Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Kilpaveneet: Suomalaisia maailmanluokan vauhtivanoja vedessä

Kaikki ennätykset on tehty rikottaviksi. Tai ainakin melkein kaikki.

02.12.2021

Tekstijuha virtanen

KuvatJuha Virtanen ja Warelius Racing Team

On nopeusennätyksiä, joita ei voi enää rikkoa ja sellaisia ovat tehneet myös suomalaiset kilpaveneilijät. Tavallisten venekilpailujen ohella nopeusennätysten yrittäminen on osa lajia. Maailmanennätyskokeita ei järjestetä kovin usein. Siihen on syykin olemassa.

”Melkein mikä vene tahansa saataisiin kulkemaan vaikka kuinka kovaa, mutta rajoittava tekijä on se, että veneellä pitää olla EM-mitalisijoitus jossain luokassa ja ennätys on ajettava sillä, Bo Warelius kertoo.

Bo ja veljensä Tom Warelius ovat niitä harvoja 1990-luvun kansainvälisesti menestyneitä kilpaveneilijöitämme, joilla on hallussaan useampikin maailmanennätys, nyt jo kuvaannollisesti myös betoniin valettu sellainen 1990-luvun alkuvuosilta.

Argosta Skateriin

Ensimmäisen maailmanennätysnopeutensa Wareliukset ajoivat Offshore 3D -luokan 26-jalkaisella Argolla marraskuusa 1992. Moottorina oli nelilitrainen Mercury.

Koe järjestettiin Sipoonlahdella, kun maassa oli jo lunta. Nopeudeksi kirjattiin 176,65 km/h. U.I.M:n eli moottoriveneilyn kansainvälisen kattojärjestö hyväksyi suorituksen ja on myös jäädyttänyt ennätyksen voimaan. Sitä ei siis kukaan voi enää rikkoa.

Seuraava ennätyskoe tehtiin Sarvsalössa itäisellä Uudellamaalla lokakuussa 1995. Veneenä oli Skater ja luokka oli 3,6-litraisilla moottoreilla. Vauhtia kertyi 181,99 km/h.

Lokakuussa 1998 Wareliukset rahtasivat kalustonsa Englantiin, missä Lake Windermere -järvellä järjestettiin ennätyskokeitä.

Suomalaisilla oli allaan uusi versio Skaterista, joka oli tiimin mielestä onnistunut vene. Se saatiin kulkemaan kuusilitraisilla moottoreilla kauden aikana hyvin ja ennätyskokeessa tulos oli huima 187,26km/h!

”Nopeusennätyksessä huippunopeus ratkaisee, mutta venekisoissa tärkeämpää on kova keskinopeus. Tärkein menestyksen salaisuus oli, että testasimme paljon. Yhtään voittoa ei ole tullut ilmaiseksi. Jokaisen eteen on pitänyt tehdä paljon töitä”, Bo Warelius opastaa.

Wareliusten Skater, ja koko tiimi, oli 1990-luvulla kansainvälisestikin näyttävä kokonaisuus, joka teki vesillä myös tuloksia.

Helikopteri vaaraksi

Kilpaveneet ajavat yleensä kaukana yleisöstään. Jossain vaiheessa keksittiin, että helikopterilla päästään lähelle ulapalla kiitävää venettä ja siitä saadaan näyttäviä kuvia. Myös Wareliusten tiimillä oli käytettävissään kuvauskopteri. Se viimeisteli tiimin kansainvälisestikin näyttävän imagon.

Mutta ei ilman ongelmia.

”Kopteri ei aina pysynyt vauhdissa mukana. Sen piti välillä oikaista, että pääsi taas lähietäisyydelle”, Bo Warelius naureskelee.

Lähelle pyrkivä kopteri aiheutti veneelle ongelmia. Markkinointikuvien saaminen oli tärkeää, mutta kopterin aiheuttama ilmavirta oli turvallisuusriski. Kopteri painoi ilmaa alaspäin ja lähelle tullessaan se alkoikin nostaa myös katamaraanirunkoista venettä ylös vedestä. Ohjattavuus meinasi kadota.

”Jouduimme joskus näyttämään käsillä merkkejä ohjaamosta, jotta kopteri menisi sivummalle tai ylemmäksi”, Bo muistelee.

”Ranskassa EM-kisoissa yksi vene oli jo ajautumassa rantaan, koska kopteri oli matalalla kuvaamassa kääntöpistettä lähellä rantaa. Lopulta vene kaatui kun sen ohjattavuus tuli takaisin.”

Nykyisin ilmakuvaukset voidaan tehdä pienemmillä drooneilla, joiden ilmavirta ei aiheuta veneelle vaaraa. Mutta eipä nekään tahdo pysyä vauhdissa.

Kuvauskopterilla oli tekemistä, että se pysyi Wareliusten Skaterin vauhdissa mukana.

Kaksi vetoa

Ennätyskokeessa voidaan yrittää pelkkää nopeusennätystä tai jonkin tietyn matkan (aika tai matka) keskituntinopeutta.

Ennätyskokeessa otetaan aika kilometrin pituisella suoralla radalla. Suoritus uusitaan toiseen suuntaan ja nopeudeksi lasketaan kahden yrityksen keskiarvo. Suuntaa vaihtaen pyritään vähentämään tuulen ja virtausten vaikutusta.

Muita ennätystyyppejä varten radan muoto on vapaampi. Ohjeet löytyvät sääntökirjoista.

Suomalaiset ME-vauhdissa

Wareliusten maailmanennätyksen lisäksi suomalaiskuskeilla on tällä hetkellä (2021) voimassa kolme muutakin ME-tulosta.

Jorma Hartikan nimissä on niistä kaksi. Rataveneiden luokassa T550 hän on ajanut ME-nopeuden 104,51 km/h vuonna 2000. Kuusi vuotta myöhemmin Hartikka ajoi T400-luokassa ennätysnopeudeksi 99,3 km/h.

Tom (vas.) ja Bo Wareliuksella on paikkansa veneurheilun historiassa nopeusennätystensä ansiosta.

Vauhti ei hidastu

Ruotsin Östhammarissa syksyllä 2019 järjestetyssä ennätyskokeessa oli mukana muutama suomalaisvene ja ajopäivän tuloksena syntyi yksi maailmanennätys ja kolme suomenennätystä.

Viimeisimmästä suomalaisesta maailmanennätyksestä vastasivat Porvoon Moottorivenekerhon Benjamin Vuorihovi ja Filemon Sundberg. Offshore 3J-luokan uudeksi viralliseksi ennätyslukemaksi vahvistettiin 101,21 km/h. Se oli tietysti myös uusi suomenennätys.

Suomen Vauhtiveneilijöitä edustava Jani Ravantti sai ennätyskokeessa kyytiinsä ruotsalaisen navigaattorin Mathilda Wibergin. He ajoivat 60 hv Johnsonin vauhdittamina kansallisen TA-luokan suomenennätyslukemaksi 108,42 km/h.

Junioreissa on tulevaisuus

Jos Vuorihovilla ja Sundbergilla ei ole ikää vielä turhan paljon, niin SJ10-luokassa ennätyksen tehneellä Ava Sohlströmillä ei ollut sitäkään vähää. Kolmannen suomenennätyksen Ruotsissa ajanut Veneurheilijoita edustava sipoolainen oli ennätyskokeen aikaan vasta yhdeksänvuotias. Hän ajoi SJ10-luokan rataveneellään luokkaennätykseksi 50,79 km/h.

Nopeiden veneiden suorituskyvystä liikkuu villejä tarinoita. Legendoja ovat rannat täynnä, mutta löysillä puheilla on tapana lentää tuuleen.

Vain virallisissa ennätyskokeissa ajetut nopeudet ja nimet jäävät historiaan.

Bo Wareliuksen toimistossa on U.I.M.:n käsin maalattu kunniataulu todisteena suomalaisveneen nopeusennätyksestä.

 

Lue myös nämä

X