Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Testit

Käytettyä ajamassa: Grand Banks 36 Classic – Laivakellon kuminaa

Pian 40-vuotias Grand Banks on uiva legenda, jolla matka taittuu nostalgisen arvokkaasti.

04.01.2021

Tekstitimo sarkkinen karel kakko

Kuvatarto wiikari/otavamedia

Kenelle: Jos et välitä trendeistä, etkä muutenkaan pidä vesillä kiirettä, on Grand Banks hyvä valinta. Silloin tosin riittäisi lähes mikä tahansa vanhanaikainen putputin, joka maksaa vain murto-osan. Mutta jos vielä lisäksi arvostat lyömätöntä omavaraisuutta, ja että veneesi herättää kunnioitusta kokeneiden merenkävijöiden piirissä, osta Grand Banks.


Hongkongissa jo 1950-luvun lopulla aloittanut American Marine ryhtyi vuonna 1965 rakentamaan suurten merten kalastusaluksista inspiroituja matkaveneitä, Trawlereita. Syntyi yksi venemaailman legendaarisimmista merkeistä, Grand Banks. Nimi juonsi juurensa Kanadan itärannikon tunnetusta matalikosta.

Kautta aikain ensimmäinen malli oli 36 Classic. Samana vuonna alkoi myös 32-ja 42-jalkaisten Classic-mallien historia. Näitä kaikkia saattaa löytyä käytettyjen markkinoilta myös mahonkirunkoisina, sillä Grand Banks siirtyi lujitemuoviin vuonna 1973 avatessaan uuden tehtaan Singaporeen.

Ikonisen maineen saavuttanutta 36 Classic -mallia tehtiin yli 1 200 kappaletta, viimeiset vuonna 2004. Elinkaarensa aikana malli ei kokenut montaa merkittävää muutosta, mutta vuonna 1987 runkoa pidennettiin viitisentoista ja levennettiin kymmenisen senttiä.

Puoliliukuvan, akselivetoisen veneen vakiomoottoreita olivat Sabre tai Ford Lehmanin 120-tai 135-hevosvoimaiset dieselit. Näistä kumpaakin sai myös kaksimoottoriasennuksena.

Grand Banks tarjoaa leppoisaa, alle kymmenen solmun matkavauhtia. Yläohjaamo on kipparin mielipaikka aina sään salliessa. 

Laaja yläohjaamo kruununa

Käytetty esittely-yksilömme, pian 40-vuotias klassikko, odottaa laiturissa ylvään näköisenä. Sen laivamaisuus vain korostuu tavanomaisempien nykyveneiden rinnalla. Nostalgiset, patinoituneet pronssihelat kuuluvat ”Banksiin” siinä missä tiikki sademetsään, tai no…tietysti myös Banksin kansiin. Valkoinen, lautakuviointia jäljittelevä runko loistaa kauniina syysauringossa. Runko on jossain vaiheessa maalattu, naarmuja tai muuta ikävää ei pistä silmään.

Yläohjaamossa on tunnelmaa kuin vanhassa risteilylaivassa konsanaan. Istumatilaa on tiiviisti jopa kuudelle hengelle.

Veneeseen noustuaan huomaa, että leveät kannet kiertävät keulasta perään. Niinpä Grand Banksissa on samaa käytännöllisyyttä kuin Targoissa, Sargoissa, Nord Stareissa ja muissa ympärikäveltävissä ”merimaastureissa”.

Ulkotiloista suurin ja houkuttelevin, eli varsinainen avotila on yläohjaamo. Salongin katon laajuinen tila on varustettu vastakkain istuttavilla penkeillä. Ei kahta sanaa: aina kun sää sallii, kippari ja muu porukka nousevat näille paikoille maisemista nauttimaan.

Messinkinen tuuletusluukku ja muut vanhat yksityiskohdat tuovat tunnelmaa sisätiloihin.

Hulppea takakajuutta

Kun kannelta laskeutuu sisälle takakajuuttaan, vanhaa ikää ei arvaisi tietämättä oikein mistään. Kajuutta on ilmeeltään ajaton ja hyvin säilynyt, ja uusitut patjaverhoilut erottuvat edukseen.

Avara tunnelma viehättää. 180-senttinen liikkuu leveällä keskikäytävällä selkä suorana. Kulku kajuutan läpi sujuu luontevasti joka tilanteessa, sillä vuoteet on sijoitettu laidoille. Joissain ”kolmekutosissa” tosin saattaa olla erillisvuoteiden sijaan parivuode keskellä, sellaista nimittäin tarjottiin toisena sisustusvaihtoehtona.

Säilytystilat ovat helppokäyttöisiä laatikostoja, ja vaatteille on oma kaappinsa. Nostalgisen, pyöreällä tuuletusikkunalla varustetun oven takaa paljastuu valoisa ja helppohoitoinen wc-tila. Suihkussakin voi käydä seisaaltaan. Ei tosin erillisessä suihkutilassa, vaan kattokiskoon kiinnitettävän suihkuverhon suojassa.

Takakajuutta on melkoinen halli moneen matkaveneeseen verrattuna. Nukkumatilaa on kahdelle tai kolmelle hengelle – toinen vuoteista on leveämpää mallia. 

Takakajuutan tilavassa toiletissa on myös suihku. Neljän vuosikymmenen takaisesta ajasta muistuttavat pyöriteltävät hanat.

Tilaa oleiluun ja asumiseen

Tiikkipuun tunnelmaa huokuvassa salongissa oleillaan pitkillä, toisiaan vastakkain olevilla sohvilla. Väliin jää aterion pöytä, joka on kieltämättä massiivinen, mutta taitettava osa antaa tarvittavan tilansäästön. Ilman pöytää lattiapintaa olisi vaikka pienten tanssien pitämiseen.

Pentteri on sijoitettu salongin vasemmalle sivulle. Tasotilaa on ihan riittävästi aterioiden valmistamiseen.

Pentteri ei ole juhlavan kokoinen, mutta tilaa on ruuanlaittoon. Varustukseen kuuluvat liesiuuni sekä jääkaappi, jotka kumpikin toimivat kaasulla.

Grand Bankseja on myyty paljon maihin, joissa kelpaa istuskella t-paitasillaan yläohjaamossa. Siksi sisäohjaamo on melko vaatimaton – kipparille ei tiettävästi ole ollut edes penkkiä vakiona, vaikka tässä yksilössä hieno puinen taittotuoli onkin. Elektronisista varusteista autopilotti on valitettavasti epäkunnossa. Tutkaa ja karttaplotteria pyörittää Nobeltecin Windows-pohjainen ohjelma.

Salongista laskeudutaan portaita pitkin keulakajuuttaan, jossa sielläkin mahtuu seisomaan. Perinteinen, V-mallinen vuode palvelee kahta aikuista. Säilytystilaa on kerrassaan mainiosti sekä kaapeissa että vuoteiden alla vetolaatikoissa.

Keulakajuutan yhteydessä on myös oma toilettinsa. Se on aivan asiallisen kokoinen, mutta vailla suihkua.

Ylväästi eteenpäin

Tässä yksilössä on alkuperäinen kaksimoottoriasennus 120-hevosvoimaisilla Lehman-dieseleillä. Moottorit käynnistetään laivamaisesti ohjaamon yhteydessä olevasta pääsähkötaulusta. Äänieristys on ensiluokkaista ja salonkiin kantautuu lähinnä kaukaiselta kuulostava matala murina.

Mekaaniset kaukosäätölaitteet toimivat hämmästyttävän kevyesti kahden ohjauspisteen veneeksi. Iso ruoripyörä ja kromatut ”käskyttimet” tekevät käsittelystä laivamaista, mutta vaivatonta.

Sisäohjaamo huokuu nostalgiaa: on kromattu kaukosäätölaite, komea puinen ruori ja kymmenen kiekon alkuperäismittaristo. ”Vanhan liiton” merikarhun iloksi tilaa on perinteisille paperikartoillekin.

Marssinopeus on noin kahdeksan solmua moottoreiden kiertäessä vaivaiset 1 500 kierrosta minuutissa. Paljon enempää hönkää on turha laittaa, sillä nopeutta saadaan korkeintaan muutama solmu lisää, mutta kulutus kasvaa moninkertaiseksi. Maltilisella etenemisellä runkonopeudella meripeninkulma taitetaan jopa alle kahdella litralla dieseliä.

Rungon muoto on pitkäkölinen puoliliukuva terävillä palteilla, joten teknisesti mikään ei estä tällä veneellä nopeammankin, vaikkapa yli 15 solmun etenemisen. Nykymoottoreiden suorituskyky ei siihen kuitenkaan riitä, eikä moinen vauhti tyylillisesti Banksille sopisikaan.

Pikainen silmäys tämän yksilön kuntoon ei paljasta mitään hälyttävää. Moottoreiden äänenvaimentimet ja jäähdytysnestesäiliöt kaipasivat parannusta ripustuksiin, ja koko nestekierrot voisi myös käsitellä puhdistusaineella. Sen verran saostumaa niissä silmämääräisesti näkyi.

Hinta puntarissa

Pyöreästi sadan tonnin hintaluokassa ei Grand Banksille löydy vaihtoehtoja uusien markkinoilta.

Jos astutaan Banks-fanin saappaisiin, niin veneen pitää olla varustettu kahdella kunnon kajuutalla ja yläohjaamolla, olla helposti huollettavissa, ja tarjota satojen meripeninkulmien omavaraisuusasteen. Uudet saa näillä kriteereillä unohtaa, ja loppupeleissä alkavat käytetytkin käydä vähiin.

Grand Bankseja oli myynnissä Suomessa tämä yksilö mukaan luettuna neljä kappaletta. Kahden samaa ikä- ja kokoluokkaa edustavan veneen hintapyynnöt olivat yli 100 000 euroa, kuten myös pienemmän 32-jalkaisen ehdokkaan. Onko tämä yksilö siis edullinen?

Vaikka veteraani on hyvässä kunnossa, on 98 000 euroakin korkea pyyntö. Vai onko? Puhutaan veneestä, jonka moottoritekniikalle ei voi laskea paljoa arvoa, ainakaan rahallisesti. Ei, vaikka toinen Lehman-dieseleistä on vaihdettu kymmenen vuotta sitten ja sillä on ajettu ”vain” 3 000 tuntia. Alkuperäismoottorille on kertynyt 6 500 tuntia, mikä sekään ei ole paljon matalaviritteiselle teollisuusmoottorille.

Euroopassa vastaavia, alkuperäismoottoreilla varustettuja GB 36:sia näkee myytävän 70 000 – 80 000 euron pyynnöillä.

Yhdysvaltain markkinoilla olisi vielä halvempia, mutta ne voi unohtaa. Tuonti- ja sertifiointikustannukset nostaisivat hinnan lähelle Euroopan tasoa – ja silloin ei vielä lasketa hintaa vaivannäölle.

Pelin ratkaisee siis ennen kaikkea se, kuinka paljon eurooppalaisten ja täkäläisten yksilöiden hintapyynnöissä on tinkivaraa.

Juttu on julkaistu Kipparissa 2/2019.

Lue myös nämä

X