piti mahtua sisäperämoottori.
Useimmissa 7400:issa se on Yamahan 165-hevosvoimainen ME 370 STI -diesel, joita asennetaan nykyäänkin veneen seuraajamalleihin. Toinen, erityisesti Ruotsiin myydyissä yksilöissä suosittu kone on ollut Volvo Pentan 170-hevosvoimainen KAD 32, diesel sekin.

Hillittyä tyyliä, vaihtelevaa käytännöllisyyttä

Mallisarjan ensimmäisiin kuuluva, haaleansiniraitainen Yamarin ei ulkonäöllään vangitse katsetta ollessaan telakoituna kirjavan venejoukkion keskellä. Vuodesta 2000 veneissä ollut laivastonsininen kylkiraita toisi olemukseen hiukan arvokkuutta, vaikkei sekään enää tunnu kovin piristävältä ja persoonalliselta väritykseltä.
Linjoiltaan 7400 Big Game on asiallisen konservatiivinen, ihan tyylikäskin, muttei kovinkaan sporttinen kuten vanhemmat pitkänokkaiset Yamarinit, 750 Big Game ja Big Ride. Silti muotoilu tyydyttänee ostajakuntaa, heissä kun lienee runsaammin käytännöllisyyden nimiin vannovia perheenisiä kuin trendivainuisia nuoria.
Ken käytännöllisyyttä arvostaa, kokee sitä jo veneeseen kulkiessaan. Keulakannen kulkutie on muotoiltu keskeltä syvemmäksi, jotta sivukaiteet olisivat sopivalla korkeudelle kannella kävelevälle. Ihan hyvin niihin yltääkin, vaikka ne kannen reunoille kiinnitettyinä jäävätkin hiukan etäälle. Kapeahkoilla sivukansilla liikkuvalle ne ovat juuri oikeassa paikassa.
Koska läpikäveltävyys toimii mainiosti, sivukansia pitkin kajuuttaan tulee tuskin kierrettyä. Luontevinta kulkutapaa korostettiin myöhemmissä malleissa. Niissä luovuttiin kokonaan yhtenäisistä, keulasta ohjaamon takareunaan ulottuvista sivukaiteista. Tilalle asennettiin erilliset katto- ja keulakaiteet.
Kulku kyljittäin kiinnitettyyn veneeseen on vähän pulmallisempaa. Jalalle ei perän avotilassa ole askelmia eikä sivupenkkejäkään. Jalkaa ei liioin saa soviteltua partaan päälle, tiellä on sen verran kaideputkea.
Ankannokkaa Yamarinissa ei ole, mutta perän uimatasoa voisi kutsua vaikkapa ankan pyrstöksi. Se on ikään kuin kansimuotin helma, joka on sangen nätisti pultattu ja saumattu runkoon. Uimatikkaat ovat piilossa tason alla.
Tässä veneessä tasolta pääsee avotilaan kulkuaukosta. Uudemmissa malleissa porttia ei enää ole, sillä perän varalaitaan piti saada CE-määräysten mukaisesti lisää korkeutta.

Huolena vetolaitteen maalipinta

Lähes kaikesta näki, että tämä Yamarin on nauttinut hyvästä huolenpidosta. Yhdeksän vuotta ja 515 ajotuntia eivät olleet tuoneet runkoon häiritseviä jälkiä. Muutamat yksityiskohdat kyllä kaipasivat parantelua, esimerkiksi molemmat kajuutan ovet. Takaoven karmit ja tiivisteet vetivät viimeisiään, jälkimmäiset myös etuovessa, joka oli vuotanut vettä sisään.
Suurin huolenaihe paljastui uimatason alta, moottorin vetolaitteesta. Sen maalipinta oli muuttunut monin paikoin siloisesta rosoiseksi, pahiten potkurin etupuolelta ja vedenottoaukkojen liepeiltä. Ilmiö voi olla seurausta esimerkiksi vääränlaisesta ja riittämättömästä anodisuojauksesta. Tai sitten joku veneen sähkölaitteista on vuotanut veteen virtaa, jolloin anodisuojauksestakaan ei välttämättä ole pelastajaksi.
Alumiiniseoksesta valmistetut vetolaitteet ovat tietyissä oloissa visaisia suojattavia. Järvivesissä vetolaite saattaa säästyä korroosiolta, mikäli anodit ovat sinkkien sijasta magnesiumia tai alumiini-indium -seosta. Jälkimmäisiä on esimerkiksi MerCruiser käyttänyt vuosia vetolaitteissaan.
Magnesiumanodeja suositellaan yleensä käytettäväksi lähinnä makeissa, puhtaissa järvivesissä. Suolaisissa vesissä ne saattavat aiheuttaa niin sanotun ylisuojauksen, kun anodin ja suojattavan kohteen jännite-ero muodostuu liian suureksi.
Sinkkianodien harmina on herkästi muodostuva oksidikerros, joka heikentää tai peräti estää anodin toimivuuden. Siksi ne vaativat säännöllistä puhdistusta hiomapaperilla ja RST-harjalla.
Anodisuojauksen merkitys korostuu, kun vetolaitteessa on teräspotkuri. Sähköisessä kontaktissa oleva epäjalompi metalli, tässä tapauksessa vetolaitteen alumiiniseos, alkaa syöpyä elleivät anodit toimi uhrimetalleina. Maahantuoja huomauttaa, että kun teräspotkurissa on kumikytkin, pitää käyttää potkurin taakse asennettavaa prikkaa, jossa on maadoitusrengas. Varaosanakin saatava prikka varmistaa, että potkuri on sähköisessä kontaktissa koneen muihin osiin ja sitä kautta anodeihin.
Vetolaitteen maalipinnan korjaus on parasta tehdä kerralla huolellisesti. Syöpyneet pinnat on hiottava pois, jonka jälkeen tarvitaan ensin primer-kerrokset ja viimeiseksi pintamaali vetolaitteen omaa sävyä käyttäen.
Jotta korroosio ei iskisi uusittuun maalipintaan, anodisuojauksen pitää toimia aiempaa paremmin. Magnesium- ja alumiini-indium -anodeita on toistaiseksi myynnissä rajoitetusti, mutta oikeanlaisia kannattaa tiedustella maahantuojan huollosta.

Kone kohtalaisesti huollettavissa

Konetilan isokokoinen luukku nousee avotilasta kunnolla auki, lähes pystyyn. Painava kansi kaipaisi kannattimikseen kaasujouset. Tilassa oleva 165-hevosvoimainen, makeavesijäähdytteinen diesel painaa lähes 500 kiloa ja on komea mitoiltaankin.
Koneen oikealla puolella ja edessä on jonkin verran tilaa huoltomiehelle. Käsiksi pääsee kiilahihnaan, suuttimiin ja öljytikkuun. Taemmaksi piiloon jää muun muassa imuilman suodatin. Öljynsuodatin taas on todella hankalassa paikassa, moottorin oikeanpuoleisten kiinnitystassujen tasalla.
Koneen vasenta puolta voi tarkastella avaamalla pistopunkan huoltoluukun. Mainio idea, kunhan muistaa pelastaa punkan patjan rasvalta nostamalla sen paikoiltaan tai peittämällä sen muovikelmulla ennen huoltohommien aloittamista. Luukku helpottanee muun muassa raakavesi- ja polttoainesuodattimen huoltoja.
Polttoainetankin huolto vaatii rakenteiden purkua konetilasta, eikä sittenkään onnistu kovin luontevasti. Tankki jää osittain kajuutan rappusten alle.
Konetilan vierestä oikealta avautuu kohtuullisen kokoinen säilytystila. Käsikäyttöiset tyhjennyspumput ovat varren kiinnitystä vailla valmiina molemmilla laidoilla. Akku ja pääkytkin löytyvät avotilan peräkulmasta, penkin alta. Tila tarvitsisi tuuletuksen ja akku niin jämäkän kiinnityksen, että se varmasti pysyisi paikoillaan silloinkin, kun matkalle sattuu aallokko, jota ei voida väistää.

Selkeät sisätilat

Kulku avotilasta kajuuttaan on vaivatonta: pari askelmaa alas ja perillä ollaan. Ikkunat ovat isommat ja niitä on enemmän kuin monessa kilpailijassa, mistä syystä kajuuttaan on saatu valoisuutta. Sitä lisäävät onnistuneet sisustuksen värivalinnat. Valkoisesta, tummansinisestä ja puusta on saatu harmoninen kokonaisuus.
Keskikäytävällä on seisomakorkeus yli 180-senttiselle. Istumapaikat neljälle tarjoaa dinetti, jonka penkit ovat harvinaisen tukevat ja tyylikkäätkin, koska istuinosissa on käytetty tekonahan sijaan tummansinistä kangasta.
Dinetin etummaisen penkin selkänoja on käännettävissä niin, että voi tarpeen mukaan istua kasvot ruoka- tai karttapöytään päin. Kun ruokapöydän laskee alas, järjestyy nukkumatila parille juniori-ikäiselle.
Miehistön pisimmälle on oiva makuupaikka dinetin taimmaisen penkin alla. Sieltä pääsee laskeutumaan pistopunkkaan, ja kerrankin niin väljästi, ettei tarvitse puhua pujottautumisesta. Tilassa mahtuu lepäilemään parimetrinenkin.
Keulakajuutta ja ohjaamo ovat samalla korkeudella. Niitä erottaa vain keulakannelle vievät portaat. Kun ne kääntää sivuun, keulatilaan kulkee esteittä. Pitkäkseen sinne sopii erinomaisesti kaksi aikuista. Säilytystilaa on perinteisessä paikassa patjojen alla.
Kipparin muhkea istuin on aika korkealla. Se on kiinnitetty kaapiston päälle, joten sen korkeutta ei voi muuttaa, pituussäätö kyllä löytyy. Ikävä piirre on, että penkki alustoineen kippaa herkästi eteenpäin, sitä ei pidä paikoillaan minkäänlainen lukitus. Kippiominaisuutta lukuun ottamatta penkillä uskoisi viihtyvän kelissäkin. Kaukohallintalaite ja mittaristot ovat hyvin ulottuvilla.
Jouhevasti eteen ja taakse liikkuva kattoluukku helpottaa maisemien tarkkailua seisaaltaan. Tässä yksilössä kattoluukun lista irvisti alustastaan ja odotti kiinnitystä.

Varusteet hankittava itse

Dinetin penkin alla on sivusta avattava jääkaappi. Vesiallas on sen takana piilossa ja vailla huoltomahdollisuutta. Pentterivarusteista keraaminen Wallaksen liesi paljastuu esille ja käytettäväksi, kun kipparin penkin taittaa vasten rattia. Vesihana toimii sähköllä ja allas on kiitettävän syvä. Tavarat mahtuvat lipastoihin ja nättiin astiakaapistoon, mutta laskutilaa ei ole muualla kuin dinetin ruokapöydällä.
Kuten muualla ohjaamossa, myös vessassa on seisomakorkeus yli 180-senttiselle. Tilaa on sopivasti ja valoa tulee sivuikkunasta. Hanasta saa nypättyä irti käsisuihkun, jonka letku on ärsyttävästi hiukan liian lyhyt yltääkseen kunnolla avotilaan asti.
Entä minne menevät jätökset pytystä? Muutamalla pumppauksella mereen, sillä septitankkia ei ensimmäisissä 7400:issa ollut. Seuraavassa vuosimallissa sellainen sekä imutyhjennysmahdollisuus kuuluivat jo vakiovarustukseen. Tässä yksilössä niiden asennukset on tehtävä itse. Ainakin isokokoista septitankkia voi olla hankala mahduttaa veneen tiloihin.
Septi on yksi varustepuute muiden joukossa. Luvalla sanoen veneen varustelua voi kutsua köyhäksi. Iloa olisi muun muassa GPS-karttaplotterista, hakuvaloista, maasähköjärjestelmästä, huurteenpoistopuhaltimesta ja niin edelleen.
Toisaalta, osaltaan varustelun vähäisyydestä johtuen vene näyttää hyväkuntoiselta, lähes juuri pakasta vedetyltä. Jäljet vanhoista asennuksista loistivat poissaolollaan, ja uusille laitteille on monta otollista paikkaa. Mutta kun vene on lähestulkoon paljas, hinnan soisi olevan sen mukainen. Varusteluun menee joka tapauksessa pitkä penni.
Tutustuessamme Yamariniin siitä pyydettiin satasta vaille 53000 euroa. Sittemmin hintaa on laskettu kolme tonnia. Rahalla saa toimivantuntuisen paketin. On silti hyvä muistaa, että 40000 eurolla saa monia vastaavan kokoisia, siistikuntoisia 1980- ja 90-luvun matkaveneitä. Jopa erinomaisesti varusteltuina.

Plussat:
+ Hieno yleiskunto
+ Läpikäveltävyys
+ Väljä pistopunkka
+ Valoisa kajuutta

Miinukset:
– Vetolaitteen huono maalipinta
– Ei imutyhjennysjärjestelmää

Ensimmäisiä läpikäveltäviä

Ideaa Yamarin 7400 Big Gamesta alettiin kehitellä 1990-luvun puolivälissä. Kesko Marinen mukaan asiakkaat olivat tuolloin yhä kiinnostuneempia sisäperämoottorin voimalla kulkevasta matkaveneestä, ja sellainen mallistosta puuttui.
Ostajaehdokkaissa tiedettiin olevan iäkkäitäkin veneilijöitä, joten suunnittelussa korostui helppokäyttöisyys. Kajuuttaan piti päästä vaivattomasti suoraan keulakannelta. Ominaisuutta kutsuttiin läpikäveltävyydeksi, ja sen toimivuudesta käytännössä oltiin kovin kiinnostuneita.
Ensimmäiset veneet, joihin tämänkertainen käytettykin kuuluu, esiteltiin vuonna 1997. Sen jälkeen mallia on jonkin verran uudistettu. Eroina nyt esiteltyyn, myöhempiin sarjoihin tuli keulaan pian tunneli keulapotkuria varten, avotilan kulkuaukko uimatasolle suljettiin ja septitankki imutyhjennysjärjestelmineen asennettiin tehtaalla vakiovarusteeksi.
Yamarin 7400 Big Game:n koeajo löytyy Kipparin numerosta 2/1999. Veneen taloudellisimmaksi matkavauhdiksi mitattiin 22-24 solmua, jolloin kulutus oli 1,2 litraa meripeninkulmaa kohti. Huippunopeudeksi mitattiin 29 solmua. Ajossa vene käyttäytyi rauhallisesti, vaikka kallistuikin kaarteissa melko voimakkaasti. Vasta-aallokossa sen sai kulkemaan hyvin trimmaamalla keulan tarpeeksi alas.
Kaudelle 2002 mallimerkintä muuttui 7440:ksi. Silloin veneen pohjaa muotoiltiin peräosaltaan uudelleen. Polttoainetankkia siirrettiin edemmäs otollisemman painojakauman saavuttamiseksi. Muutoksen ansiosta veneen kerrotaan nousevan liukuun pari, kolme solmua pienemmässä vauhdissa kuin aiemmin.
Polttoainetankki, vesitankki ja septitankki sijoitettiin peräkkäin keskikäytävän alle, jossa ne ovat helpommin huollettavissa. Avotilaa täydennettiin L-penkillä.
Samainen vene on tuotannossa vieläkin, nyt nimellä Yamarin 74 Cabin. Sen hinta on Yamahan ME 370 STI -vakiomoottorin kanssa on 79 900 euroa.
Yamarin 7400-, 7440-, ja 74 Cabin -veneitä on tehty yhteensä reilut 160. Kesko Marine on tilannut ne alihankintana paimiolaiselta Saint Boats Ky:ltä.

Tekniset tiedot:
Pituus
7,4 m
Leveys 2,6 m
Paino n. 2 000 kg
Valmistusmateriaali lujitemuovi
Makuusijoja 3+2
Polttoainesäiliö 170 l
Vesisäiliö 60 l
Moottorisuositus 100-165 hv sisäperämoottori
Moottori Yamaha ME 370 STI, 165 hv sisäperädiesel
Myyntihinta 52 900 euroa
Hinta valmistusvuonna 328 000 markkaa, Yamaha ME 370 STI -moottorin kanssa
Valmistuttaja Kesko Marine, Vantaa, www.yamarin.com